Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Mika Waltari: Mikael Karvajalka



Mika Waltari: Mikael Karvajalka, WSOY 1948, sivumäärä 780,

Mika Waltarin Mikael Karvajalka muistuttaa asetelmaltaan ja rakenteeltaan hieman Waltarin edeltävää romaania Sinuhe Egyptiläistä mutta ei lainkaan tunnelmaltaan.Teoksen päähenkilö Mikael Karvajalka on orpo, mutta kuitenkin persoonana erilainen kuin Sinuhe, Mikael on todellinen opportunisti. Hän ei juuri välitä moraalista, ja suuntaa kiinnostuksensa sinne, mistä saa helposti rahaa tai muita etuja. Mikaelin mieltä ei menneet juurikaan paina. Teos on jaettu kirjoihin, jotka kertovat turkulaisen bastardipojan nuoruuden seikkailuista pitkin poikin Eurooppaa uskonpuhdistusten aikaan vuoteen 1527 asti. Mikaelilla on yksinkertaisempi mutta viisaampi kumppani Antti. Mikael Karvajalka on ajoin hyvinkin hauska historiallinen romaani, mutta myös traaginen.

Mika Waltarin Mikael Karvajalka on sujuva historiallinen romaani, jossa nokkelan ja sopeutuvaisen Mikael Karvajalan silmin katsotaan Uskonpuhdistuksen aikaista kuohuntaa Euroopassa. Vallasta teos antaa minusta oikean kuvan, se turmelee ja veltostuttaa. Katolinen kirkko inkvisitioineen ja noitarovioineen saa kritiikkiä, mutta myös uskonpuhdistus ja etenkin uskonpuhdistajat, kuten silloinen paavikin.

Osallistun tällä Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen TÄÄLLÄ.


Juoni ja henkilöt ja tapahtumia (älä lue jos aiot lukea  kirjan)
Mikael Karvajalka -teos alkaa Mikaelin kotimaan Finlandian ja sen toisen kaupungin Turun kuvauksella (toinen kaupunki tuolloin oli Viipuri). Tapahtumien raamit ovat oikeat historian mullistukset, jotka alkoivat Tanskan kuninkaan Kristian II:n valtapelistä ja vuoden 1517 Lutherin naulaamista teeseistä.

Mikael on avioton poika, Mikael on syntynyt 1502 tai 1503, ja ensimmäiset muistot kerrotaan juuttien raa'an ryöstöretken ajalta vuodelta 1509. Mikaelin äiti Kerttu on omassa häpeässään juossut jokeen, ja hyökkäyksen aikana isovanhemmat kuolevat, ja luostari takavarikoi heidän talonsa. Onneksi rouva Pirjo (on minusta neiti) kansanparantaja ottaa Mikaelin hoiviinsa. Molemmat ovat Karvajalkojen sukua. Mikael on nokkela ja aloittaa maisteri Martinuksen opissa. Opetusmenetelmiä maisterilla on yksi, vitsa. Mikaelin takalisto kestää koulutuksen. Hän pestautuu varhaisteininä kesäksi saksalaisen mestarin Schwartzschwanzin apulaiseksi, kun tehdään ruutia ja ammuksia Turun Linnaan. Mikael valmistaa ensin salpietaria, ja on myöhemmin kirjurina. Näihin aikoihin Mikael tapaa tulevan kumppaninsa isokokoisen Antti Kallenpojan Laitilasta. Koulu jatkuu talvella, ja sen jälkeen Mikael pestautuu kultaseppä Laurin kotiopettajaksi. Laurin tarinat kullasta ja sen merkityksestä ovat kiinnostavia, ja kiinnostaa Mikaelia myös Laurin tytär Anna. Lauri heittää Mikaelin talostaan, kun Mikael pyytää kihlautumislupaa. Suudelmia pidemmälle suhde ei kylläkään ehtinyt edetä. Myöhemmin Anna yleenkatsoo Mikaelia, mutta Pirjon rohdoin Mikael saadaan Annan viereen. Mikael tutustuu saksalaiseen Didrik Slaghammeriin ja hänen siskoonsa (?) Agnesiin. Didrik on kiinnostunut Mikaelin tiedoista koskien linnan tykkien paikkoja. Didrik onkin Tanskan kuninkaan Kristian II:n  kätyri. Agnes antaa juuri Mikaelille rakkauden ensimmäistä oppituntia, kun ilmenee, että Kristianin suunnitelmat ovat kariutuneet, ja niin Didrik siskoineen palaavat Saksaan, ja niin tekee Mikael peläten kumouspyrkimyksiä. Laivaan tulee vihaista aviomiestä pakoileva Anttikin. Ja niin päättyy Viettelys eli toinen kirja

Korkea Yliopisto -kirjassa Mikael ja Antti taivaltavat Saksan halki Pariisin. Mikael aikoo kirjoittautua yliopistoon. Mikael harjoittaa opintoja maisteri Monkin johdolla. Pian rahat on kulutettu, ja nälkä vaivaa. Mikael tutustuu kiihkoilijaan nimeltä Julien D'Avril. Mies on kirjoittanut kirjan, jossa pelottelee Turkin uhalla ja vedenpaisumuksella, jonka on määrä tapahtua 1524. Mies alkaa uskoa omiin tarinoihinsa, että kiertää puhumassa. Mikael ja Antti ovat mukana. Kaikki päättyy siihen, että Julien kaappaa rahat, ja Mikael ja Antti ovat taas puilla paljailla. Samoihin aikoihin Kaarle V kruunataan keisariksi. Antti ja Mikael pelastavat rouva Genevieven, joka on mestari Hieronymuksen hehkeä vaimo. Mikael jää Hieronymuksen palvelukseen, hän lukee Genevievelle, ja kirjoittaa Hieronymuksen kirjeitä. Aviomies on keräämiensä pyhäinjäännösten lumoissa, kun Genevieve laukkaa ritarin luona, joka osoittautuu nyrpeäksi, lyhyenlännäksi ruikuttajaksi. Mikaelin keittämän lemmenjuoman avulla Genevievellä tulee säpinää myös Antin kanssa.

Tilanne muuttuu ja Mikael ja Antti lähtevät Didrikin matkaan Tukholmaan. Ruotsissa on alkanut sisällissota ja Mikael osallistuu Tukholman piiritykseen, ja on lääkäri Paracelsuksen  apuna haavurina, ja hengellisen oikeusistuimen kirjurina. Mikael tämän vuoksi katsoo tulleensa vihityksi papiksi. Tämän jälkeen Mikael lähtee sanansaattajaksi Turkuun. Vanhojen syntien takia hänet sijoitetaan tyrmään, mutta pääsee sieltä pois. Pirjo ei hätkähdä Mikaelin Baccalaureus Artium titteliä, vaan pitää sitä pelkkänä paskalaurina. Turun raadissa on myös Lauri ja hänen tyttärensä Anna on lihava, kierosilmäinen äiti. Mikael huseeraa aikana Kristian II:n kätyrinä Turussa, ja on vihattu, mitä hänen liikanimensä musta Mikael ja verinen Mikael kuvaavat. Turun aikana Mikael uskottelee olevansa pappi, ja on fyysisessä yhteydessä Veronikaan. Kun Kustaa Vaasan miehet pääsevät niskan päälle, Pirjo rouva heitetään veteen ja kivitetään kuoliaaksi, koska hän oli Mikaelin kasvattaja. Mikael ja Antti sen sijaan hakeutuvat mannermaalle.Veronikallekaan ei käy hyvin vaan tapetaan.

Mikael ryhtyy pyhiinvaeltajaksi ja suuntaa Lyypekkiin, missä säästöjensä ja Pirjon rohtojen avulla yrittää toimia lääkärinä. Antti on mukana. Raati ei anna lupaa toimia lääkärinä, vaikka Mikael selittää olleensa Paracelsuksen oppilas. Sitten Mikael tutustuu rouva Agnekseen, joka kehottaa sotataidon opiskeluun. Turkkilaiset ovat valloittamassa Belgradia. Rouva Agnes on leski. Mikael antaa rouvalle kultarahan, jolloin rouvakin avaa sylinsä, mutta Agnes jää Lyypekkiin, kun Antti ja Mikael suuntaavat kuohuvaan Eurooppaan, pyhiinvaeltajiksi pukeutuneina. Matkalla Mikael lyödään tajuttomaksi, ja rahat varastetaan. Mikaelin pelastaa Barbara Büchsenmeister, Mikaelia vanhempi nainen, joka on rukoillut miestä itselle. Barbara asuu isänsä kanssa, ja Barbara syöttää ja hoivaa Mikaelin kuntoon.  Barbara ei ole erityisen kaunis, mutta hänellä on punaiset hiukset ja kellanvihreät silmät ja Mikael hullaantuu häneen.Vaikka ylenmääräinen kalpeus vaivaa Mikaelia, niin hän menee Mimmingenin oluttupaan, esittelee itsensä Mikael  Pelzfussiksi ja tapaa Sebastian Lotzerin, joka lukee Jumalan sanaa kansankielellä (ei siis latinaksi). .

Teoksen ehkä paras, mutta myös iljettävin kirja on kuudes kirja Rovio. Barbara hoitaa Mikaelin kuntoon, ja he menevät naimisiin. Asukkaat karttavat punatukkaista ja pisamanaamaista Barbaraa, joka vetäytyy syrjään. Mikael toimii raadin kirjurin apulaisena. Vuoden kestettyään avioliitto loppuu inkvisitioon. Mestari Fuchs ruhtinassuvun noitien metsästäjä saapuu kaupunkiin, ja Barbara vangitaan. Hänen asiansa kirjan mukaan tutkitaan oikeudenmukaisesti, eli Barbaraa kidutetaan, kunnes hän tunnustaa olevansa noita, ja liitossa paholaisen kanssa. Kaikki todisteet häntä vastaan hyväksytään, mutta puolustavia ei oteta huomioon. Teksti on karmeaa luettavaa. Toisaalta loppuvaiheessa mennään jo yli. Viidennessä kidutuksen asteessa Barbara tunnustaa nähneensä mestari Fuchsin samoissa karkeloissa päällepäsmärinä. Fuchs joutuu samaan mankeliin, ja mankeli rullaa tarvittavat tunnustukset. Mikael avittaa Fuchsia, joka tekee itsemurhan ennen teloitusta ja uusia tunnustuksia. Mikael saa Fuchsin lompakon. Barbara mestataan. Mikael joutuu maksamaan oikeudenkäyntikulut, Barbaran vankila-ajan ja vielä teloituksen.

Minusta Barbaran mestauksen jälkeen teoksen sävy muuttuu, tai Mikael muuttuu ehkä hieman harkitsevammaksi, mutta vain hieman. Loppuosa kirjaa on uskonpuhdistuksen aaltoja, Saksan talonpoikaissotia, Ranskan vehkeilyä, taisteluita ja lopulta Rooman hävitys. Tekstissä esiintyvät oikeat historialliset henkilöt kuten Kristian II (1489 -1559), Paracelsus (1493 - 1541), Sebastian Lotzer (1490 - 1525), Thomas Müntzer (1490 - 1525), Martti Luther (1483 - 1546), keisari Kaarle V (1500 - 1558, Clemens VII (1473 - 1534), paavi vuosina 1523 - 1525,  Fernando Francesco d'Ávalos Pescaran viides markiisi (1489 -1525) ja Erasmus Rotterdamilainen (1466 - 1536).

Mikael tuntee Barbaran kuoleman jälkeen pohjatonta surua, jota edes hänen rakas koiransa Rael, eikä metsästä tullut Barbaran näköinen kissa lievitä. Antti on ollut palkkasoturina Italiassa. Mikael hakeutuu takaisin Memmingeniin. Sebastian Lotzer kiivailee ja menee maaseudulle nostattamaan kapinahenkeä. MIkael kuulee Sebastianin lukevan artikloja, joita suunnittelee painavansa,  jälkipolvet muistavat 12 artiklasta tasa-arvosta, Sebastian argumentoi, että koska ihmiset ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä, he voivat olla sitä maan päälläkin. Talonpojilla pettää harkinta, ja keksimänsä kolmannentoista artiklan mukaan he alkavat tuikkailla tuleen luostareita, ja linnoja, ja ottavat haltuunsa omaisuutta. Antti saapuu kukkaro kultaa ja hopeaa pullollaan palkkasoturoimasta. Antin mukaan Saksanmaata kierrellessään oli ollut huono järjestys talonpoikajoukoissa, eikä hän aio osallistua sotaan. Antti kertoo sotakokomennuksestaan Pavian taistelussa. Takaisin tulomatkalla rouva Genevieve on tullut Antin vaivoiksi. Rouva väittää Antin olevan hänen poikansa äiti (luultavasti isäehdokkaita on paljon). Rouva oli ylhäisen herran mukana, mutta hänen kohtalokseen oli koitunut luostarin ryöstö, jolloin hänen vaatteensa, ja kauneusvälineensä varastettiin, näitä hän suree. Rouvaa käy sääliksi, vaikka sitä sääliä ei kirjassa tuoda esille, hän on joutunut väkisinmakaamisten kohteeksi, joka kirjassa ilmaistaan lähinnä hupina. Rouva Genevieve haluaa vaatettaa itseensä, päästä jaloilleen, ja Ranskan tappiosta huolimatta hän aikoo löytää Ranskasta itselle uuden elättäjän aatelistosta.

Kirjan seuraava hämmentäjä on teologi Thomas Müntzer, joka on liikkeellä hieman erilaisilla 'teeseillä', mihin kuuluu kirkon omaisuuden takavarikointi, mutta muuten vaalii rauhanomaisempaa rinnakkaiseloa. Müntzer on Karvajalan mukaan metsäsian näköinen, mutta karismaattinen puhuja. Mikael alkaa hänen sanansaattajaksi, Antti tulee mukaan, sillä on joutunut humalassa tappeluun osittain rouva Genevieve vuoksi, Thomas Müntzer veti tiukempaa linjaa kuin Martti Luther, jonka kanssa Mikael käy väittelyä. Luther kiivastuu Mikaelille. Mikael on siis taas kapinoitsijain joukoissa, mutta Mikael onnistuu saamaan Juhana ruhtinaan turvakirjan, ja hyvä niin, sillä Müntzerin sateenkaarilippu liehui aikansa, mutta Thomas Müntzerin joukot hävisivät ja mies teloitettiin. Luther siis veti pidemmän korren, ja Luther suhtautui ruhtinaisin Thomas Müntzeriä suopeammin. Mikael kertoo myös Müntzer teloituksesta. (Lisäksi 100 000 talonpoikaissotaan osallistunutta talonpoikaa kuoli tai tapettiin )

Taas ovat Mikael taipaleella Antti mukanaan suunta kohti Nürnbergiä. Genevieveä tavoittelee naimisissa olevaa oluenpanija Eimeriä, koska hänellä on paljon rahaa Fuggerin vekseleinä (Fuggerin kauppahuoneen vekseli vastaa minusta pankkitalletuksen ideaa?). Eimer suuntaa hieman vastahakoisen Genevieven kanssa Venetsiaan. Antti ja Mikael hakevat Rael-koiran ja tavarat Memmingenistä, ja Mikael myy mestari Fuchsin tavarat ja he suuntaavat  Zürichiin ja sieltä Alppien yli.

Matkalla Mikael ja Antti pakenevat maatierosvoja, mutta löytävät maantierosvojen surmaamalta mieheltä pullean kukkaron lisäksi postilieriöitä. Kirjeistä selviää salaliitto keisaria vastaan, jossa mukana paavi Clemens VII ja Ranskan kuningashuone. Parivaljakko kiiruhtaa Genovaan ja sieltä Espanjaan Santa Maria di Compostellan luostariin. Parturin kautta ottavat yhteyttä varakuningas de Lennoy'hyn ja näyttävät kirjeet. Toimessa on vaaransa, mutta Mikael imartelee varakuningasta  "Kunnianne ja maineenne Euroopan jaloimpana ritarina ja taitavimpana sotapäällikkönä estää teitä vahingoittamasta meitä köyhiä miehiä herra de Lannoy" s. 664. Todellisuudesssa de Lannoylla on juuri päinvastainen maine?
De Lannoy'lta he kuulevat Lutherin naimisiin menosta karanneen nunnan kanssa (tässä tarkoitetaan Lutherin avioliittoa Katharina von Boran kanssa vuonna 1525). De Lannoy ilahtuu kun kuulee, että Mikael on bastardi, koska saa aiheen haukkua myös paavi Clemens VII, joka oli myös 'bastardi' De Lannoyn mukaan. Mikael saa audienssin keisari Kaarle V:ltä, mutta tapaaminen sisältää liukastumisia, koiratappeluita ja pettymyksiä. Yksi salaliittolaisista Pescara viides markiisi on ehtinyt kertoa salahankkeista, joissa on ollut itsekin mukana. Mikael ei saa keisarilta lanttiakaan, ja keisari kehottaa myymään tiedot. De Lannoyn saa tiedoista  9000, mutta velkainen keisari lainaa rahoista 8000, hän on oikea velkaveikko. Antille ja Mikaelille jää molemmille 20 dukaattia, joten taas he etsivät onnen koukkuja, ja toimittavat postia Ranskaan Lyoniin. Ranskassa asuu rikas nainen, ja yllättäen hän on rouva Genevieve. Genevieve oli kyllästynyt Eimeriin, toimittanut hänet silmistään, ja perinyt tämän rahat. Genevievellä on mustia palvelijoita, miehiä ja naisia. Minusta hän parittaa naisiaan. Hän on aikonut kotiuttaa aviottomat lapsensakin, tytön ja Antin pojan Andre Florianin.

Antti pestautuu Unkariin taistelemaan Turkin sulttaanin joukkoja vastaan ja Mikael suuntaa Sveitsiin, jossa Mikael kirjoittutuu yliopistoon, mutta alkaa Paracelsuksen apulaiseksi. Paracelsuksen yksi potilas on Erasmus Rotterdamilainen, joka on Mikaelin kuvailun mukaan köyhyydestään ruikuttava raihnainen valittaja. Kun keisari ja Espanjan kuninkaan joukot suuntaavat Roomaan kaatamaan paavia, Mikael pestautuu joukkoihin välskärinä. Matkalla hän tapaa Antin. Mikael kuvaa kirjan loppuosassa raakaa taistelua Roomasta, ryöstelyä, paavin paon, sekä oman ruttotartuntansa.

Mikael keskustelee Antin kanssa ja on sitä mieltä, että ongelmat alkoivat, kun he poikkesivat pyhiinvaellusmatkaltaan, ja Mikael aikoo suunnata pyhälle maalle Jerusalemiin.

Muistelmien ensimmäinen osa päättyy vuoteen 1527, jatko-osa on Mikael Hakim, jota käsittelen 19.9.2018.

*****
Mika Waltari, Suomen yksi suurimmista kirjailijoista, syntyi 19.9.1908, hän menehtyi 26.8.1979. Waltarin tunnetuin teos on Sinuhe Egyptiläinen, josta bloggaus on täällä. Tähän on kirjoitettu vuotta myöhemmin jatko-osa Mikael Hakim, josta tulee bloggaus 19.9.2018.

9 kommenttia:

  1. Mikael Karvajalka on viihdyttävä ja vauhdikas historiallinen romaani. Olen kanssasi samaa mieltä osasta Rovio. Se on kaikessa julmuudessaankin kirjan paras osa.

    VastaaPoista
  2. Oi tämä pitää kyllä lukea! Olen jotenkin pitänyt Waltaria vaikeana. En tiedä mistä tämä käsitys on peräisin, sillä nuorena rakastuin täysillä Sinuheen. Nyt luin klassikkohaasteeseen Suuren illusionin ja ihastuin siihenkin. Karvajalka saa luvan olla seuraavana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurta illuusiota en ole lukenut, mutta muuten Waltaria, on sujuva ja hyvä.

      Poista
  3. Waltari yksi mielikirjailijoitani, tämä kirjahyllyssäni mutta en muista jos lukenut...

    VastaaPoista
  4. (tämä persialainen kirja olisi nimensä takia vaikea julkaista Suomessa, niin kuin Mikael Niemi sillfiske kerran:
    https://hannelesbibliotek.blogspot.com/2012/05/persiskan-marjane-satrapi-lever-med-sin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan muistii, jos jossain näen, niin voin katsoa.

      Poista
  5. Vautsi mikä bloggaus hienoa Jokke :)
    Karvajalka on lukematta. Tulee mieleen se toinen söpömpi Karvamato ja Tanhupallo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvajalka pitää itseään kaiken keskipisteenä, mutta ei ole ehkä yhtä harmiton kuin karvamato, tai niin mukava kuin Tanhupallo.

      Poista