Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki, Björnstad 2016, suomentanut  Riie Heikkilä, Otava 2017, sivumäärä 461.

Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki on kiihkeä kertomus voitontavoitteluista, omaan napaan tuijottelusta, väärästä joukkuehengestä ja unelmien murskaantumisesta.

Kiekkokaupunki on petollinen romaani kerronta matelee moneen kertaan tallattuja polkuja noin puoleen väliin, kunnes ...

Björnstadin kaupunki elää jääkiekkohuumaa.  Björnstadin kaupungissa on iso tehdas ja jäähalli, se on kuitenkin vain taantuva pikkukaupunki, jota on alkanut vaivata kasvava työttömyys. Kaupungin edustusjoukkue on vuosikymmeniä sitten saavuttanut hopeaa, nyt edustusjoukkue pelaa mutasarjassa, keräten lähinnä häpeää, mutta kaupungin juniorijoukkue on kivunnut semifinaaliin asti, ja jääkiekkohuuma villitsee kaupunkia.

Edustusjoukkuetta valmentaa ja on 'aina' valmentanut seniori-ikäinen Sune, jota ollaan siirtämässä syrjään. Piirit ovat pienet, mutta asiat paisuvat isoiksi. Seuran urheilutoimenjohtajana on entinen NHL-pelaaja Peter Andersson, jonka lupaava ura päättyi NHL:ssa luunmurtumiin, ja jonka vaimo Mira on lakimies. Perheellä on kaksi lasta 12-vuotias Leo ja 15-vuotias Maya, joka soittaa kitaraa, jolla on henkiystävätär Ana.

Juniorijoukkueen tähtipelaaja on Kevin Erdahl, rikkaan perheen perfektionisti poika. Perheen vanhemmat eivät ole kiinnostuneita jääkiekosta vaan menestymisestä. Isä vaatii pojalta paljon (liikaa?), he myöskin maksavat miljoonia kruunuja joukkueen varusteista, mutta eivät käy peleissä, kuten muiden vanhemmat. Joukkueen valmentaja David on armoton piiskaaja ja hänelle käy vain voitto. Davidin hermot kuitenkaan eivät tahdo kestää otteluja. Kaupungin lähiössä asuu 15-vuotias Amat, pieni sinnikäs poika, jonka leski-äiti Fatima on hyljeksitty siivooja. Ykkösketjun Benjamin, joka on myös köyhistä oloista, osoittautuu hyvikseksi, kuten Amatkin.

Kiihkeän semifinaalivoiton jälkeen tapahtuu kirjan suurin ja rankin käännekohta. Juniorien voittobileissä kuluu viinaa ja huumeita, ja siellä tapahtuu raaka raiskaus. Raiskaus on aina raaka, mutta uhri on vain 15-vuotias, ja raiskaaja on joukkueen 17-vuotias tähti.

Alkuosa kirja tuntui varsin tyhjänpäiväiseltä, mutta käännekohdan jälkeen, sävy muuttuu, tarinaan tulee merkityksiä, vastakkainasetteluja. Tyttö, joka on raiskattu menee rikki, ja pohtii kymmenen vuoden päästä, että omalle perheelle ja yhteisölle tämä oli vielä suurempi asia, jotenkin yhteisö on elänyt lintukodossa. Mikä on yhteisön, raiskaajan, tämän perheen, joukkueen, kaupungin reaktiot. Hyllytetäänkö huippu, joutuuko vankilaan. Miten käy mestaruusottelun ja Kevinin NHL-varaukselle.

Loppuosa kirjasta todella koskettavaa, ja myös lukijan raivo kasvaa, ja niin se kasvaa kirjan henkilöilläkin. Kirja alkaa siitä, että jotakin katsellaan haulikon piippua pitkin! Sama teema ja asetelma kuin Joyce Carol Oatesin Kosto rakkaustarinassa Koulussa raiskattua kiusataan kuin Oatesin Syntipukissa. Tähden rikas perhe palkkaa lakimiesarmadan, ja alkaa lahjoa ja painostaa. Entä miten käy joukkueen, yhteisön?? Jääkiekkoyhteisö hiillostaa perhettä, teinit lähettelevät raiskatulle prepaid-liittymistä vihaviestejä, 'lutka', 'itse kerjäsit', jne jne. Vanhemmat päivittelevät, 'ei meidän lapsi voi tehdä sellaista'. Itse olen aina ihmetellyt vanhempia, jotka luovuttavat kotinsa teineille päihdejuhlia varten, ei tuntematon asia Suomessakaan.

Yhteisö huutaa, että jääkiekkojoukkueen etu käy yksilön edun edelle. Backman on kuitenkin oivaltava, suurin osa tähdistä siirtyy aikuisissa isompaan joukkueeseen eli se yhteisestä edusta, myös sponsorit lähtevät.

Kirjalle on tulossa jatko-osia, ja tässä kurkistetaan kymmenen vuoden päähän. Tässä ei oikeastaan mikään asia (uutuuskirjan juonea en ala paljastaa) pääty hyvin, eli tämä ei ole siirappinen happy end -juttu, joskin kymmenen vuoden päässä asioiden kanssa osataan jo elää, vaikka näistä haavoista ei toivuta.

*****
Fredrik Backman (s. 1981) on sangen myyty ruotsalainen kirjailija Kiekkokaupunki on hänen viides romaaninsa ja toiseksi uusin.