Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo

Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo, alkuteos Dom dzienny, dom nocny 1998, Ariel Förlag 2010, kääntänyt suomeksii Tapani Kärkkäinen, sivumäärä 377.

Vuoden 2018 kirjallisuuden nobelistin puolalaisen Olga Tokarczukin romaani Päivän talo, yön talo on kertomus elämästä Puolan Sleesiasta, jota maustavat legendat paikkakunnalta, ja kertomukset unista. Nykyhetken havainnot, ihmisten tarinat ja unet punovat ihmiselämän värikästä räsymattoa. Räsymaton riekaleet ovat elämää, sen arvokkaita mutta monesti irvokkaita tapahtumia. Tapahtumien kirjava räsymatto soljuu elämän sameassa pohjavirrassa, ja pinnalta tai kirjan kertomuksista paljastuu elämän rosoinen kauneus ja kauheus. Tapahtumien mosaiikissa rajat totuuden ja tarujen, valveen ja unien, sekä elämän ja kuoleman välillä ovat häilyviä ja tulkinnallisia.

Kirjaa on arvioitu raikkaaksi sekoitukseksi unia ja legendoja, ja Suomen ykköskirjabloggari  Kirsi kirjanurkassaan on pitänyt teosta postmodernistisena eri tekstilajien mosaiikkina, jossa rajat on keskeinen teema.

Kirjan kertoja on nimetön nainen, joka muuttaa Puolassa taloon, jonka alta virtaa joki. Alue on vuosisatojen ajan ollut eri valtioiden aluetta, talon on rakentanut saksalainen, joka on kuollut sodassa. Taloon muuttanut asukas kertoo iäkkäästä naapuristaan Martasta, joka on ollut peruukintekijä. Nainen kerää unia ihmisiltä ja internetistä. Tarina pursuilee  lähinnä yliluonnollisia legendoja, ja paikallisjuoruja Nowa Rudista.

Jotkut tarinat nousevat ylitse muiden.
Marek Marek on nuori kaunis poika, joka sortuu viinaan, hukkaa elämänsä ja hirttäytyy. Hän on ainoa teoksen henkilö, joka lukee kirjoja, ja on kirjaston ensimmäinen asiakas.
Sienet on yksi teema.  Yksi tarina alkaa "Olen sieni". Varsin suuri viehtymys on valmistaa kaikenlaista sienipöperöitä varsinkin myrkkysienistä, ja etenkin kärpässienistä, ja maistella niitä. Kertojan talon rakentanut mies oli herkkusienien keräilijä. Valitettavasti kavala kärpässieni on kovin samankaltainen kuin herkkusienet.

Toinen teema on -SE - Osuuspankin pankinjohtajatar näkee unta Amos'sta tai Amos nimisen ääni on hänen korvassaan. Kaupunkimatkalla nainen antautuu henkilölle, jonka nimi on A.Mos, joka luonnollisesti käyttää avonaisen sauman tikkaamiseen. Eräs pitkä tarina kertoo pariskunnan syrjähypyistä. Nainen jakaa vuodettaan Agni-nimisen miehen, ja mies Agni-nimisen naisen kanssa. Tarina on hyvin outo ja yliluonnollinen ja tämä yliluonnollisuus-teema on läsnä hyvin monessa tarinassa. Itäeurooppalaiseen tyyliin on ihmissusilegenda voimissaan aina täysikuun aikana.

Kirjassa tarkastellaan Kümmernis'in legendaa ja tarinaa. Kümmernis syntyi tyttönä, Wilga-nimisenä. Hän oli kaunis ja siveä. Hänen isänsä ristiretkeili, jolloin Wilga oli luostarissa. Isä palattuaan yritti naittaa Wilgaa soturiystävälleen, jonka isä yllyttää raiskaamaan tyttärensä. En avaa tarinaa, mutta aie ei onnistu, ja isä muuraa Kümmernisin kammioon. Tyttö kasvattaa itselleen parran, ja isä ristiinnaulitsee tytön. (Saksankielinen Wikipedia kertoo asiasta näin Kirkko ja kaupunki linkittää neidon euroviisuvoittaja Conchita Wurstiin täällä).

Kümmernisin legendan kirjoittajan Pachaliksen tarinaa avataan. Hän on luostarissa lapsena, ja häntä käyttää toinen munkki hyväkseen. Munkin kuoltua Pachalis tuntee halua muuttua tytöksi, hän karkaa nunnaluostariin, jossa kirjoittaa yksinäisessä kammiossa Kümmernis'in legendaa, tietoa hän saa myös unista. Pachalis yrittää kirjoituksellaan edesauttaa Kümmernisin pyhimykseksi julistamista. Aie ei onnistu, ja Pachalis jää asumaan nuoren huoran luo, jonka palveluja hän iltaisin hyödyntää. Pachalis käyttää nuorhuoran mekkoja ja noudattaa neuvoa, että maitoa juomalla kasvaa rinnat.

Raja on tärkeä, tai oikeasti rajojen häilyvyys. Tarinat soljuvat toden ja legendan molemmin puolin. Erästä kuollutta miestä  rajavartijat potkivat vuoroin Tsekkoslovakian ja Puolan puolelle rajaa. Uni ja valve, valhe ja totuus vaihtelevat.

Olga Tokarczukin romaani Päivän talo, yön talo on ollut hyvin moderni ja rohkea kirja, esimerkkinä Pachaliksen tuntemukset kehostaan ja haluistaan, joista voimakkain on  olla nainen, hän unissaan tuntee olevansa nainen.  Kirja kertoo myös  ihmisen toiveiden särkymisen ajanrattaiden alle. Naiseus on hyvin voimakas, kirjan aikaansaavat toimijat ovat  naisia, miesten tekeminen on sangen tyhjänpäiväistä tai tyhjäpäistä.

Suosittelen!

*****
Olga Tokarczuk (s. 1962) on puolalainen kirjailija, joka voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2018. Palkinto jaettiin vasta vuotta myöhemmin. Tokarczuk on puolalainen teräväkynäinen kirjailija, joka on nostanut kipeitä asioita esiin, ja keskustelua on riittänyt, ja riittää Nobelin palkinnon jälkeenkin. Tokarczukin uusinta proosaa on eläinten oikeuksia esiintuova provakatiivinen Styr din plog över de dödas ben.