Intiaanit, Tietohyrrä, alkuteos Stig Ericsson: Indianer och vita, suomentanut Leena Sneck, WSOY 1970, sivumäärä 32.
Teos käsittelee vain Pohjois-Amerikan intiaaneja, joita eurooppalaisten tullessa oli monta kansaa, ei siis kirjan mukaan heimoa. Kirjan arvion mukaan näitä oli 400 erilaista, kullekin oli oma kielensä,
Kirjassa tuodaan esille, että intiaanisodista, ja sotureista on annettu vääriä mielikuvia. Kirjassa on lisäksi kuvia myös intiaanien merkeistä, toteemipaaluista, tomahawkista, ja nuolista.
Eurooppalaiset toivat hevosen Amerikkaan. Myös "intiaanisotia" käsitellään.
Teoksen sivulla 27 puhutaan intiaanipäähineen sulista, ja annetaan ohjeita sulkapäähineen tekemiseen ja taustoitetaan päähineen tarkoitusta, ja koska sitä käytetään.
Tämä teos on tehty lapselle, mukava kirja, mutta siinä ei minusta esitetä olennaisinta asiaa, eli miksi uudisasukkaat syrjäyttivät intiaanit. Intiaanien asema ei ole minusta kovinkaan kehuttava, mikä ei ole ainakaan nykysuomalaisen vika.Suurempi ongelma nykyään tuntuu olevan jonkun pukeutuminen intiaanipäähineeseen. Kun toinen kulttuuri ja ihmiset tunkeutuu toisen "alueelle" tapahtuu yhteentörmäyksiä. Intiaaneille ei käynyt tässä hyvin. Minusta Amerikassa intiaanit, tai heidän jälkeläiset, ovat syrjityin ryhmä. Tuskin he ovat sen syrjitympiä, jos joku suomalainen tekee intiaanipäähineen tämän kirjan perusteella?
Intiaanit johon luken nyt muutkin ja heidän kulttuurinsa, historiansa ym ovat aina kiinnostaneet minua. Paljon olen lukenutkin. Alkuperäisväestö sai aina kokea valkoisen ihmisen julmuuden,se on minusta ollut se ikävä puoli näitä lukiessa.Mietin usein tuota toisen alueelle menemistä ja sitä että onko se oikein että sieltä kulttuurista omitaan osia.Eikö jokaisella ole kuitenkin oikeus omaan kuluutuuriinsa. Mietin usein myös toisinpäin,tykkäänkö itse jos jotkut pilailevat,leikkivät minun kulttuurini asioilla,niinpä.
VastaaPoistaVarsin Pohjois-Amerikan intiaanit kuolivat tauteihin, ajettiin reservaatteihin, ja kuolivat tulitaisteluissa. Maan omistuksetkin vaihtuivat valkoisten suorittamilla kaupoilla.
Poistaniin ne lasken sadut ymmärtää eri tavalla nyt.
VastaaPoistaOnneksi lapsena ei tajua ihan kaikkea.
PoistaTuo valkoisen miehen "oikeus" riistoon ja alkuperäiskansojen puimakoneella niittämiseen on vähintäänkin käsittämätön asia.
VastaaPoistaIntiaanit historioineen ovat kiinnostaneet ja herättäneet ihailua aina ja olleet läheinen juttu jo lapsuuden/nuoruuden lukemisen ja hurjanhauskojen leikkien jäljiltä. Jos metsässä joku rimppakinttu juosta vilistää sulka päässä, niin ei se ole keneltäkään pois vaan antaa ymmärrystä siihen, että meitä tällä Telluksella on moneksi. Ugh!
Intiaanit ovat tosiaan innoittaneet lapsena. Kokonaisuutena ei ihan niin mukava asia, ja kuvaa kolonialismia.
PoistaMinua intiaanikulttuuri on kiinnostanut nuoresta tytöstä alkaen,kuten blogihistoriaani lukeneet tietänevät. Tämäkin kirja on tuttu,joskaan ei niitä kaikken parhaimpia intiaanikulttuurista kertovia. Kuten Jokke sanoit, tämä on lähinnä lapsille suunnattu "ensitietokirja". Kiitos, kuitenin, kun kirjoitit tästä aiheesta. Tästä aiheesta ei juuri näe kirjoitettavan, saisi mielestäni aihe olla enemmän esillä.
VastaaPoistaMuistankin, että ole hyvin kiinnostunut ja asiantunteva koskien intiaaneja. Aiheesta on paljon muitakin kirjoja, mutta sain tämän käsiini, luin ja bloggaisin. Kiitos kommentista :)
PoistaOlipa mielenkiintoinen kirjan esittely, kiitos siitä Jokke. Niin, intiaanit ovat kiinnostava aihe lapsille ja miksei aikuisillekin. Heidän asemansa on niin ikävä tänä päivänä. Lännenfilmeja on kiintoisaa katsella jo siksikin, että silloin vielä intiaaniheimot olivat voimissaan.
VastaaPoistaKiitos, itsekin olen LÄnnen fimejä joskus katsonut. Latinaisessa Amerikassa intiaaneja on paljon enemmän.
Poista