Patrick Modiano: La Petite Bijou

Patrick Modiano: La Petite Bijou 2001, Pieni 'koru', Pontus Graten ruotsinnos Lilla Smycket 2012, sivumäärä 128.

Nobelisti Patrick Modiano luo teoksissaan harsomaisia välähdyksiä menneisyyteen, yleensä päähenkilö hiljalleen porautuu muistoissaan tai tutkimuksissaan menneisyyden ahdistaviin kerroksiin niin tässäkin. La Petite Bijou  -teoksen alussa päähenkilö 18- tai 19-vuotias Therese  miettii, että häntä ei ole sanottu Pieneksi Koruksi aikoihin kahteentoista vuoteen. Therese on juna-asemalla, ihmisvilinässä hän näkee naisen keltaisessa takissa, hänelle tulee Marokossa kuollut äiti mieleen. Päähenkilö katsoo yhtä harvoista valokuvista äidistään. Hän näkee metroasemalla äitiään muistuttavan naisen ja seuraa tätä keltatakkista naista tämän kotiin ilta toisensa jälkeen pakonomaisesti. Pienet asiat ja esineet herättävät kipeitä muistoja. Keltainen takki on avain moneen muistoon. Kirjan kansi kuva on minusta hyvä sisältöön nähden, metroasema, lyhtypylväs, hämärää,  henkilö ja tausta ovat sumeita. Kirjan nimi on valkoisin kirjaimin keltaisella pohjalla.

Theresen äitisuhde on ollut traumaattinen, ja äiti on jättänyt Theresen, viimeinen elonmerkki on lyhyt kortti "tuhansia halauksia" Casablancasta ilman allekirjoitusta. Therese haluaa selvittää äitinsä kohtalon ja hän joutuu tutkimusmatkalla kohtaamaan torjuttuja traumaattisia tuntemuksia.

Samalla hän selvittää, onko nainen äitinsä mutta ei suoraan. Keltatakkisella naisella on vuokrat maksamatta, ja asuu yksin. Therese maksaa naisen rästivuokrat ja jättää kuoren eteiseen. Therese on pestautunut lasten iltapäivähoitajaksi. Hän pitää huolta rikkaan Valadierin perheen lapsesta torstaisin ja lauantaisin. Työ herättää tuskallisia muistoja ajasta, jolloin oma äiti on jättänyt Theresen veljensä luo hoitoon torstaisin ja lauantaisin. Äidillä on ollut rahanippuja kaapissa. Mistä rahat tulevat? Äiti on esiintynyt varieteetanssijana monilla nimillä Suzanne Carderes, Sonya O'Dauge, mutta hän on sanottu La Bocheksi, ja esiintynyt "Elävänä ruumiina".

Therese näkee öisin painajaisunia, hän alkaa voida päivisinkin huonosti.  Koiran näkeminen avaa lisää patoja Theresen mielessä, ymmärryksen lisäksi ahdistus kasvaa ...

Therese ajautuu lopullisen ratkaisun äärelle, mutta sen jälkeen hän kuitenkin eheytyy sairaalassa, ja tuntee olevansa uudelleen syntynyt.

Patrick Modiano luo usein samanlaisia muistilabyrintteja, joita pitkin kertoja käy.  Ihmetyttää jonkin verran, miksei tätä ole suomennettu. Tämä hieman poikkeaa muista lukemistani 'Modianoista', sillä tämä sukeltaa tytön traumoihin, ja lapsi alkaa pakonomaisesti toistaa lapsuutensa hylkäämiskokemusta.

Patrick Modianon kirja voi olla Pariisin kävijälle hyvinkin kiintoisa, hän kuvailee eri katuja metroasemia, kortteleita, rakennuksia ja miljöötä, katsoin niin mainittu koulu  Le lycée Jules-Ferry, metroasema Porte Maillot, sekä puisto Bois de Boulogne ovat ainakin olemassa, teoksessa on kymmenittäin muita paikkoja mainittu.

Patrick Modianon La Petite Bijou on kelpo kirja.
******
Ranskalainen Jean Patrick Modiano on syntynyt vuonna 1945 luultavasti, myös syntymävuosia 1947 ja 1942 on ollut kirjojen takakansissa. Modiano on vuoden 2014 Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja. Kadonneen korttelin 1976-painoksen takakannessa viitataan hänen lapsuuteensa. "Varmana voi ehkä pitää, että Modiano on juutalaista syntyperää, hänen äitinsä oli unkarilainen näyttelijätär, että hänen isänsä katosi omille teilleen ...", näin siis luki kirjan sivukannessa.Tämä ei aivan täsmää nykyisen tiedon kanssa, äiti oli näyttelijä, mutta Belgian flaamilainen.

Patrick Modianon
Kehäbulevardit olen blogannut täällä
Hämärien puotien kujan täällä
Villa Tristen täällä

Kadonneen korttelin täällä.

Jotta et eksyisi näillä kulmilla täällä