Asko Sahlberg: Hämärän jäljet

Asko Sahlberg: Hämärän jäljet, ensimmäinen painos 2002, yhteisniteessä Pimeys Like 2014.

Asko Sahlbergin (s, 1964)  Hämärän jäljet on Pimeys-trilogian toinen osa. Trilogian antisankari on yksin asunnossaan Göteborgissa elävä suomalaismies. Avausosassa Pimeän ääni mies tunsi pimeässä etupäässä vihaa.

Viisi vuotta on kulunut ja mies asustaa vaatimattomasti rähjäisessä asuntohotellissa ja on sopeutunut - mutta siihen, että häntä ei tarvita missään, ja hän viihtyy hämärässä:
Minä pidän nykyään hämärästä...
Kaupungilla yö on jättänyt jälkeensä omat jälkensä, jotka hämärissä on siedettävissä. Asfaltilla, nurmikoilla puistojen hiekkakäytävillä: verilammikoita ja oksennusläiskiä, lasinsirpaleita ja roskia, siemennestettä ja virtsaa, öisten auto- onnettomuuksien ja liikuntakeskuksen merkkejä. ss. 210-211
Hämärässä, välitilassa, kaikki on on aitoa, kaikki on mahdollista, kaikki syntyy juuri nyt. s. 212

Mies on tottunut yksin-eloonsa ja eksistentiaalinen kriisi alkaa lientyä, kun mies  etsii kiinnekohtaa ihmisten tunteisiin lähibaari Sorrentossa. Sinne häntä ajaa myös äskeinen suomalaismiehen ampuma surmanlaukaus. Kerrostalossa hän tapailee ilman seksuaalista motiivia saman rapun Nadyaa. Miehen rahat on loppu, ja mies paiskii välillä Jakobssonin hämärähommissa, mutta pestautuu kehitysvammaisten hoitokotiin, jossa hoivaa etupäässä Sirpaa, aikuista suomenkielistä kehitysvammaista, Sirpaa, joka vanhempien eron jälkeen, on jätetty hoitokotiin.

Mies tapaa myös kirjailija Asko Sahlbergin juottolassa, joutuu kuunkasvoisen miehen seuraamaksi, ja todistaa myös kun Jakobsson joutuu liemeen velkoihin tähden.

Asko Sahlbergin tyyli on eksentiaalista. Sankari on turtunut, mutta sisimmässään hän välittää, mutta kerää raivoa itseensä ja purkausmaisesti yrittää ratkaista kaikki ongelmat Nadian kaltoinkohtelun, Sirpan hoitojärjestelyt, ja seuraajan motiivit. Sahlbergin Göteborg pukeutuu harmaaseen, rikkinäisessä maailmassa yksittäinen purkaus aikaansaa vain pieniä väreitä sameassa vedessä. Meedio messuaa: totuuksia ei ole, luopukaa vääristä tulkinnoista. 

Oma ajatus tähän: Jos ei ole totuutta, ei ole oikeita  eikä vääriä tulkintojakaan?

Hämärän jäljet on kurkotus pimeästä valoa kohti, mutta maailman rujous ei päästä valoa siivilöitymään kaduille, kuppiloihin ja koteihin. Pimeys kasvaa myös ihmisten sisältä ja sisälle päättöosassa Paluu pimeään.