Willard Price: Kuumaa ja kylmää tropiikkia

Willard Price: Kuumaa ja kylmää tropiikkia, Texasista Tulimaahan, alkuteos Roving South, Rio Grande to Patagonia 1948, suomentanut Kai Kaila, WSOY 1952, sivumäärä 351.

Tämän mainion matkakirjan on kirjoittanut Kanadassa syntynyt amerikkalainen matkailija Willard Price (1887 - 1983), joka kirjoitti paljon muitakin matkakirjoja ja  sarjaa, jossa nuoret seikkailivat luonnossa, missä kohtasivat vaaroja ja konnia.

Kuumaa ja kylmää tropiikkia, Texasista Tulimaahan on julkaistu Sinisen nauhan matkakirjojen sarjassa, ja kirjassa kierretään kaikki Latinalaisen Amerikan maat, ensin matkustetaan Meksikoon, sieltä Väli-Amerikkaan, ja edelleen Etelä-Amerikkaan.

Matka tapahtuu 1940-luvulla ja autolla ajetaan Meksikoon. Meksikon "valtasi" Hernan Cortesin (1485 - 1547) Meksikon valloituksesta ja kun hän kukisti atsteekkien valtakunnan. Meksikossa on 156 korkeaa vuorta, joista Oripaza on korkein ja tuolloin mitattuna 5588 metriä. Pääkaupunki Meksiko City on yli 2200 metrin korkeudessa. Meksikossa on ollut isoja haciendoja, koulutustaso on ollut tuolloin alhainen. Willard Price kuvaa Meksikoa varsin kattavasti, hän väittää, että siellä puhutaan 59 eri kieltä, Meksikon väestöstä suuri osa on intiaaneja.

Meksikon jälkeen matkataan Väli-Amerikkaan ja ensin Guatemalaan, jossa kukoisti Maya-kulttuuri. Vuonna 1947 oli löydetty Zaculeu-niminen kaupunki. Intiaaniväestöä on paljon. 

El Salvadorissa kansa on Pricen mukaan mukavaa, mutta valta on ollut sotilailla. Ilopango-järvi on syntynyt tulivuoren purkausten seurauksena. Purkaukset olivat aiheuttaneet 500-luvulla tuhkapilven, joka viilensi maapallon lämpötilaa (lähde Tekniikan maailma 2019). 

Hondurasin kautta matkataan Nicaraguaan. Yhdysvallat miehitti alueen 1912, kun maa ei pystynyt maksamaan Euroopan suurvalloille velkojaan. Yhdysvaltain miehitys ei tehnyt maasta demokratiaa, ja Nicaraguan historia on ollut varsin epävakaata, Somozan oltua vallassa. Maassa on ollut sisällissotia sandinistien ja contrien välillä. 

Costa Rica on jo tuolloin ollut vakain ja vaurain alueen valtiosta. 

Panamassa on USA:n joukkoja kanavan vuoksi, mutta muuten teoksen mukaan elämä on ollut kirjavaa.

Kolumbiassa on ollut tuolloin 10 miljoonaa asukasta, nyt 46 miljoonaa. Maasta on haettu voittoja. Ecuador oli tuolloin köyhä maa, jossa intiaaneja ja "mestitsejä" oli yli 90% väestöstä, "mutta valkoisen ruoska on heidät alistanut". 

Peruun mennään laivalla. Kirjan mukaan Perun valtasi Francisco Pizarro, joka kukisti lopulta inka-valtion. Kirjassa sosiologian professori pitää intiaanien kohtelua huonona. Intiaanilapsia on perheissä palvelijoina, ja intiaaneja on paljon kaivoksissa töissä huonoissa oloissa.

Chilen matkalla käydään Braden Copper Companyn kuparikaivoksissa. Kaivos on amerikkalaisessa omistuksessa, Googlasin niin yhtiö ylläpiti El Tenienten kaivosta vuoteen 1967 asti, ilmeisesti yhtiön toiminta loppui kansallistamiseen.  Salvador Allende tuli presidentiksi vasta 1970 jolloin kansallistaminen eteni ripeästi. Allende syöstiin vallasta, ja hän teki itsemurhan 1973.

Andeja ihaillaan lentokoneesta ja saavutaan Argentiinaan. Argentiina mainitaan yltäkylläisyyden maaksi, jossa syödään usein ja etenkin lihaa. Millhillin Charming Kingistä on tehty maalaus. Olio on sonni, jolla on miltei 500 jälkeläistä, ja veikkaan että perinteisesti tehty. Sonni siirtyi tuonpuoleisen 1937. Argentiinasta yli 70 % on viljelyskelpoista. Kirjoittaja vierailee haciendalla, jonka koko on 24 000 hehtaaria. Monilla suvuilla on hallussaan 400 000 hehtaaria maata. Kaikki ei ole kuitenkaan täysin lutuista: "Esikuviaan natseja seuraten Peronin kannattajat ovat usein kivittäneet tätä ja muita synagogia rikkoen ikkunoita ja haavoittaen uskovaisia." s.183. Kirjassa on aika reipasta kritiikkiä Argentiinan politiikasta. Argentiinaan tuli sodan jälkeen paljon Italiasta ja Saksasta myös natseja. "Argentiina on liiankin valkoinen, Sillä on taipumus palvoa valkoisuuttaan ja kehittää valtiasrodun kompleksia, joka tuhosi Saksan ja tuhoaa jokaisen valtaan joutuneen kansan. Argentiinalaisten demokraattien katkerin mielin natsiperonismiksi nimittämä suunta pyrkii nimenomaisesti luomaan tunnetta Argentiinan rodullisesta ylemmyydestä." s.190. Teos avaa Juan Peronin diktaattorin otteita. Eva Peron tai Eva Duarte karkasi teoksen mukaan Buenos Airesiin, jossa toimi "taidevalokuvaajien" mallina, mutta tapasi Juanin, ja oli tämän tukena, kun Juan laitettiin vankilaan 1945 sotilasvallankumouksessa. Pari avioitui vuonna 1945, Juan nousi presidentiksi vuonna 1946. Evita kuoli syöpään 1952.

Teos havainnoi myös kiistaa Falklandin saarista, joita Argentiina yritti vallata Britannialta 1982, mutta Margaret Thatcher pisti kampoihin, ja Argentiinaa nöyryytettiin. Tuolloin Argentiina nöyryyttää Uruguayta, jolle se ei toimita ruokaa, syynä oli se, että toisinajattelijoita oli päässyt turvaan Uruguayhyn, Paraguayta pidetään Argentiinan siirtomaana. Lisäksi Peron pystyy painostamaan lainoilla Chileä.

Brasilian sijaintia lähimpänä Afrikkaa pidetään edullisena. Brasilialla on paljon raaka-aineita. Maassa on ollut jo tuolloin paljon  nautakarjaa. Amazonasin sademetsät ovat olleet koskemattomia ja tutkimattomia. Eivätpä ole enää.  Tuolloin kommunistien asema on ollut merkittävä? Matka jatkuu läpi tropiikin.  Venezuelaan ei päästä, koska seuruetta väitetään vakoilijoiksi, mutta käydään Yhdysvaltojen  Neitsytsaarilla, Puerto Ricossa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Kuubassa.

Kuuban viljelymaasta suurin osa on ollut tuolloin amerikkalaisten hallussa. Haitia kuvataan köyhäksi maaksi, jossa halutaan parantaa oloja, mutta magia hallitsee. Dominikaanisen tasavallan diktaattorin Rafael Trujillon patsaita naureskellaan, mutta sitten herraa varsin kirpeästi arvioidaan. 

Matka päättyy "kuljettuamme 37 461 kilometriä, käytyämme 27 maassa ja 54 tullitarkastuksessa". Matka kesti vuoden.

Kuumaa ja kylmää tropiikkia on ollut omana aikakautena varmasti suosittu matkakirja, mutta ei ehkä nykyisin saisi varauksetonta tukea Willard Pricen suorien mielipiteiden vuoksi, mutta kirja on viihdyttävä ja antoisa. Kirjan lukeminen on myös matka myös 1940-luvulle, iätön matkakirja siis.