Ursula K. Le Guin: Maanpakolaisten planeetta

Ursula K. Le Guin: Maanpakolaisten planeetta, alkuteos Planet of Exile 1966, suomentanut Jyrki Iivonen, Avain 2011, sivumäärä 166.

Ursula K. Le Guinin scifi-teos Maanpakolaisten planeetta kuuluu hainilaissarjaan. Fiktiiviset hainilaiset ovat aikoinaan asuttaneet Linnunrataa myös maata. Hainilaisilla on ollut erilaisia asuttamiskokeiluita, ja tässä kirjassa tutustutaan niistä yhteen.

Eltanin Gamma Dragon -aurinkoa kiertää kaksoisplaneetta, johon kuuluu tarinan tapahtumapaikka Tevaria. Tevarian kuukausi on maan ajassa nelisensataa päivää, ja vuosi noin 60 maan vuotta eli standardivuotta. Kirjan alkutilanteessa on alkamassa 15 standardivuotta kestävä talvi. Planeetalla asuu halveksittu 600 standardivuotta sitten planeetalle siirretty hainilaisten geneettinen rotu  'muualla syntyneet', jotka eivät pysty kunnolla lisääntymään planeetalla, ja heitä pelätään ja vihataan.

Hainilaisten korkea kulttuuri ja teknologia johtavat minusta hyvin halpamaisiin tuloksiin, joskin tässä selvitetään, että hainilaisia itseään on uhattu, ja hainilaset ovat joutuneet sotaan. Kaikkien maailmojen liitto on  tuonut muukalaiset planeetalle, ja lähteneet sitten sotimaan. Miten sodassa on käynyt, ei selviä 'muualta tulleille' eikä kantaväestöllekään, joka ei tiedä koko sodasta. Paikalliset ovat takapajuisia, he eivät ole edes keksineet pyörää. Hainilaisten sääntöihin kuuluu, että korkeaa teknologiaa ei saa tuoda sinne, missä sitä ei ole, ennen Kaikkien maailmojen liiton suostumusta. Suostumusta ei ole saatu, koska yhteyksiä ei ole. Joten 600 standardivuotta on kulunut, mutta ennakkoluulot eivät ole hälvenneet. Planeetta on siis oikea takapajula, kirjoja ei ole, eikä tietoa ole yhtikäs mistään. Paimentolaiset tulevat talveksi kaupunkeihin. Juuri kukaan planeetalla ei ole elänyt talvea, koska talven päättymisestä seuraavan tuloon on aina 45 standardivuotta.

Talven tullessa planeetalla ollaan entiseen verrattuna uudessa tilanteessa, gaalit joita on noin 60 000 jäsentä, ryöstelevät itselleen tarvikkeita talveksi. Gaalit ovat "loisia", he eivät varastoi mitään, vaan varastavat kaiken. Aiemmin ryöstely on tapahtunut kaupunkien ulkopuolella. Tänä talvena gaalilaiset ovat yhdistäneet voimansa, ja uhkaavat myös muurien suojaamia kaupunkeja ja niiden asukkaita. Hainilaisten tuomat 'muukalaiset' ovat huvenneet muutamaan tuhanteen, he ovat yksiavioisia, eikä lisääntyminen luonnistu hyvin vieraissa olosuhteissa, on keskenmenoja, ja lapsikuolleisuus on korkea. Talven kestäessä paikallisetkaan eivät lisäänny. Paikalliset ovat moniavioisia, tai niin, että miehellä on monta vaimoa, ja he suhtautuvat vihamielisesti muualta tulleisiin. Muualta tulleet ihmiset osaavat ajatuspuhetta, ja paikalliset pitävät heitä noitina. Epäluulot ovat ylitsepääsemättömiä.

Talven tullessa tapahtuu toinenkin uusi asia. Paikallinen tevarilainen Rolery menee muualta tulleiden kaupunkiin, ja saa kosketuksen Jakob Agatiin. Rolery on syntynyt talvella, ja väärään aikaan avioitumisen kannalta, eli hän ei ole kenenkään vaimo, myös muukalaisten nuori johtaja Jakob Agat on naimaton. Kirja kertoo heidän tapaamisestaan, rakastumisesta, liitostaan, jota kummankaan kansat eivät halua, raa'asta sodasta gaalilaisia vastaan, jossa armoa ei tunneta. Gaalilaisilla on ylivoima, pelkästään aseissa on 15 000 miestä, kun muualta tulleita on enää parisen tuhatta. Gaalilaiset ampuvat tulinuolia, polttavat paikallisten asuttaman Tevarian kaupungin, murtavat muurit, tappavat asukkaat ja ryöstävät kaupungin, ja syövät karjan, ja jatkavat seuraavaan kaupunkiin, joka on muualta tulleiden Landin -kaupunki. Roleryn rakastuminen ja nopea avioituminen saa muutoksen paikallisissa, he hakeutuvat Landiin, ja taistelevat muualta tulleiden kanssa rinta rinnan. Taistelut ovat raa'at ja rajut ja tappiot ovat suuret, mutta puolustus kestää niin kauan, että gaalilaisten pitää mennä ryöstämään joku toinen kaupunki?

Kirjan sanoma
Kirjan sanoma on ilmitasolla kuitenkin se, että paikalliset ja muualta tulleet löytävät toisensa, ja ovat tervetulleita toistensa tyköön, ja oppivat toisiltaan, ja ehkä evoluutio lähentää. Agat ja Rolery jatkavat avioliittoaan ja Agat tajuaa, että hän ei ole maanpakolainen vaan tämä on hänen kotiplaneettansa.

Kirjan sanoma piilotasolla on hyvin paljon kyynisempi, enkä uskalla sitä tähän aivan suoraan laittaakaan, mutta vihjasin jo, että torjutut gaalit luultavasti menevät tappamaan ja ryöstämään jonkun toisen kaupungin. Kukaan ei pidä heille portteja auki. Lopputuloksen kannalta se on kuitenkin aivan sama, gaalien maailmassa henkiin jää se porukka, joka lopulta on vahvin. Jos portteja ei avata, ne rikotaan. Kaikki ryöstetään, ihmiset tapetaan. Taistelujen kuvaaminen on todella raakaa. Kirveillä lyödään päitä poikki, ja nuolia viuhuu. Armoa ei anella, eikä kukaan sitä soisikaan, vaikka joku anelisi. Minusta tänä johtaa loppupäätelmään, että pitää olla kyky ja halu puolustautua, ja järkevä suunnitelma tehdä se. Jos gaalit saavat voiton muista heimoista, kuka kerää hyvinä aikoina viljaa, ruokaa ja lihaa? Miten talven yli päästään?

Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetta on vimmainen eloonjäämistaistelu, jonka syvin sanoma on se, että sivistyneiden ja vastuullisten pitää liittoutua yhteen  ja tehdä yhteistyötä, ja tarvittaessa puolustaa omaa olemassa oloaan barbaareja vastaan viime kädessä voimakeinoin, koska universumissa järkipuhe on pelkkää avaruuspölyä.

*****

Ursula K. Le Guin (1929 -2018) on kuuluisa amerikkalainen kirjailija, hänen tuotantonsa koostuu scistä, fantasiasta, runoista, sekä lasten- ja nuorten kirjoista.

Pimeyden vasen käsi on blogattu TÄÄLLÄ.
Maameren tarinoista on blogattu  NÄIN, ja sen kakkososasta Atuanin hautaholveista NOIN.
Haikaran silmän bloggaus on  TÄÄLLÄ.
Osattomien planeetta