Ingmar Bergman: Laterna magica, muistelmat

Ingmar Bergman: Laterna magica, muistelmat, 1987 suomentanut Heikki Eskelinen, Otava Seven 2007.

Ruotsalainen loistava elokuvaohjaaja ja teatteriohjaaja Ernst Ingmar Bergman (14.7.1918 - 30.7.2007) on kirjoittanut kahdet muistelmat, josta Laterna magica kertoo romaanin omaisesti hänen elämästään, ja jonkin verran on elokuvista ja teatteriesityksistä. Toiset muistelmat (joita en ole lukenut) keskittyvät taiteellisiin tuotoksiin.

Laterna magica on romaaninomainen Ingmar Bergmanin elämäntarina, se ei ole siis kronologinen vaan asiat limittyvät  toisiinsa mielteiden kautta. Jotta kirjasta saisi enemmän irti, olisi Ingmar Bergmanin taiteellinen tuotanto hyvä tuntea, tapahtumien ajankohta  selviää usein filmien nimistä. Olen itse nähnyt vain Fannyn ja Alexanderin ja Mansikkapaikan.

Ingmar Bergman oli kolmilapsisen pappisperheen keskimmäinen lapsi. Varhainen lapsuus alkaa espanjantaudin runnellessa äitiä. Ingmar lähetetään Våromsiin, jossa vauvalla on imettäjä. Äiti selviää taudista, mutta Ingmarille selviää äidin päiväkirjojen kautta, että tämä ei ole ollut onnellinen. Koko perhe on onneton. Ingmarilla on huonot välit perheensä kanssa, ja katkoo monesti välinsä. Isoveljellä on isoja ongemia, samoin kuin pikkusisarella (niitä en laita, sillä jälkikasvua saattaa olla elossa). Ingmarin isä oli pappi, jonka kasvatus on systemaattista, mutta ankaraa. Kasvatuksessa puhutaan synnistä, ja sen tunnustamisesta, sitten rangaistuksesta ja lopulta anteeksiannosta. Rikkeistä järjestetään 'oikeudenkäyntejä'. Minusta tämä metodi on kuvattu hienosti Fannyn ja Alexander -elokuvan pappilakohtauksissa. Perheessä veljekset inhoavat toisiaan, ja heidän välillään tuntuu olevan sota. Ingmarin äidinäiti on läsnä perheen elämässä. Joulu on tärkeä juhla, jolloin saadaan paljon joululahjoja. Perheen rikas Anna-täti tuo mammonaa elämään. Ingmarin isoveli saa joululahjaksi Laterna Magican, jonka Ingmar vaihtaa itselle sadalla tinasotilaalla. Laitteella pystyy katsomaan kuvia. Carl-eno,  joka on hullu keksijä, virittelee laitetta, ja se on Ingmarille tärkeä. Tärkeitä ovat myöhemmin elokuvat, joista ensimmäinen kirjassa mainittu on Uljas musta, filmi on vuodelta 1921. Ingmar on ollut elokuvista pienestä asti kiinnostunut, myöhemmin hän elokuvissa ollessaan pohtii myös, miten kamera-ajot on tehty. Kun Ingmar lopulta lopetti elokuvien tekemisen, hän kirjoittaa, että valo on aina kiehtonut. "Lempeä, vaarallinen, epätodellinen, elävä, kuollut, selkeä, utuinen, kuuma, kova, kalsea, äkillinen, himmeä, keväinen, katsojaa kohti suuntautuva, katsojasta poispäin suuntautuva, suora, viistosti lankeava, aistillinen, hillitsevä, rajoittava, myrkyllinen, rauhoittava, valoisa valo. Valo." s.217. Taiteellisen uransa Ingmar aloitti kuitenkin teatterista, ja oopperasta. Ingmar myöskin kirjoitti näytelmiä. Eri teatterien tilanteista on kirjassa paljonkin tilanteita selitetty (taiteellisia ambitioita on, talous usein retuperällä, potkuja tulee, ja murskakritiikkejä). Elokuvista on jonkin verran muisteloita, mutta Fannysta ja Alexanderista vain yksi. Bergman puhuu kohtauksesta, jossa Alexander tapaa Ismaelin. Bergman pitää onnistuneena Alexanderin ilmettä. Hän kertoi suojanneensa Alexander Ekdahlin näyttelijää (Bertil Guvaa).

Ingmar Bergman tunnustaa koko teoksensa ajan, että ei ole helppo ihminen. 'Jos luulin, että minun kimppuuni käytiin, hyökkäsin puremaan kuin pelokas koira. En luottanut kehenkään, en rakastanut ketään, en kaivannut ketään. Minua ajoi seksuaalisuus, joka pakotti minut olemaan uskoton ...'
Vanhemmiten Ingmar alkoi hyväksyä itsensä ja muut, luultavasti viimeinen avioliitto oli onnellisin, ainakin se oli pisin, ja päättyi vaimon kuolemaan. Ingmar puhuu naisistaan, vaimoistaan, ja suhteistaan, mutta ei lapsistaan. Ingmar oli viidesti naimisissa, hänellä oli yhdeksän lasta. Hänellä oli lisäksi suhde elokuviensa näyttelijättärien kanssa, ja lapsikin, (en luonnollisesti laita kenenkään elävän ihmisen henkilötietoja tähän, lukekaa itse kirja, on hyvä toisin kuin tama torso postaus).
Ingmarin mukaan elokuvan tekemisessä on eroottisia elementtejä. Ingmarin oman seksuaalisuuden herääminen, ensimmäiset kokemukset ne ovat kaikki kirjattu, ja myös, että kiima vei miestä nuorena. Ingmar on ollut myös hyvin omistava ja mustasukkainen.

Ingmar puhuu vatsaongelmistaan, joista ensimmäinen on koulun alkaessa, Ingmar oksentaa eikä kouluunlähdöstä tule mitään. Myöhemmin puhutaan vatsan kouristelusta, ja ripuleista. Ingmar ei rutise, eikä syytä muita. Kun hän alkoi elokuviensa myötä menestyä, hän perusti yrityksiä. Ruotsin valtio tulkitsi pykäliä omalla tavallaaan, ja tekstistä päättelin, että tuloista olisi pitänyt maksaa 118 % veroa. Joka tapauksessa 1970-luvulla Ingmar pidätetään useasti,  veroasioita tutkitaan uudestaan ja uudestaan, ja uutisoidaan. Ingmar muuttaa lopulta Pariisiin, ja sieltä Mücheniin, ja Ingmar oli vapaaehtoisessa maanpaossa.

Meillä oli kotona kaikki Strindbergin teokset, valitettavasti en lukenut niistä silloin yhtään, nyt olen. Strindberg on muistelmien mukaan ollut Ingmar Bermanille tärkeä, myöhemmin Moliere, Shakespeare, ja ooppera. Kuuluisana Ingmar Bergman tapasi mykkäelokuvien legendaarisen tähden 35-vuotiaana vetäytyneen Greta Garbon, Charlie Chaplinin, sekä Shakespeare-näyttelijä Laurence Olivierin. Kaikki ovat neroja alallaan.

Luettuani muistelmat tajusin, kuinka paljon Fannyn ja Alexanderin päähenkilö Alexander Ekdahl muistuttaa Ingmar Bergmania. Sisäinen viha, oikuttelut, sekä kummitusten näkeminen. Ingmar Bergman kuvaa monia yliluonnollisia tapahtumia, ensimmäinen ruumishuoneella. Hän tuntee myös kuolleen äitinsä läsnäolon usein.

Ingmar Bergmanin muistelmat Laterna magica on romaaninomainen muistelmat, joista heijastuu elokuvaohjaajan rikkinäinen sisäinen maailma, taiteen tekemisen hinta ja lopulta seestyminen. Ingmar Bergmanin syntymästä on tänään 14.7.2018 sata vuotta.