Joseph Heller: Catch-22 Me sotasankarit

 

Joseph Heller: Catch-22 Me sotasankarit, alkuteos Catch-22 julkaistu 1961, suomentanut Markku Lahtela, Gummerus 1995, sivumäärä 552.

Joseph Hellerin romaani Catch-22 Me sotasankarit on absurdi kertomus  Pianosan saaren lentotukikohdan amerikkalaissotilaista toisen maailmansodan aikana.  Armeijan toiminta perustuu mielettömiin ohjesääntöihin, joista useimmin on mainittu tämä Sääntö 22. Sota (ja elämä yleensä) on tehnyt ihmisistä omituisia, eikä normaali logiikka toimi.

Catch 22 koostuu 42:stä lyhyestä luvusta, jossa kerrotaan sairaalassa lintsaavista lentäjistä, nahistelevista kapiaisista, heidän lapsuudestaan ja toisille kiimaisista vaimosta, mustan pörssin kaupasta, sotilaiden lomamatkoista Roomaan ja lentäjien naissuhteista, ja lopulta ystävyydestä, jota varjostaa sotakaverien kuolemat, ja sodan aiheuttamasta siviilien ahdingosta. Kerronnassa tarkastellaan yhä uudestaan samoja avaintapahtumia.

Romaanin päähenkilö on Jossarian, joka on arvoltaan kapteeni. Teoksen alussa Jossarian on sairaalassa maksavaivojen vuoksi. Todellisuudessa mies on parantunut, mutta hän on menettänyt halunsa sotia. Sairaalassa useimmat potilaat ovat valesairaita. Kun osastolle tulee yli-innokas isänmaallinen teksasilainen, osasto tyhjenee, ja sotilaselämä telttoineen ja pommituslentoineen jatkuu.

Tukikohta on turvassa Välimerellä viholliselta, mutta omien toiminta aiheuttaa vaaratilanteita ja tappioita. Virkaintoinen eversti Cathcart ilmoittaa miehiään vapaaehtoisiksi, ja vaatii miehiltä jatkuvasti lisää pommituslentoja, kirjan aikana lentomäärä nousee aina miesten tavoittamattomaksi (25:stä 30:een ja viiden välein 75:een). Kenraalit, everstit ja majurit virittelevät toisilleen ansoja. Loppua kohti kirja saa yhä enemmän mollisointuja, jotka osoittavat sodan mielettömyyden.

Joseph Hellerin Catch-22 Me sotasankarit on ironinen mustan huumorin täyttämä kertomus ja yksi sotakirjojen klassikoista.

Avaan alla enemmän romaanin henkilökatrasta ja tapahtumia.  Pianosan saari on Välimerellä Korsikan ja Elban lähistöllä ja välissä. Lentue on numeroltaan 256. Pommikoneet ovat B-25:ia.

Juoni on absurdi, jo ensimmäisessä luvussa selviää, että kapteeni Jossarian on sotilasairaalassa välttääkseen pommituslennot, ei enää maksavaivojen vuoksi. Jossarian on ahdistunut ja pelkää. Hän on kokenut pommituslennoilla omiensa kuolemia, joista Lumidenin (alkuteoksessa Snowden) kuolemaa tarkastellaan useimmin. Jossarian saa  urhollisuusmitalin tärkeän sillan pommittamisesta, ja vastaanottaa mitalin alastomana, sillä hän ei kykene pitämään vaatteita, kun on joutunut pitämään tällä Avignonin lennolla kiinni kuolevasta toveristaan, ja vaatteensa on täynnä verta. Lisäksi Jossarianin teltassa kuollut mies. Monta Jossarianin ystävää kuolee lennoilla tarinan aikana.

Sairaalassa ahertaa lääkäri Daneeka. Hän toimii ohjesäännön mukaan. Daneekalle käy lopussa "huonosti", sillä omien hyökättyä tukikohtaan, nousee huhu, että hän olisi kuollut. Daneeka elää, mutta hänen vaimolleen ilmoitetaan kaatumisesta. Vaimo vaihtaa nimeään ja muuttaa tuntemattomaan paikkaan ja "katoaa". Daneeka pyyhitään papereista, hän ei saa enää edes palkkaa. Tämä kuvaa kirjan ironista ja kyynistä yleisilmettä. Papereissa olevaa byrokratiavirhettä ei saada korjattua.

Ylemmät upseerit taistelevat vaikutusvallasta. Alkuun langat ovat kenraali Dreedlen käsissä. Lentoja määrää eversti Cathcart, joka vaatii koko ajan lisää lentoja, koska haluaa itse tulla palkituksi. Everstejä ovat lisäksi Korn ja De Coverley, jonka etunimeä ei kukaan tiedä. Kaikki upseerit ovat omituisia, eikä poikkeusta tee majuri Majuri, jonka urakehitys on nimen vuoksi jämähtänyt majuriin. Majuri Majurin tragedia periytyy lapsuudestaan, ja on isänsä aiheuttama. Majuri Majuri luuli alkuun, että hänen nimensä on Caleb Majuri, mutta oikeasti isän ideoimana Majuri Majuri, ja kun otetaan huomioon sotilasarvo, niin hän on majuri Majuri Majuri Majuri. Naimaton Majuri alkaa sensuroidessaan kirjepostia kirjoittaa kirjeisiin Washington Irving  tai Irving Washington. (Washington Irving oli kirjailija, joka eli 1983 - 1859). Nimi kiinnittää esikunnan huomiota, ja asiaa aletaan tutkia. Myös Jossarian peukaloi postia, mutta epäilykset kohdistuvat sotilaspastori A. T. Tappmaniin, joka ei pysty todistamaan että ei ole kirjoittanut niitä. Tappman kärsiii sodasta, ja myös puntaroi uskoaan sodan keskellä. Muut kapiaiset karttavat sotilaspastoria, ja hänellä on porttikielto upseerikerhoon.

Kapiaiset kadehtivat toisiaan. Kenraali Peckem aikoo juonia itsensä kenraali Dreedlen  paikalle. Aie on myötätuulessa, kun Dreedle siirretään. Esikunnassa tapahtuu mutta aivan kummia. Luutnantti Scheisskopf on edennyt everstiksi, ja ylennetään kenraaliluutnantiksi, ja hänestä tulee päällikkö. Kun on olemassa paperi, sen mukaan toimitaan. Luutnantti Milo Minderpinder esitellään alussa. Hän välittää aluksi kananmunia Maltalta. Kapiaiset ja kaikki ovat mukana syndikaatissa. Milon toimintaan palataan yhä uudestaan. Jossarian ihmettelee, miten Milo pystyy saamaan voittoa kananmunista, joita ostaa Maltalta 7 sentillä ja myy ne 5:llä sentillä. Jossarianilla selviää, että todellisuudessa kananmunat ostetaan Sisiliasta  puolella sentillä, ja viedään Maltalle. Milo ostaa ja myy ja käyttää itseään välikätenä. Milo käyttää koko innovointikykynsä hankkiessaan kapiaisille herkkuja, tomaatteja, lihaa, kalaa, vihanneksia, oikeastaan mitä vaan, portugalilaista vasikanlihaa, tavaroita ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa. Milon toiminnat paisuvat, ja hänellä on omat lentokoneet. Hän on Palermon pormestari, varaemiiri, ja kova kauppamies, joka ei ole erehtymätön. Hän ostaa koko Egyptin puuvillasadon, jota ei onnistu kauppaamaan. Hän ehdottaa varuskunnalle, että hän myy puuvillan varuskunnalle, josta tehdään ruokaa, siis ruokaa! Milon retket ovat yhä uhkarohkeampia, seetriä Libanonista, ja myös saksalaisten kanssa käydään kauppaa. Milon kautta Heller tarkastelee kylmää kapitalismia. Ostetaan, myydään ja kenotellaan, ja kenellä on tavaraa tai rahaa. Milo käy kauppaa saksalaisten kanssa, he ovat myyjiä, ei vihollisia. Milo ylittää kaikki rajat, kun hän liiketoimiensa yhteydessä sopii saksalaisten kanssa, että he pommittavat Pianosan lentokenttää. Asiaan reagoidaan voimakkaasti, mutta kun kaikki ovat mukana syndikaatissa, Milolle ei tapahdu mitään, vaan kaikki jatkuu.

Kirjan teemoja ovat sodan mielettömyys, hermojen menettäminen, keinottelu ja myös huorissa käynti. Lentueen miesten lomat vietetään Italiassa, lähinnä Roomassa. Naisia on tarjolla, he myyvät itseään eläkseen, mutta he ovat pohjimmiltaan tavallisia ihmisiä. Nately on yksi romaanin keskeisiä henkilöitä. Hän on 19-vuotias, vanhemmat ovat sivistyneitä ja rikkaita. Nately näkee asiat positiivisena. Hän kutsuu sotakaverit isälleen töihin. Nately on rakastunut Roomassa naiseen, jota kirjassa kutsutaan Natelyn huoraksi. Nately on mustasukkainen naisesta, ja vaatii tätä keskittymään itseensä. Natelyn huora kaitsee viatonta pikkusiskoaan, joka on 12-vuotias. Miehet pitävät asunnoissa naisia ja sitä kuvataan (ei intiimitasolla). Natelyn käy huonosti, eli hän joutuu kohtalokkaalle lennolle, jonne Milon olisi pitänyt lähteä. Milo ei lennä pommituslentoja, vaan kaikki aika menee herkkujen ja luksustavaroiden junailuun ja roudaukseen. Jossarian katsoo velvollisuudekseen etsiä Natelyn huora ja kertoa. Samalla reissulla Aarfy heittää erään muun huoran ikkunasta kadulle,  jonne huora kuolee. Aarfya ei pidätetä vaan Jossarian, jolla ei ole lomatodistusta.

Jossarian masentuu yhä enemmän, kun intiaanipäällikkö Valkea Kaura kuolee, Nately kuolee, Kid Samson ja McWatt kuolevat. Orr putoaa mereen ja katoaa. Pääsikö Orr karkaamaan Ruotsiin? Jossariankin haluaa pois, vaikka Ruotsiin, jos ei muualle,

Miehet yrittävät eristäytyä telttoihinsa. Jossarianin telttaan tulee loppuosilta nuoria innokkaita sotilaita Amerikasta. Jossarian ei voi sietää poikien halua kokea seikkailuja ja sotaa, ja heidän lapsellisuuttaan.

Kirja rönsyää monia muita tarinoita, jotka voit itse lukea teoksesta. Luennoilla tulee esiin myös jenkkiupseerin sivistys, ja tiivistyy kysymyksessä "Kuka on Espanja?"

Kiitos, että jaksoit näin alas, alla vielä kirjailijasta, ja sen alla vielä loppuratkaisusta, joka kuvaa elämän sattumanvaraisuutta. 

*****

Joseph Heller (1923 - 1999) oli yhdysvaltalainen kirjailija, Catch-22 oli hänen esikoisromaaninsa, ja useimmat hänen julkaisuistaan pyöri tämän idean tai kirjan ympärillä. Joseph Heller liittyi vuonna 1942 USA:n armeijaan, ja toimi pommituslentäjänä B-25-koneissa Italian rintamalla pääpaikkana Korsika. Sodan jälkeen hän opiskeli yliopistossa ja valmistui, teki mainostoimistossa töitä, ja vuonna 1953 aloitti tämän teoksen kirjoittamisen. Hän julkaisi ensimmäisen luvun vuonna 1957, jolloin romaanista oli  valmiina 270 sivua.  Teos sai ilmestyessään marraskuussa 1961 ristiriitaisen vastaanoton, osa kriitikoista kiitti, yhtä moni moitti. Yleisö otti omakseen ja tästä otettiin pokkaripainoksia. Alkutaipaleen hypetykseen kuuluivat JOSSARIAN ELÄÄ tarrat. Kirjailija itse vahvistaa, että Jossarian jäi henkiin ... henkiin Natelyn huoran toisestakin puukotuksesta. (Natelynin huora syyttää Natelyn kuolemasta Jossariania, jota puukottaa. Jossarian joutuu taas sairaalaan, ja monimutkaisten keskustelujen jälkeen hän on kotiutumassa, kun Natelyn huora väijyy kapiaisten oven takana ja ...)

Osallistun tällä Ankin kirjablogin kirjabloggareiden klassikkohaasteeseen täällä.