Asko Sahlberg: He, 2009, Like 2014. Sivumäärä 120.
Asko Sahlbergin He alkaa, kun Muonamies näkee Venäjän puolesta taistelleen Henrik veljensä paluun Pietarista kotitilalle, jota pitää veli Erik. Poikien äiti emäntä hautoo raskaita ajatuksia, ja pelkää veljesvihaa. Kaikki odottavat veljesten yhteenottoa. Tilalla Anna pohtii suhdettaan Erikiin ja Henrikiin. Mauri on hintelä ja häntä kutsutaan serkuksi, mutta hän on mitätön palvelija.
Kaiken sanotaan alkaneen hevosesta (kansikuva!) . Henrik, joka on veljeksistä vanhempi, halusi hevosen, hevosen, joka oli varsana Janssonilla. Henrik teki työtä, mutta kaupassa tuli riitaa. Jansson palautti rahat, ja otti hevosen. Henrik lähti Suomen sodassa Venäjän keisarin joukkoihin, ja Erik Ruotsin kuninkaan puolelle.
Mitä on tapahtunut taistelutantereella?
Romaani on lyhyt ja paljon kehuttu bloggareista Marjatta on pitänyt kovin, Hesari ja Wikipedia suitsuttavat.
Menneisyydestä alkaa ilmetä jännitteiden syyt, jotka seuraavaksi paljastan, eli kannattaa lopettaa tähän.
Anna on piehtaroinut Henrikin kanssa, Henrik on luopunut esikoisuudestaan, Erik on pelannut talonsa ja tiluksensa, Mauri on lunastanut velkakirjoja, ja sokerina pohjalla, Muonamies on veljesten isä.
Minusta takakansiteksti lupaa liikaa, vaikka teos on hyvä, se ei nouse Shakespearen tasolle, ja kehut ovat minusta vailla pohjaa,
Shakespearen Richard III:n tasolle on vaikea nousta. Josephine Teyn Ajan tytär kästtelee myös Richard III:n mysteeriä. Tässä He-romaanissa ei ole mitään mysteeriä, vaan moukka-veljekset, joista toinen Henrik juo ja nai rahansa, ja Erik pelaa talonsa. Veljekset lähtevät häntä koipien välissä evakkoon tiluksiltaan, ja lopulta hevonenkin on vain kirjailijan keksintö, ei intohimojen syy eikä seuraus.
He on kehuttu ja suitsutettu Sahlbergin Shakespeareaa mukaileva tarina veljesvihasta. Suomessa kaikki on pienempää ja laimeampaa kuin Englannissa. Jännitteen nousu jää suutariksi, viha ei hurmetta tantereelle vuodata.
Asko Sahlberg (s. 1964) on suomalainen laatukirjailija, joka on asunut yli 20 vuotta Göteborgissa, hän on kirjoittanut Pimeys trilogian: Pimeän ääni, Hämärän jäljet ja Paluu pimeään.
Kenen tahansa Shakespeareen vertaaminen on aikasen ylimitoitettua, vaikka Sahlberg taitava onkin...
VastaaPoistaTätä en ole lukenut, mutta teokseen "Yö nielee päivät", tykästyin, sillä Sahlberg kuten päähenkilönsä Jakobsson tekee teemansa mukaisesti sen, mikä miehen on tehtävä! Ehyt proosaromaani, joka ei ylly pompöösiksi, vaan riemastuttaa, herättää sympatiota ja kirvoittaa empatioita!
Sahlberg on taitava, mutta tämä ei ollut näytelmä, mitä Shakespeare kirjoitti. Tuo Yö nielee päivät pitää lukea, olen lukenut 3 Göteborg-sarjasta.
PoistaJuu, minä pidin tästä kovasti, ja pidän yleensäkin Sahlbergin runollisesta tyylistä. Minulle tuli tästä kirjasta mieleen väkevät etelävaltiolaisdraamat ja Tennessee Williamsin näytelmät.
VastaaPoistaSahlberg on monipuolinen aiheissaan. Nyt mieleeni nousee hänen herkkä teoksensa kehitysvammaisesta miehestä, Höyhen.
Totta tässä on paljon samaa kuin etelävaltiolaisdraamoissa, mutta ei minusta shakespearemäinen tarina. Ajattelin lukea neljännen osan Göteborg-kirjoista.
PoistaTakakansitekstit lupaavat usein liikaa. Olen monta kertaa pettynyt niihin.
PoistaSilmäilen juuri Ocean Vuongin kehuttua omaelämäkerrallista romaania On Earth We're Briefly Gorgeous, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Lyhyt maallinen loistomme. Takakansiteksteissä toinen kirjailija, Max Porter, kehuu kirjaa näin:" A huge gift to the world." Kirja saattaa olla todella hyvä, mutta tuollaisia lauseita viljellään nykyään runsaasti ihan riippumatta kirjan tasosta, eikä niillä silloin ole enää mitään merkitystä.
Olen pohtinut, että takakansitekstien laatiminen on taitolaji, pitää olla sopivan myyvä, mutta ei kertoa liikaa. Bloggaan viikon kuluttua Piin elämästä, jossa takakansiteksti johtaa harhaan, mutta kirjan luettuaan ymmärtää miksi.
PoistaTeos ei vaikuta ainakaan pituudella pilatun. Ei ehkä kuitenkaan minun mielenkiintoni kohde, vaikka historialliset romaanit sinänsä ovat kiinnostavia.
VastaaPoistaOnhan tämä aika raskas tarina, veljesviha on kuluttavaa.
PoistaTämä oli laatukirjallisuutta ja tykkäsin kirjan historiasta sekä pinnan alla olevista myrkyistä. Kirja on täynnä vahvoja tunteita - kateutta, mustasukkaisuutta, kostoa, vihaa...
VastaaPoistaMahtavaa tunteiden kuvaamista.
Kiitos kommentsta, hyvin kiteytetty.
PoistaTuo trilogia vaikuttaa tutummalta kuin tämä tarina. Olen miettinyt että pääsen paljon helpommalla kun luen hienoja analyyseja, kuten Sinun, Leena Lumen ja vaikka Morren muutamia mainitakseni. Olen aika huono ottautumaan enää varsinaisiin romaaneihin, luen kyllä suhteellisen paljon tietokirjoja ja dokumentteja ja kaikenmaailman artikkeleita.
VastaaPoistaLeena ja Morre ovat aivan omassa sarjassaan. Itsellekin välillä romaanit eivät maistu, silloin voi tehdä muuta, tai lukea muuta.
Poistakuunnellu Sahlbergiä Göteborgis, hyvä kirjailija
VastaaPoistaKiitos, on hyvä, varsinkin tuosta Göteborg-sarjasta pidän.
Poista