Sivut

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Maria Augusta Trapp: Trappin perhe



Maria Augusta Trapp: Trappin perhe, alkuteos The Sound of Music, 1949, suomentanut Anna-Liisa Laine, WSOY 1992, sivumäärä 382.

Trappin perhe on tunnettu elämäkerta, jonka alkuosasta on tehty suosikkimusikaali The Sound of Music. Kirjoittajana on Maria Augusta Kutschera (1905 - 1987), joka kirjan alussa on benediktiiniläisluostarissa noviisina. Luostarin abbedissa määrää Marian paroni von Trappin luo kotiopettajaksi yhdeksän kuukauden ajaksi. Marian on tarkoitus opettaa Trappin lasta Mariaa, joka oli sairastellut. Paroni  Georg Trapp (1880 - 1947) oli ollut aviossa, mutta vaimo oli kuollut tuhkarokkoon 1922, jolloin paroni jäi leskeksi ja yksin seitsemän lapsensa kanssa. Trappien linnassa asuu paljon henkilökuntaa. Kapteeni Trapp oli tehnyt uransa laivastoupseerina ja osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan, sekä kehittänyt sukellusveneitä. Trapp on aikeissa avioitua uudestaan prinsessa Yvonnen kanssa. Lasten kotiopettajattaret olivat vaihtuneet usein.

Maria Trapp aloittaa tarinansa kertomalla abbedissan määräyksestä ja kertoo, että tarina on rakkauden ja kiitollisuuden sanelema. Nunnakokelas Maria luottaa Taivaan isän apuun, ja sitä tässä huikeassa tarinassa monta kertaa tarvitaankin, eikä Maria menetä uskoaan missään vaiheessa.

Maria saapuu linnaan ja tunnelma kodissa on outo, lapset toimivat kuin robotit, on paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Leikki ja laulu puuttuvat. Maria laajentaa reviiriään, ja alkaa soittaa ja laulaa lasten kanssa lähinnä kansanlauluja. Ulkoilua varten tehdään sopivia vaatteita. Tunnelma kotona alkaa muuttua. Georg ei avioidu prinsessan kanssa, ja haluaa avioitua Marian kanssa, joka ei tunne rakkautta, mutta siirtää päätöksen luostarille. Häitä tanssitaan, rakkaus syttyy, ja syntyy kaksi yhteistä tytärtä, mutta myös keskenmenoja. Elämä on ihanaa, mutta vaihtelevaa. Georg nimittäin menettää rahansa pankkikonkurssissa. Osa ystävistä hylkää, mutta Trappin perhe osallistuu kykyjenetsimiskilpailuihin ja voittaa sen. Syntyy käsite Laulava Trappin perhe, joka esiintyy ja niittää kunniaa.

Kaikki kuitenkin muuttuu. Hitler liittää Itävallan Saksaan. Perheen lääkäriksi valmistuneelle pojalle tarjotaan natsilääkärin paikkaa, ja isälle natsisukellusveneen päällikkyyttä. Kouluissa harjoitellaan Heil Hitler -tervehdyksiä, perheen hovimestari on liittynyt natsipuolueeseen. Perheen miettiessä tulevaisuutta, saapuu kutsu Hitlerin syntymäpäiville esiintymään. Maria väittää kirjassaan heidän nähneen Hitlerin ravintolassa ja nähnet päänatsin syöneen kasvispöperöitä ja juoneen alkoholittomia.

Perhe kuitenkin liukenee Italiaan, ja Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Perheen matkustaessa laivalla, opetellaan englantia, ja amerikkalaisia lauluja. Alku on hyvin hankala,  Maria on viimeisillään raskaana, ja perheen poika Johannes syntyy. Perhe saa ystäviä ja myötätuulta. Esintymisiä on, mutta sitten viisumi vanhenee, ja perhe joutuukin lähtemään Yhdysvalloista. He pääsevät esiintymään Eurooppaan, ja tulevat toiseen kerran Yhdysvaltoihin, jolloin heidät otetaan säilöön. Ystävien avulla he pääsevät maahan, mutta konsertit eivät ota onnistuakseen. Esitykset ovat liian taiteellisia, kappaleet pitkiä, ja heidän imagonsa on jäykkä, eikä kontaktia yleisöön ole. Maassa olo tuo pojille myös velvollisuuksia, ja Rupert ja Werner osallistuvat kutsuntoihin, määrätään vuoristojoukkoihin ja he lähtevät Eurooppaan.

Kirja on minusta hyvä, varsinkin sen Yhdysvaltoihin liittyvä osa. Vaikeudet on tehty voitettavaksi, pitää tehdä töitä, solmia suhteita, ottaa apua vastaan, tehdä työtä, ja yrittää. Maria huomaa hyvin pian eron eurooppalaisen passiivisuuden ja amerikkalaisen aktiivisuuden välillä. Pala palalta asiat menevät eteenpäin. Kuoro ottaa ohjelmistoon jodlausta, ja kerran Marialla menee kärpänen suuhun. Hän kertoo sen yleisölle, ja jää murtuu ja kontakti syntyy. Kuoro menestyy yhä paremmin ja sille on keksitty myyvämpi nimi Laulava Trapin perhe, ja esiintymiset onnistuvat  ilman sodassa olevia poikia. Perhe ostaa maatilan Vermontista, ja rakentaa uuden talon, viljelee maata, hoitaa kotieläimiä, mutta alkuun ei ole mitään, ja tuloja saadaan tekemällä vaahterasiirappia. Trapit pääsevät yhteisöön järjestemällä konsertin, jonka tuotolla saadaan kouluun katto. Perhe myös saa apua yhteisöltä. Perheen pojat palaavat sodasta elävänä, ja Rupert alkaa hankkii myös lääkärin pätevyyttä Yhdysvalloissa. Muu perhe jatkaa uraansa, ja osallistuu miehitetyn Itävallan auttamiseen. Kirja päättyy Marian miehen kuolemaan, luultavasti mies on altistunut sukellusveneissä, ja kuolee ilmeisesti keuhkosyöpään.

Alkaessani lukea Trappin perheestä olin ennakkoluuloinen, odotin The Sound of Musicin kaltaista kokkausta, mutta kirja oli minusta kuvaus vaikeuksien voittamisesta, ja suurin osa siitä tapahtui Yhdysvalloissa.
Kirja rastittaa Helmet kohdan 13, liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin, tässä lähinnä musikaaliin, mutta rastitan tämän. Kirkko ja kaupunki lehden haaste, kohta 25, kirja, jossa ollaan poikkeusoloissa.

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän parikin kertaa, mutta voisin kyllä lukea uudelleenkin, edellisestä kerrasta on jo aikaa ja postauksessasi oli monia kohtia, jotka lyövät minulla tyhjää. Olen nähnyt dokumenttiohjelman todellisesta Trappin perheestä joka valotti taustoja uudella tavalla. Itselleni on jäänyt mieleen kirjassa esiin tulleet kulttuurierot protestanttisuuden ja katolisuuden välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Olen yrittänyt pysyttäytyä erossa uskonollisista kiistakysymyksistä, ja osaan ne myöskin lukemisessa suodattaa. Olen kuitenkin iloinen, että tartuin tähän ja luin. Pidin tavallaan myös Sound of musicista, mutta tämä oli vielä enemmän.

      Poista
  2. Olen nähnyt 1965 valmistuneen, palkitun elokuvan, joka kyllä herkisti mieltä, mutta tuntui jo tuolloin siirappiselta.

    Joten kiitos esittelystäsi, joka avasi teoksen kannatettavaa teemaa - vaikeudet on tehty voitettaviksi -, taustoitti kirjailijattaren vaiherikasta elämänkulkua sekä syvensi elokuvan luomaa kiiltokuvamaista muistijälkeä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuten Ainolle mainitsin, pidin omalla tavalla tuosta Sound of Musicin toteutuksesta, vaikka en musikaaleista erityisemmin pidä, mutta laatumusikaalifilmit ovat toki poikkeus. Olihan tässä aika paljon sivupolkuja, ja köyhyyden voittamista. Tämä olisi hyvä lukukirja myös eu-aikana.

      Poista
  3. Iki-ihana musikaali 🎼 Kirjaa en ole lukenut mutta musikaalin laulut osaan vieläkin ulkoa. Viime vuonna yritin katsoa uudelleen, mutta ei onnistunut. Vaikutti aikansa eläneeltä. Kaikkea ei pysty uudelleen lämmittämään. Silti ajattelin lämmöllä miten kiva se oli aikanaan. 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olls että Sound of Musicin tenho sammuu, onneksi tässä oli muutakin, eli kannatti lukea. Kiitos kommentista.

      Poista
  4. niin, kait kirjakin on, hyvä filmi, varsinkin loppu

    VastaaPoista