F.M Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus

F.M Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus, alkuteos Djadjuskin son 1859, suomentaja Juhani Konkka, Seven-pokkari 2005.

Kirjan takakansi lupaa seuraavaa "Hulvaton klassikko, joka on oivallinen näyte Dostojevskin erikoislaatuisesta huumorista."

Vanhan ruhtinaan rakkaus -kirja on sangen hauska ja juonikuvio on hyvin yksinkertainen. Mordasovin kylässä Maria Aleksandrova Moskaleva haluaa naittaa tyttärensä Zinaida Afanasjevnan. Oivallinen tilaisuus tulee kun vanha ruhtinas K. saapuu kaupunkiin. Ruhtinas K. on elostelija, mutta hän on jo hieman raihnainen. Hän käyttää korsettia, tekotukkaa, keinotekoisia viiksiä ja partaa, tekohampaatkin miehellä on. Naimakauppoja halutaan, sillä huhutaan, että hän olisi perinyt omaisuuden eli 4000  sielua.

Maria Aleksandrova yrittää tyrkyttää tytärtään ruhtinaalle, ei siis rakkaudesta, vaan rahasta ja asemasta. Maria on itse naimisissa, mies Afanasi Matveits on ajettu syrjäiselle tilalle tämän menetettyä virkansa. Zinaidalla oli ollut sutinaa köyhän opettajan Vasjan kanssa, mies on rutiköyhä ja  makaa hökkelissään blininohuella patjalla ja kyhäilee onnettomia runoja. Maria on tehnyt lopun suhteesta, joka ei suo  tyttärelle rahaa eikä asemaa. Zinasta on ollut kiinnostunut ruhtinaan sukulaismies Pavel Aleksandrovits Mozgljakov. Maria Aleksandrovan taloudessa on vielä nuori leski  Nastasja Petrovna Zjablova, joka olisi kiinnostunut avioitumaan.

Kirjaa suosittelen sekä Dostojevskin että seurapiirifarssien ystäville.

Kuka saa ruhtinaan, miten käy sedän, ja miten Zinan avioaikeet onnistuvat, tyttö on jo 23-vuotias eli avioliitolla alkaa olla kiire.

Alussa kuvaillaan ruhtinaan ehostautumista: "Muumion pukemiseksi nuorukaiseksi. Peruukki, poskiparrat, viikset ja leukaparta ovat loistavan mustat väriltään ja peittävät puolet kasvoista. Kasvot on puuteroitu ja maalattu harvinaisen taidokkaasti... s.33, ruhtinas on saanut kolhuja naisseikkailuissaan hän käyttää monokkelia lasisilmässään, ja kylkiluiden katkeamisen vuoksi hänellä on korsetti. Houkuttelevuutta ei varmaankaan lisää ruhtinaan oma ilmoitus: "minua vaivaavat tavattomasti peräpukamat".  s..43.

Teos päättyy yllättävästi, mutta onnellisesti, Juhani Konkka on onnistunut käännöstyössä virtuoosimaisesti.

Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta olen blogannut TÄÄLLÄ
Dostojevskin Idiootista olen blogannut TÄÄLLÄ
Dostojevskin Pelureista olen blogannut TÄÄLLÄ
Dostojevskin Kellariloukko on blogattu TÄÄLLÄ

*****
Fjodor (tai Fedor tai F.M) Dostojevski (1821-1881) oli venäläinen kirjailija. Hän kirjoitti tämän teoksen vuonna 1859, Dostojevskin päätuotanto on julkaistu vasta 1860-luvulla Riivaajat 1872, ja Karamazovin veljekset 1880. Tiettävästi Dostojevski sairasti  epilepsiaa. Velkojat ahdistelivat häntä 1860-luvulla, 1850-luvulla Dostojevski oli poliittisesti valveutunut ja joutui siitä tuomiollekin.