Anssi Kela: Matkamuistoja

Anssi Kela: Matkamuistoja, Kustannusosakeyhtiö Teos 2012, sivumäärä 232.

Anssi Kela (s. 1972) on suosittu suomalainen lauluntekijä, joka voitti Rock-SM:n yhtyeessä Pekka ja Susi vuonna 1993, sekä teki läpimurron soolourallaaan vuonna 2001 ensimmäisellä sooloalbumillaan Nummela.

Olen käynyt Anssi Kelan keikoilla, viimeksi Helsingin jäähallissa Anssi Kelan 30-vuotiskeikalla. Kirjoitusajankohta Matkamuistoille oli vuosi 2012 eli vuosi ennen uutta nousua, ennen Levotonta tyttöä. Kaikki tapahtuu aaltoina. Huipusta seurasi suosion hiipuminen. Tässä kirjassa Anssi Kela pohtii asiaa: "Seuraavat pari vuotta ovat ratkaisevia; jos urani sooloartistina ei piakkoin lähde uuteen nousuun, niin täytyy alkaa vakavastikartoittaa vaihtoehtoja tehdä työkseen jotain muuta. En näe itseäni viisikymppisenä rämpyttelemässä pubeissa vanhoja hittejäni kaljatuoppeihinsa nojaileville ihmisille." s.202.

Onneksi uusi nousu alkoi, eikä ajauduttu kirjassa mainittuun titteliin "Takavuosien suosikkilaulaja" s.188.

Itse kirja on hyvin anssimainen. Olen fanittanut Anssia niin paljon, että kirjassa ei ole oikeastaan mitään uutta, mutta hyvin kiinnostavia tuokiokuvia, lapsuudesta. bändin perustamisesta, keikoilta, keikkabusseista, hotelleista ja tapaamisia ihmisten kanssa.

Anssi Kelan takana on keikoilla soittanut bändi, jonka rummuissa on Anssin pikkuveli Ville Kela, koskettimissa Saara Metsberg. Lemonatorin basisti Antti Karisalmi on ollut Anssi bändissä ja on, kirjan kirjoitusajankohtana rumpalina on ollut Lemonatorin Kelly Ketonen. Lemonator on lopettanut toimintansa, viimeisen levynsä se julkaisi vuonna 2010.

Keikkabussi on oma maailmansa, sieltä ja hotellista on tunnelmia. Anssi on raitis, mutta iloa on ilman viinaakin erilaisten kilpailujen ja visailujen kautta, yllättäen viitataan jopa Narnian vaatekaappiin.

Teoksen luvut käsittelevät eri asioita, on kipeitäkin. Ikävintä on auto-onnettomuus, ja perheen hajoaminen, josta lööpit ilakoivat. Julkkismuusikko saa oman osansa taksijonoissa, ja keikkojen jälkeen. Osa haluaa vain lytätä.

Kiinnostavaa nykynuorille on lukea entisajan musiikin fanituksen vaikeudesta. Kirkonkylältä piti matkata Helsnkiin musiikkikauppaan kuuntelemaan levyjä, ja kuulla, mitä Soundin, Rumban tai Suosikin sivuilla ollut bändi kuulosti.

Teoksessa on valokuvia ja lopussa humoristinen tiivistys "Anssi Kela - Elämä ja teot".

Nyt näyttää siltä, että Anssi Kela ei rämpyttele viisikymppisenä vanhoja hittejä pubeissa.

Anssi täyttää 45 vuotta. Voi olla, että uusi albumikin on tulossa. Biisit Petri Ruusunen ja Musta tuntuu multa, on tehty viimeisimmän albumin julkaisun jälkeen. Valokuvan otin Anssin juhlakonsertista Helsingin jäähallista toukokuussa 2017.

Alistar MacLean: Navaronen tykit

Alistar MacLean: Navaronen tykit, The Guns of  1957, suomentaja Aaro Vuoristo, WSOY Best Selller 1988, sivumäärä 322.

Alistar MacLeanin (1922 - 1987)  Navaronen tykit on nautittava jännäri toisen maailmansodan taisteluista. Liittoutuneiden miehiä on Kheroksen saarella 1200, pelastusta on yritetty turhaan, sillä Navaronen saarelle asennetut saksalaisten tykit hallitsevat merireittejä. Saksalaiset aikovat hyökätä Kherokselle ja tuhota liittoutuneiden sotilaat saarella.

Kapteeni Jensen kerää iskuryhmän tuhoamaan natsien tykit. Iskuryhmän johtaja on kapteeni Keith Mallory, hän osaa kreikkaa ja saksaa, Malloryn adjutantti Andrea on kreetalainen, Mallory on palvellut Kreetalla ja kieltäytynyt ylennyksistä, jotta voi palvella saarella. Mallory ei ole kiipijä, vaikka on vuorikiipeilijä. Luutnantti Andy Stevens on myös alppikiipeilijä ja osaa hyvin kreikkaa, sekä muinaiskreikkaa että nykykreikkaa! Stevens on nuori ja kärsii peloista ja heikoista hermoista. Casey Brown ohjaa kurjassa kunnossa olevaa venettä ja osaa korjata koneita. Räjähde-ekspertti on 40-vuotias amerikkalainen korpraali Dusty Miller, mies on kierrellyt paljon. Miller ei ole 'sotilaallinen', mutta on tykkien tuhoamisen kannalta ratkaiseva lenkki ja muutenkin huippusotilas. Jensen on hankkinut kartan Navaronessa asuneelta mieheltä. Kun tehtävää käydään läpi Jensenin kanssa, heitä salakuunnellaan, mutta mies saadaan kiinni. Aika on käymässä vähiin, sillä viikon päästä saksalaiset aikovat murskata Kheroksen puolustuksen. Matkaan lähdetään maanantaina aamulla.

Jonkin ajan kuluttua veneen kone hajoaa, samalla saksalaiset tarkastavat veneen. Malloryn miesten on lopulta tapettava saksalaiset, ja räjäytettävä ja upotettava saksalaisten vene.

Sota on kamala asia, kuten myös tappaminen. Alistar MacLean on ollut toisessa maailmansodassa torpedomiehenä. Varsinkin Andrea, joka on tehokas tappamaan, kärsii tappamisesta, ja hän rakastaa lähimmäisiään. "Andrea ei tappanut vihasta, ei koston janosta, ei kansalliskiihkosta eikä minkään 'ismin' puolesta, jollaisia itsensä tehostajat ja hullut ja konnat esittävät vieheinä taistelukentälle ja muka oikeutettuna syynä miljoonien sellaisten teurastamiseen jotka ovat liian nuoria tai liian tietämättömiä käsittämään tuon kaiken hirvittävää tyhjänpäiväisyyttä. Andrea tappoi vain, jotta paremmat miehet saivat elää". s. 65. Tämä oli Andrean perustelu kirjassa. Saksa aloitti sodan ja siis tappamisen Euroopassa ja liittoutuneet puolustivat itseään ja siten vastasivat aggressioon. Saksan natsidiktatuuri hävisi, valitettavasti vieläkin viha, kostonjano, kansalliskiihko ja eri ismit synnyttävät sotia, joiden takia kaikilla mailla pitää olla rajat ja rajan takana armeija valmiudessa. Tulkitsen Andrean lausuman 'paremmat miehet saavat elää' tarkoittavan vapaata yhteiskuntaa ihmisoikeuksineen. Ihmisoikeuksia on valitettavasti viranomaisten ja valtioiden puolustettava myös pakkokeinoin (esim. pakkokeinolaki) ja hyökkäyksen tullen myös voimakeinoin. Minusta nykykeskustelussa tämä puoli on usein hämärtynyt. Kaikilla on vain omia perusoikeuksia, toisten perusoikeuksia harvoin hahmotetaan yhtä selkeästi!

Malloryn ryhmän tarkoituksena on nousta Navaronen saaren eteläpuolelle, kiivetä 120 metrin korkuisen eteläjyrkänteen yli, ja tuhota räjähdeainein Navaronen kallioon asennetut järeät 9 tuuman tykit. Saksalaiset odottavat laskuvarjomiehiä, sillä etelärinne on vaikeakulkuinen. Tehtävä on vaikea, mutta Mallory on ollut intohimoinen ja kuuluisa vuorikiipeilijä ennen sotaa.

Olen lukenut kirjan kahdesti ja nähnyt filmin useaan kertaan ja edelleen jännitti kaikki juonen käänteet ja kerronta. Matkalla nousee myrsky ja lopulta vene haaksirikkoutuu Navaronen rantaan. Rinne hoidetaan vuorikiipeillen, ongelmia on saksalaisista vartijoista. Stevens hermoilee ja jalkaan rusahtaa avomurtuma. Saksalaiset lähettävät saarelle alppijääkäreitä. Stevensiä ei voi jättää joukosta, mutta hänen tilansa heikkenee. Matkalla linnoitukseen joukkio kohtaa kaksi vastarintaliikkeen miestä Loukin ja Panayisin. Toinen heistä on vihollisen kätyri. Rotta ehtii tuhota Millerin sytyttimet.

Miten käy tehtävän?

Tästä on tehty vuonna 1961 legendaarinen elokuva, jossa Mallorya esittää Gregory Peck. Anthony Quinn esittää Andreasta. David Niven esittää Milleriä. Navaronen ketut eli Louki ja Panayis on korvattu naisilla  Annalla ja Marialla, joita esittävät Gia Scala ja Irene Papas.

Laitan tai "linkkaan" tähän elokuvan alkuperäisen trailerin.

Navaronen tykit on laatujännäri, joka jatkuu osalla Navaronen haukat, joka perustuu enemmän filmiversioon ja jatkuu suoraan Navaronen tykkien tuhosta, eikö ole Navaronen tykkien veroinen.

Jules Verne: Tsaarin kuriiri

Jules Verne: Tsaarin kuriiri, alkuteos Michel Strogoff 1876, suomentaja Pentti Kähkönen, WSOY Suuret Seikkailut 1990, sivumäärä 366.

Tsaarin kuriiri tapahtuu tsaari Aleksanteri II:n (1818 - 1881) aikana Venäjän Siperiassa. Tsaariksi Aleksanteri II tuli vuonna 1855. Vernen tsaari on saanut huonoja uutisia Moskovaan, kapinoiva natsat menettänyt eversti Ivan Ogarev kapinoi, vaikka hänen Siperiaan karkoitus oli jo päättynyt. Tsaarin mukaan Ogarev uhkaa myös hänen veljensä suuriruhtinaan henkeä. Oikealla Aleksanteri II:lla oli kolme aikuisikään varttunutta veljeä Konstantin, Mihail ja Nikolai. Ogarev on matkalla Irkutskiin ja aikoo valheellisin todistuksin toimia suuriruhtinaan nimissä. Lennätinyhteys Siperiaan on katkaistu. joten tsaarin kuriiria tarvitaan oikean tiedon välittämiseksi.

Kuriirina on kapteeni Mihail Strogov, Strogov on vanttera, vahva ja vaatimaton omskilainen erämies ja kaatanut ensimmäisen karhunsa jo neljätoistavuotiaana, hän pystyy liikkumaan lakeuksilla ja osaa suunnistaa.

Kirjassa "juoni" jakaantuu sekä haastavaan maantieteelliseen matkaan, että vaaralliseen tehtävään: Strogovin pitää toimittaa kirje Tsaarin veljelle suuriruhtinaalle kapinallisten alueiden läpi Moskovasta Irkutskiin yli 5000 kilometrin matka siis (kartta kertoo osapuilleen, kuinka vaikeasta matkasta on jo maantieteellisesti kyse..

Matka alkaa Moskovasta 16.7, tuolloin rautatietä on päässyt vain Nizni Novgorodiin asti, Mihail Strogov matkustaa nimellä Nikolai Korpanov. Junassa on nuori neiti Nadja Fedor, lisäksi junassa ovat ranskalainen Alcide Jolivet sekä englantilainen Harry Blount. Nizni Novgorodissa kuohuu, mutta kuriiri pääsee jatkamaan matkaa Volgaa "ylös" kohti Permiä, Mihail ottaa Nadjan mukaansa "siskona", sillä Nadja on menossa tapaamaan Irkutskiin karkoitettua lääkäri-isäänsä. Jo ennen Kazania Mihail tajuaa, että tsaarin kuriirista tiedetään ja matka yritetään estää. Ulkomaiset lehtimiehet osoittautuvat lopulta hyviksi ja auttavat myöhemmin Mihailia. Omskissa Mihail paljastuu, koska hänen äitinsä tunnistaa hänet. Mihail pääsee vielä pakoon, mutta joutuu kiinni.

Tarinan ainoa heikkous on minusta siinä, että Verne on keksinyt kapinan ja sepitellyt siihen rönsyjä. En löytänyt historiasta tällaista Siperian kapinaa, enkä näitä taisteluja Omskissa ja Irkutskissa, teoksessa kapinallisarmeija on 250 000 miehen vahvuinen ja ovat pääosin tataareja, joita johtaa kaanit ja emiiri. Tarinassa on paljon käänteitä, ja eri ryhmien raakuuksia.

Varo juonipaljastuksia
Joka tapauksessa Ivan Ogarev saa vihiä, että Tsaarin kuriiri on vangittu, ja äitiä ruoskimalla Ogarev saa pojan paljastamaan itsensä. Mihail joutuu kapinallisten tuomitsemaksi Tomskissa ja hänet sokaistaan kuumalla raudalla. Tästä huolimatta Nadja ja Mihail pyrkivät Irkutskiin, ja lokakuussa he purjehtivat kaupunkiin jäälauttojen keskellä Baikal-järvellä. Ogarev on särkenyt öljysäiliöitä ja on päättänyt polttaa koko kaupungin. Ogarevilla on tsaarin kirje, jonka hän on kylläkin avannut ja murtanut sinetin, mutta hän aikoo esiintyä kuriirina suuriruhtinaalle. Nadja ja Mihail estävät tämän. Mihail saa revanssin Ogarevista, hän on kahdesti kohdannut konnan, ensimmäisellä kerralla hän joutui nielemään loukkaukset, toisella kerralla hän oli vankina, mutta kolmas kerta sanoo toden, hän voittaa Ogarevin kaksintaistelussa.

Vernen kirjan suurin yllätys on se, että Mihail Strogov näkee, sillä häntä oli itkettänyt äitinsä Marfa Strogovan kohtalo, ja silmien näkö oli siksi säästynyt!

Loppu on onnellinen Nadja ja Mihail saavat toisensa, Mihailin äiti voi hyvin. Tataarit lyödään, ja taistelussa kunnostautunut Nadjan isä muuttaa Pietariin, missä Mihail saa Pyhän Yrjön ristin. Tarina sisältää siis hieman samoja ainesosia kuin Vernen Maailman ympäri 80:ssä päivässä.

Jules Vernen Tsaarin kuriiri on kaksi-osainen ja siinä on 32 lukua, luvut ovat hyvin jännittäviä, ja sisältävat maantietoa ja paljon juonenkäänteitä. Joidenkin mielestä kirja on Vernen paras. Minustakin koettelemusten kuvaus on upeaa, mutta minusta kapina tuntui väkisin keksityltä. Muita levottomuuksia oli Aleksanteri II:n hallituskaudella, ja lopulta tsaari joutui salamurhaajan uhriksi.

*****

Jules Verne (1828 - 1905) oli seikkailukirjoistaan kuuluisa. Verne julkaisi peräti 63 romaania, ja häntä pidetään osaltaan science fictionin edelläkävijänä.

Jules Vernen Kapteeni Hatteras -trilogiasta olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen Kapteeni Grantin löytymisestä olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Maailman ympäri 80:ssä päivässä on blogattu TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Sukelluslaivalla maapallon ympäri TÄÄLLÄ

Karin Alvtegen: Syyllisyys

Karin Alvtegen: Syyllisyys, Skuld 1998, suomentanut Jaana Nikula, WSOY, Sapo 437, sivumäärä 244.

Ahdistuksen ja velkojen jähmettämä 39-vuotias Tukholmassa asuva Peter Brolin saa kahvilassa paketin toimitettavaksi omituiselta naiselta. Peter toimittaa paketin Karlavägenille mainostoimistoon Olof Lundbergille. Paketin sisältö on karmaiseva siellä on ihmisen varvas. Olof Lundbergiä on ahdisteltu jo kuukausia törkypostilla. Hänen vaimonsa Ingrid on kuollut kolme vuotta sitten viisikymmenvuotiaana.

Dekkari edustaa uudempaa lajityyppiä, eli ahdistelijan löytäminen on prosessi, samassa prosessissa Peter Brolin koittaa selviytyä arjessa paniikkikohtaustensa kanssa, lisäksi pankki karhuaa Brolinilta konkurssikypsän yhtiön velkoja eli  1 352 000 kruunua, verokuprun oli aiheuttanut entinen yhtiökaveri. Brolin kelaa menneisyyttään läpi, pohtii savusukeltajaisäänsä, joka oli kuollut, kun Peter oli viiden vanha. Brolinilla oli  penseä äiti ja erilainen sisko Eva, johon Brolin ottaa yhteyttä varpaan analysoimiseksi.

Ahdistelu pahenee ja pakottaa Brolinin ja Lundbergin asumaan yhdessä, sillä myös Brolinia aletaan ahdistella. Brolin kuitenkin löytää kutsumuksensa, ja ahdistelijakin selviää, Brolinille selviää myös olennaista minuudestaan ja hän pystyy menemään pelkojensa läpi ja saa ystäviä, yhteyden sisareensa ja vihdoin otteen omasta elämästään.

Karin Alvtegenin Syyllisyys on vahvimmillaan käsitellessään Peter Brolinin pahaa oloa ja paniikkikohtauksia. Esikoisteos on vakuuttanut kustantamon, sillä jatkoa on seurannut.

Tämän kirjan on lukenut ainakin Margit, ja Margit on blogannut useammastakin, laitan linkin hakuun tänne.

Sivuhuomiona linkki Suomeen. Olof Lundbergin Ingrid-vaimon "isosiskon" nimi oli "Kerstin". Kerstin mainitaan vain ohimennen, mutta hän oli sotalapsi Suomesta, joka jäi Ruotsiin isän kuoltua rintamalla.


*****
Karin Alvtegen (s. 1965) on ruotsalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Syyllisyys on Alvtegenin ensimmäinen dekkari, hän käsikirjoitti myös vuosina 1992 - 2002 näytettyä Varustamo -sarjaa. Olen siitä nähnyt muutaman osan, osia oli peräti 318.

Alan Garner: Huuhkajalaakso

Alan Garner: Huuhkajalaakso, alkuteos The Owl Service 1967, suomentanut Kersti Juva, WSOY, sivumäärä 175.

Alan Garnerin palkittu nuortenkirja Huuhkajalaakso perustuu kirjan alkusanojen mukaan walesilaiseen tarinaan 1300-luvulta, joka on julkaistu Mabinogion kokoelmassa. Myytit ovat usein kuitenkin paljon varhaisempaa perua.

Nykyaikana Huuhkajalaaksossa tapaavat kolme nuorta Alison,  Roger ja  Gwyn, tyttö ja kaksi poikaa kohtaavat Huuhkajalaaksossa. Alisonin Margaret äiti on mennyt naimisiin (hiljattain?) Rogerin isän Cliven kanssa, tämä on heidän yhteinen lomansa. Gwyn on walesilainen, hänen äitinsä Nancy on pestautunut tilan keittäjäksi.

Teoksen alussa Alison sairastuu, oireiden yltyessä ullakolta kuuluu rapinaa, siellä on ollut huuhkajan pesä. Ullakolta löytyneisiin lautasiin ilmestyy painokuvioita. Alisonin leikkaamista papereista muodostuu huuhkajan kuva.

Tilalla on Gwynin äidin Nancyn karttama Huw Siansilava, eli kymriksi Huw Hannerhob. Gwynin äiti raivostuu, kun  Gwyn puhuu kymriä Huwin kanssa. "minä en siedä sitä että sinä puhut kymriä. Minä en taistellut Aberissa kaikkia näitä vuosia sitä varten että sinä puhuisit kuin työläinen. Minä olisin voinut jäädä laaksoon, jos olisin halunnut sitä". s.20. Gwynin äiti on ollut lapsena laaksossa, ja tuntee Huwin, Nancy yrittää myös pitää Gwyniä Alisonista erossa, ja takavarikoi lautasen, jossa ei olekaan enää huuhkajakuviota.

Rogerin isä Clive Bradley on uusperheen pää, mutta talo on Alisonin (saanut sen isältään perinnöksi, talo ollut isän serkun Bertramin, joka on kuollut moottoripyöräonnettomuudessa), Gwyn kyselee Rogerilta tämän äidistä, mutta Roger suuttuu.

Oudot tapahtuvat jatkuvat, Roger huomaa, että seinien rappaus on muuttunut! Rappauksen alta paljastuu hieno maalaus, jossa nainen on tehty kukista. Kukat ovat läheltä katsottuna kynsiä. Roger puhuu isänsä kanssa kivestä, jossa on reikä.

Huuhkajalaakso -tarinan tajuamiseksi on ymmärrettävä walesilaisia taruja. Kivi, jossa on reikä, on Llech Ronw (myös nimellä the Slate of Gronw), se on oikeasti olemassa oleva kivi. Legendan mukaan tai Mabinogin tarinan Math ap Mathonwyn mukaan Lleu Llaw Gyffes menetti vaimonsa Blodeuweddin luottamuksen, joka karkasi Gronwin kanssa. Blodeuwedd ja Gronw päättivät tappaa Lleun, mutta pahasti haavoittunut Lleu pakenee kotkana. Myöhemmin jälleen ihmisenä Lleu tappaa Gronwin heittämällä kiven läpi keihään. Tarina on pitkä ja monipolvinen, mutta alkujaan  Lleu Llaw Gyffes oli kirouksen alla, hän ei voisi saada inhimillistä vaimoa, siksi Gwydion teki Blodeuwebbin vaimoksi Lleulle ja nimeenomaan kukkasista (tammen, väriherneen ja mesiangervon), kirjassa alleviivataan mesiangervot: "Roger kahlasi matalasta vedestä rantaan. Aivan lähellä pisti maasta kivipaasi ja hän heittäytyi selälleen mesiangervomereen, joka kasvoi kiven juurella". s.14.
Gwydion oli tarustossa Lleun setä ja mahtava taikuri koko nimeltään Gwydion fab Dôn. Lleusta tulee lopulta kuningas Gwynedd. Sen sijaan Blodeuweddistä, joka on alkujaan tehty kukkasista, muuttuu kaikkien muiden lintujen vihaamaksi huuhkajaksi (owl).

Alisonin ympärillä tapahtuu outoja asioista, tavarat lentävät, yöllä Alison menee lyhdyn kanssa suolle, Gwyn seuraa häntä. Huw sanoo Gwynille, että kyse on Lleun, Gronwin ja Blodeuweddin tarinasta, joka toistuu laaksossa yhä uudestaan ja uudestaan. Alison on Blodeuwedd, jonka Gwynin käytös muuttaa kukkasista huuhkajaksi. Gwyn on omaksunut marttyyrin asenteen, ja toitottaa olevansa palvelija, kun Alison ja Roger ovat herrasväkeä. Todellisuudessa Alison ei sorra Gwyniä, mutta sekä Alisonin äiti että Gwynin äiti ovat kieltäneet olemasta toistensa kanssa tekemisissä. Gwyn ja Alison viihtyvät yhdessä, mutta nuorilla on omat kiistansa. Rogeria kiusataan hänen kotoa häipyneen äitinsä vuoksi, äitiä on sanottu Birminghamin ruusuksi. Gwyn saa raivokohtauksia, ja oleilee vuorilla, minne Huw tulee tapaamaan uppiniskaista poikaansa. Huw, Nancy ja Bertram ovat olleet aikanaan tapahtumien pyörteissä, ja kaikki on päättynyt huonosti. Huw näyttää kätköä jossa on pari moottoripyörän jarrupaloja. Huw kannustaa Gwyniä rakastamaan ja ymmärtämään, mutta Nancy vie lapsensa taksiin, ja he lähtevät. Tulvan vuoksi aie epäonnistuu, ja yhä uudestaan tapahtuva näytelmä toistuukin. Huwin kätilöimänä, sekä Rogerin ja Gwynin suopeuden vuoksi Blodeuwedd ei muutu huuhkajaksi, vaan kukkasiksi. Roger siis pelastuu ja niin ikään myös Gwyn, ja Alison on sopuisa.

Pohdin sitä, miten muuttuu Nancy, joka on tarinassa hapan huuhkaja, sekä Huw, jonka suvun miehissä Gwyneddin rooli on vahva, Huwin setä on tehnyt lautaset ja isoisä maalannut taulun väistääkseen näytelmän, siinä täysin onnistumatta ja se on padonnut taikuutta, joka nyt Alisonin ja Gwynin kautta purkautuu  hyvin vahvasti, mutta onneksi rauhanomaisesti.

Luin lapsena kirjan, ja blogiajan alussa, en ymmärtänyt kirjasta kummallakaan kerralla juuri mitään, en edes ylös kirjaamaani juonta. Vasta nyt olin luku-urakassani sillä tasolla, että tajusin selata näitä pohjana olevia taruja. Minusta tarussa Math fab Mathonwy muuttaa Gwydionin jossain vaiheessa siaksi, oletan, että tällä on linkki Huw Siansilavaan, vaikka aiemmassa vaiheessa hän kuten Gwyn joutuu Gwyneddin rooliin. Huwia pidetään erityisen tyhmänä ja hän toimii palvelijana, vaikka on kuitenkin 'laakson valtias'.

Lasten tai nuorten kirjaksi minusta tämä on erittäin haastava, mutta lopulta palkitseva. Katselin nettiä, niin tästä on tehty Granada TV:n 8-osainen tv-sarja, joka on näytetty Briteissä 1969-1970.

Teoksen teemoja ovat ainakin mustasukkaisuus, myytit sekä myös luokkaerot. Roger, Clive ja Margaret ovat englantilaisia, ja rikkaita verrattuna laakson asukkaisiin Gwyniin ja Nancyyn. Alison, Gwyn ja Roger käyvät kaikki koulua. Roger, joka harrastaa valokuvausta on määrä jatkaa isänsä yritystä. Rogerin isä Clive harjoittelee muuten snookeria. Snooker-pöytä on jopa kesäpaikassa, myös Roger pelaa. Alisonin jatkosuunnitelmat eivät ole selvillä, mutta hän laulaa kuorossa ja ratsastaa. Alisonin isän kuolemasta annetaan vain yksi hämärä vihje, Gwyn on erityisen kiinnostunut kymrin kielestä, ja tähtää professoriksi. Hänen äitinsä vastustaa kymrin lukemista ja siis Alisonin seuraa. Se, saako Gwyn Alisonin, jää auki, eikä sitä minusta legendakaan selvitä.

*****
Alan Garner (s. 1934) on britti, joka on tunnettu lastenkirjoista ja kansantarinoiden modernisoinneista.

(Vaikka itse ymmärsin kirjan tarinan, en ehkä yllä ole sitä onnistunut välittämään kovin hyvin).

Cilla ja Rolf Börjlind: Nousuvesi

Cilla ja Rolf Börjlind: Nousuvesi, Springfloden 2012, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom kustantamo S&S 2016, sivumäärä 445.

Nousuvesi -kirjan sankaritar ja keskipiste on 23-vuotias Olivia Rönning. Poliisikorkeakoulussa ollessaan hän alkaa selvittää ratkaisematonta outoa murhaa vuosien takaa.  Nordkosterin Hasslevikarnassa vuonna 1987 täydenkuun ja tulvavuoksen aikana raskaana ollut nainen on kaivettu hiekkaan, ja hukutettu. Murhaajien toimia on sattumalta seurannut pieni poika Ove Gardman, joka on hälyttänyt apua. Nainen on kaivettu hiekasta, mutta hän kuoli. Olivian isä Arne on selvittänyt Tom Stiltonin kanssa murhaa, mutta tutkimus ei ole johtanut tulokseen. Edes uhria ei ole tunnistettu. Olivian isä Arne on kuollut syöpään, ja Tom Stilton on kadonnut, kukaan ei tiedä missä hän on.

Kirja etenee eri näkökulmissa. Olivia etenee tutkimuksissaan murhan liepeillä ja seuralaispalveluissa, murhan aikana Nordkosterilla saarella on ollut monia maksettuja naisia.

Tukholman laitapuolen kulkijoista yksi on entinen poliisi Tom Stilton, hänet tunnetaan kadulla nimellä Jalle, hän solmii suhteen asuntovaunussa asustelevan Veran kanssa. Tukholman katujen asunnottomia hakataan raa'asti, ja pahoinpitelyt kuvataan ja ladataan internettiin. Myös Jallen ja Veran läheiset hetket kuvataan ja myös Veran kuolemaan johtava pahoinpitely.

Magnusson World Miningin omistajaa Bertil Magnusonin toimintaa tarkastellaan. Hänen kaivosyrittämisensä ei ole palkinnoista huolimatta aivan puhdasta, ja myös liikekumppani Nils Wendt on ollut jo pitkään kateissa. Wendt saapuu paikalle ja alkaa kiristää Bertiliä Afrikassa tilatusta murhasta.

Lisäksi Costa Ricasta Dan Nilsson -niminen mies matkustaa myös Nordkosterin saarelle, jonne saapuu myös Olivia, joka on katsomassa murhapaikkaa. Nordkoster on Ruotsin läntisin asuttu paikka, saarella on lomakylä, jolloin murhan aikaan oli sekalaista porukkaa. (Nordkoster on saari lähellä Norjan ja Ruotsin rajaa, Oslosta etelääm ja Göteborgista pohjoiseen).

Tarinaan kytkeytyy häkkitappeluihin pakotettu poika 10-vuotias Acke, hänen äitinsä seksityöläinen Ovette Andersson, Stiltonin vanha vasikka Minkki, joka on Ovetten ystävä.

Nousuvesi -dekkarin ovat kirjoittaneet ruotsalainen aviopari Rolf Börjlind (s.1943) ja Cecilia Börjlind (s.1961). Börjlindit ovat käsikirjoittaneet myös Beck- ja Arne Dahl tv-sarjoja.

Nousuvesi on myös tv-sarja, joka oli erittäin hyvin toteutettu kymmenosainen sarja, joka näytettiin Suomessakin vuonna 2016. Kirsi ei ole omassa bloggauksessaan tykästynyt tähän kirjaan, vaikka kiittelikin juonta, muttei Kirsi ei nielaissut aivan viimeisintä koukkua, mikä oli tv-sarjassakin koukku ja useimmat sen nielivät vesi kielillä.

Nousuvesi tv-sarja oli minusta aivan loistava, ja koska näin sen ensin, pidän siitä enemmän kuin dekkarista. Arne Dahl tv-sarja on samanlainen, raaka, mutta rehellinen, eivätkä tarinat mene niin kuin aluksi näyttää.

Arne Dahl -sarjassa on suomalaisia näyttelijöitä, ja A-ryhmässä  on Niklas Åkerfelt eli roolinimeltään Arto Söderstedt, suomenruotsia puhuva älykkö. Arto on eniten mukana jaksossa Europa Blues. A-ryhmään kuuluu myös Sara, jota näyttelee Vera Vitali, joka oli pääosissa myös loistavassa Bonusperheessä.

Nousuveden 445-sivuisesta dekkarista oli saatu tehdyksi 10 osaa tv-sarjaa, ja jännitys saatiin pidettyä hyvin yllä. Kirjassa soisi ratkaisun tulevan nopeammin ja suoremmin. Lisäksi kuten yllä ilmenee, vyyhti on monisäikeinen ja tarinaan ympätään ihmisiä. TV:ssä resepti minusta toimii ja tuotos on haastava ja jännittävä. Jos ei ole nähnyt tv-sarjaa, kirjan  juoni kyllä palkitsee, jos jaksaa kahlata nousuvedessä kirjan loppuun. Jos sarja tulee uusintana kannattaa se ehdottomasti katsoa. Ruotsin alueella se on nähtävissä SVT2:n sivuilla.

Lopuksi Olivian ongelmaan eli murhatutkimukseen, koska uhria ei oltu aikoinaan  tunnistettu, ei motiivikaan selvinnyt. Tapauksen tutkimukset kuitenkin etenevät ja saarella olevista tai silloin olleista ne tuntuvat ahdistavilta, koska he joko haluavat salata silloisen tai nykyisen toimintansa, tai ovat syyllistyneet muihin rikoksiin. Tästä aiheutuu väkivaltaisia purkauksia ...

Cilla ja Rolf Börjlindin Nousuvesi on parhaimmillaan tv-sarjana, mutta toimi minusta dekkarinakin, ja dekkarisarjaa on jatkettu.

Pääparina on Olivia Rönning ja  Tom Stilton, tässä kansikuva sarjan kolmannesta osasta Musta aamunkoitto, sarjassa on ilmestynyt neljä osaa.

Henri-Pierre Roché: Jules ja Jim

Henri-Pierre Roché: Jules ja Jim, Jules et Jim 1953, suomentanut Martti Raudas, Otava 1966, sivumäärä 217.

Kirja kertoo Julesin ja  Jimin ystävyydestä ja elämästä, joihin linkittyy lopulta nainen, katala Kathe. Kathe on rajaton narttu, joka syöksee ystävykset lopulta erilleen, joskaan Jim ei tähän ole aivan syytön.

Romaani alkaa vuodesta 1907. Ensimmäisessä osassa Jules muuttaa Saksasta Pariisiin ja ystävystyy Jimin kanssa. Molemmat ovat kirjailijoita. Jules muutti pois Berliinistä saatuaan rukkaset elämänsä naiselta Lucienilta. Jules ja Jim tapailevat naisia. Jules vie Jimin Berliiniin, jossa esittelee tärkeimmät naisensa, ja joihin Jim tutustuu. Lucien on poikkeusnainen, hän ei pidä "rakkauden fyysisestä puolesta ja elää kuin abbedissa". Julesilla ja Jimillä on suhteita naisiin, ja heillä on fyysinen suhde suseasti amoihin naisiin. Julesilla on miltei vuoden suhde Magdaan, joka on upseerin leski, vaikka Magda on eräänä yönä Jimin kanssa, ja Jim kertoo tapauksen Julesille, ei suhde kaadu tähän. Jimillä on suhde 18-vuotiaaseen pohjoismaalaiseen Odileen, joka on monen muun miehen kanssa, myös Julesin. Romaanin ensimmäisessä osassa pohjustetaan tätä Julesin ja Jimin kimppakivaa.

Romaanin toisessa osassa Berliinistä tulee nuori Kathe Julesin luo. Jim tapaa Kathen  14. heinäkuuta, siis Ranskan kansallispäivänä. Jules ja Kathe seurustelevat. Kathen kanssa toistuu sama kuvio kuin Magdan kanssa. Kathe kostaa Julesille, mutta ei hyppää Jimin sänkyyn kuten Magda vaan Seineen (josta pääsee ylös). Joka tapauksessa Jules rientää Kathen kanssa naimisiin. Syttyy maailmansota ja Jules ja Jim joutuvat eroon toisistaan. Siviilielämä jatkuu sodan jälkeen Julesilla ja Kathella on kaksi tytärtä. Kathelle ei kotielämän kiltin ja sivistyneen Julesin kanssa maita, ja hänellä on karkuretkiä, sillä aikaa kun pitkäpinnainen Jules hoitaa kodin ja tyttäret. Kathe jakaa vuodettaan ja pyrstöään auliisti aina halutessaan. Kathe ja Jim lähenevät ja alkavat viettää lakanahetkiä. He aikovat avioon ja kiltti Jules laittaa avioeron vireille. Jim ja Kathe yrittävät turhaan lasta, eikä avioliittoa solmita, vaan lammasmaisen kiltti Jules ottaa Kathen takaisin ja he uudelleen avioituvat.

Kolmas osa on varsin pitkäveteistä ja tympeää:
Pettäminen toistuu eli Jim ja Kathe ovat väkivallan ja lakanahetkien täyttämässä on-off -suhteessa. Kathe kostaa nöyryytyksiään milloin minkäkin uroksen kanssa. Jimilläkin on hätävaransa naarashaaremissaan. Kaikki loppuu huonosti ja Seineen, joskin Jimin ja Kathen karkelointi saa loppupisteensä, ja Jules saa muisteltavaa, mutta ehkä myös rauhan.

Jules ja Jim luotaa ystävyyttä syvältä? Julesin ja Jimin yhteys kestää sodan rintamalla ja rakkaudessa. Sen sijaan  maaninen narttu ajaa Jimin tuhoon. Jokainen voi tietysti miettiä, miksei Jim itse itsenäisty, mene naimisiin, vaan lainailee ystävänsä vaimoa omiin pinnallisiin lemmenleikkeihinsä. Jim ja varsinkin Kathe ovat rajattomia pikku lapsia, jotka lupsuttelevat lakanoissa kenen kanssa huvittaa ja koska vaan.  Jules on sen verran nynny, ettei uskalla laittaa rajoja. Nämä kolme ihmistä antavat myös Julesin ja Kathen lapsille varsin huonon mallin.

Tämä on siis tyypillinen pohjaan paistuva ranskalainen rakkauspaistos, jossa on samoja raaka-aineita kun Gustave Flaubertin Rouva Bovaryssa. Emma Bovarykin seikkaili muiden sängyissä, ja lopulta teki itsemurhan ja jätti yksin myös lapsensa, joka joutui tehtaaseen töihin. Teoksilla on yhtäläistä myös kuvauksen mitäänsanomattomuus. Yhtään rakkauden aktia ei ole kummassakaan kuvattu, vaikka niitä miltei joka sivulla tapahtuu. Pienenä yksityiskohtana voin todeta, että Kathe yritti jakaa pyrstöä toiselle jopa ollessaan vuoteessa Jimin kanssa. Jim yrittää välillä saada lyömällä Kathea kuriin, jota tapaa Kathe pitää suuren rakkauden osoituksena! Parempi tapa on minusta paljon yksinkertaisempi, näyttää Kathelle ensin rajat sitten ovea. Kathe rypee suuressa yltäkylläisyydessä, mutta ei ole tehnyt minuuttiakaan töitä koko elämänsä aikana.

Henri-Pierre Rochén teoksessa Jules ja Jim on oma tenhonsa. Kuten näissä romaaneissa aina alussa kiima voittaa, mutta lopussa ankeus koittaa, ja pilaa alunkin herkän tunnelman.

(Kirjassa puhutaan veistoksen arkaisesta hymystä eli perusmuodossa on "arkainen hymy", pitäisi tietenkin lukea "arkaainen hymy").
****

Henri-Pierre Roché (1879 – 1959) oli monitoimitaiteilija, maalari, kirjailija ja jopa kiinalaisen runouden kääntäjä. François Truffaut teki kirjasta vuonna 1962 laadukkaan elokuvan, jossa Kathea näyttelee Jeanne Moreau. Julesia Oskar Werner sekä Jimiä Henri Serre. Kirjan kansikuva on filmistä. Laatuelokuva Ameliessa Amelie katsoo myös tätä Truffaut'n klassikkofilmiä.

V.S. Naipaul: Vallan hinta

V.S. Naipaul: Vallan hinta, The Mimic Men, 1967, suomentanut Paavo Lehtonen, Otava 1976, sivumäärä 304.

Nobelisti V.S. Naipaulin Vallan hinta, on minäkertoja Ralph Singhin muistelmia, ja tilitystä maanpaossa kotimaastaan Isabellasta. Kirja alkaa lopusta eikä etene kronologisesti, mutta on silti osuva ja syvämietteinen kuvaus pienen brittiläisen siirtomaan Isabellan asioiden hoidosta, sosiaalisista suhteista, ja vallasta.

Minä-kertoja toipuu elämänsä menetyksistä kirjoittamalla niistä kirjaa Lontoossa. Romaani on kolmiosainen, ykkösosa käsittelee kirjoittajan elämää Lontoossa kahdessa eri aikatasossa, toisessa osassa tarkastellaan aikaa, kun kertoja muuttaa Sandra-vaimon kanssa Isabellan saarelle, hänen bisneksiään ja talokauppojaan, sekä sen jälkeen kertojan lapsuutta ja kouluaikaa, kolmas osa käsittelee aikaa, jolloin kertoja on vallankahvassa, ja milloin ja miten ote siitä kirpoaa.

Alla on avattu kirjan tapahtumia, jotka eivät kerronnassa ilmene tässä järjestyksessä eikä näin suoraan.

Jos et halua lukea pitkäpiimaista selitystä juonesta, henkilöistä ja teemasta niin voit vallan mainiosti lopettaa tähän toteamukseen: "Vallan hinta" on nobel-tasoinen teos, se paljastaa jotakin olennaista vallasta, ja mitä valta ei ole, ja otteen karvaan kirpoamisen vallankahvasta.

Juoni ja henkilöt (älä lue, olen kirjoittanut tämän itseäni varten)
Kertoja pysyttäytyy nimettömänä, mutta kirjan keskivaiheilla paljastuu Ralph Singhiksi, mutta oikea nimi lienee Ranjit Kripal Singh. Hänen isänsä on saaren intialaistaustaisia asukkaita, ja äitinsä kuuluu saaren rikkaaseen sukuun, joka omistaa Bella Bella virvoitusjuomatehtaan. Ralphin eno omistaa tehtaan ja on upporikas, hänen poikansa Cecil on vain hieman vanhempi kuin Ralph. Cecil alkaa röyhistellä rikkaudellaan. Ralphilla on suhde Cecilin sisareen Sallyyn, joka on siis Ralphin serkku.

Ralphin isä Kripal Singh on sivistynyt lähetyssaarnaaja ja opettaja, mutta huonosti palkattu, ja nöyryytetty, hän inhoaa vaimonsa sukua. Isä sinnittelee opetusministeriössä töissä, mutta kimmastuu lopulta ja osallistuu lakkoon, ja on pian kansanliikkeen johtaja, ja muuttaa viidakkoon. Siellä hän vaihtaa nimensä Gurudevaksi. Viidakossa hän lyöttäytyy yhteen kuljetusyrittäjän lesken kanssa, leskellä on poika Dalip. Isän kohtalo tuottaa kertojalle paljon häpeää. Isä vangitaan myöhemmin, ja hän pääsee vapaaksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Cecil pröystäilee rahoillaan, ja leikkii gangsteria, hän etsii Dalipin käsiinsä ja usuttaa Dalipin ja Ralphin toistensa kimppuun. Kumpikaan ei tapa toisiaan. Cecil sen sijaan joutuu rappiolle. Cecilin isä jakaa testamentissaan rahat koko suvulle. Cecilille jää virvoitusjuomatehdas, joka tekee lisenssillä Coca Colaa, se menee vararikon partaalle, ja Cecil menettää Coca Colan lisenssinsä.

Isabellan väestö on monikulttuurista ja -rotuista, syrjintää ei ole vahingollisessa mielessä (lukee kirjassa, ei ole oma mielipiteeni), mutta mustat ovat heikoimmassa asemassa, mutta välillä myös intialaistaustaisia häiritään.

Koulutus ei ole keino saada parempaa sosiaalista asemaa (joka on minusta kiinni suvusta, rahasta ja taustasta), joten koulut ovat avoimia kaikille, mutta kaikki eivät opiskele tosissaan. Kertoja ahkeroi koulussa yrittäen peittää koulussa kaiken häpeän, mutta pienellä paikalla, mikään ei pysy salassa. Ralph alkaa pelata krikettiä, jotta saisi sosiaalista arvostusta. Kirja osoittaa sosiaalisten suhteiden kudelman ja siinä esiintyvän valtapelin. Tässä bloggauksessa ei asia luonnollisesti tule ilmi. Joka tapauksessa Ralphin luokalla on Brownee -niminen musta, josta myöhemmin tulee sosialistijohtaja, ja Ralph rahoittaa puolueen toimintaa ja painaa sen lehteä. Brownee ja Ralph lähtevät toisen maailmansodan jälkeen opiskelemaan Lontooseen, he elävät kuitenkin erillään toisistaan Lontoossa.

Ralph asuu Shylockin omistamassa asunnossa (alkuperäinen Shylock  on Shakespearen Venetsian kauppias -teoksessa koronkiskoja). Ralph tuntee ulkopuolisuutta Lontoossa, ja hän tapaa opiskeluoikeutensa menettäneen turkkilaisen Sandran. He menevät naimisiin maistraatissa ja muuttavat Isabellaan, missä Ralph onnistuu rakennusbisneksissään (rakentaa ja myy kokonaisen esikaupunkialueen), ja he rakentavat itselleen hulppean talon. Ralphin äiti oli varoittanut seka-avioliitosta. Suhde perustuu kertojan mukaan puhtaasti "sukupuolisuuteen", kertoja kuvaa paljon Sandran etuvarustusta ja sen ulokkeita, joita Sandra mielellään maalaa huulipunallaan. Sandra, joka halusi tulla rikkaaksi, ei välitäkään saavuttamastaan rikkaudesta eikä asemasta, ja riitelee kaikkien kanssa. Lisäksi Sandra kertojan mukaan rapistuu sängyssä, kuten kaikki naiset (kirjoittajan mukaan), joiden yhteiskunnallinen asema kohoaa. Sandra lähtee yllättäen saarelta. Kun vaimo lähti, Ralph ajautuu politiikkaan, missä kirjoittajan mukaan he saavat kaiken helposti ja huijaamalla. Siirtomaa itsenäistyy ja Brownee on vallan kahvassa. Ralphilla olisi valttikortit käsissään, hän on kuitenkin passiivinen. Lopulta arki koittaa politiikassakin. Ralphista leivotaan syntipukki ja joutuu sivuraiteille ja pakotetaan lähtemään vapaaehtoiseen maanpakoon.

Kunnia, kunnioitus ja häpeä
Kunniaa ja häpeän tuntemista selvitetään romaanin toisessa osassa. Pienessä yhteisössä kaikki on lopulta kaikkien tiedossa, siellä yllättävistä asioista saa kunnioitusta, mutta myöskin häpeää tunnetaan, ja siitä vaietaan. Naipaul on sanallistanut sanattomat tunteet. Kerronta on monitasoista ja ajallisesti käsittelee useita aikatasoja, mutta ne linkittyvät saumattomasti.

Valta, vallan saaminen, menettäminen ja realiteetit
Isabellan sosialistit saivat vallan vaaleissa helposti. Ralphin mukaan huijaamalla. Voiton jälkeen alkoi kateus. Sivuraiteet ilmestyivät nopeasti ja peruuttamattomasti.
"Paluu saarelleni ja poliittiseen elämään on mahdotonta"  s. 10. Samalla sivulla todetaan kirjan lopussa ilmenevä seikka: "Meiltä puuttuu valta. Me erehdymme pitämään sanoja ja suosion huutoja valtana; me olemme mennyttä heti kun hämäyksemme paljastuu". Tähän viitataan uudestaan sivulla 247 "se oli viattomuuttamme että aluksi me pidimme suosionosoituksia ja hienhajua ainoana vallan lähteenä. Pian me huomasimme että olimme riippuvaisia roskaväestä ja että meidän otteemme tästä roskaväestä oli sanoihin perustuva ja tästä syystä epävarma".  Tämän takia pelkästään kirja on loistava, ei kannattaisi olla riippuvaisia roskaväen mielipiteistä, ne eivät rakenna sopua, eivätkä luo hyvinvointia, tämän huomaa moni liian myöhään, jos silloinkaan. Ralph kertoo, että hänellä on englantilais-dandyn maine, dandyllä on monta merkitystä, myös keikarin.

Sosialistit saivat vaaleissa enemmistön, ja Ralph kokee että liian helposti. Kuten aiemmasta ilmenee, sanat ovat sanoja eivät vielä eivätkä koskaan tekoja. Saarella on kaakao- ja sokeriruokoplantaaseja. Mitä tapahtuu, jos plantaasit kansallistetaan? Ainakin jo kansallistamisvaatimusten jälkeen sokeriruot poltetaan, se ei lisää vaurautta. Bauksiittisopimusta ulkomaisten kaivosyritysten kanssa ei ole helppo neuvotella.  Roskaväkeä ovat minusta myös ne ulkomaiset sijoittajat, jotka tuovat tehtaitaan saarelle. Raaka-aineet ja koneet tuodaan, tavara on epäkuranttia ja kallista ja saadut rahat viedään kotimaahan tai ainakin omalle pankkitilille.

Suomeksi kirjan nimi on Vallan hinta, mikä minusta aika huonosti kuvaa kirjan sisältöä. The Mimic Men ehkä kuvaa kertojan omaa persoonaa, jota hän ei minusta näytä missään vaiheessa, ei lapsuudessaan, ei koulussa, ei opiskeluaikanaan Lontoossa, ei avioliitossaan, ei poliittisessa elämässään eikä sen jälkeen kirjoittaessaan kirjaansa.

****
Sir Vidiadhar Surajprasad Naipaul (1932 - 2018)  voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2001. Hän on syntynyt Trinidadissa, asuu Englannissa ja on intialaista sukujuurta. Olen blogannut Naipaulin teoksesta Joki tekee mutkan NÄIN. Elämän kuva NÄIN

Minna Canth: Anna Liisa

Minna Canth: Anna Liisa, 1895, näytelmä kolmessa näytöksessä, nitonut WSOY, sivumäärä 116.

Minna Canthin näytelmä Anna Liisa on tragedia eli murhenäytelmä, sillä se kertoo päähenkilönsä Anna-Liisan nuorena tekemästä lapsensurmasta ja sen ilmitulosta, mutta myös katumuksesta. Seuraavassa käydään läpi juoni, henkilöt ja teemat.

Juoni lyhyesti, henkilöt (älä lue tätä, jos et ole lukenut näytelmää)
Ensimmäisessä näytöksessä Kortesuon talon 20-vuotias tytär Anna Liisa luo kangasta, Johannes Kivimaa hänen sulhasensa puhuu kuulutusten ottamisesta, häät olisivat kolmen viikon päästä. Anna-Liisa tivaa " Niin, mutta rakastatko sillä rakkaudella, joka kaikki kestää, kaikki kärsii, kaikki anteeksi antaa?". Mikko pitää Anna-Liisaa siveänä ja toteaa: "sinä olisit ollut paljon ylempänä meitä muita ... henkisesti ylempänä, tarkoitan, henkisesti". Johannesta kiinnostaa "olinko minä ensimmäinen mies, johon sinä rakastuit?"

Johanneksen ja Anna-Liisan keskusteluhetkeä häiritsee Husso, joka tuo terveisiä pojaltaan Mikolta Kortesuon entiseltä rengiltä. Mikko on tulossa perimään Anna-Liisan, hän väittää, että on solminut elinikäisen liiton vasta 15-vuotiaan Anna Liisan kanssa. Näytelmässä ilmenee, että Mikko on petollisesti vietellyt Anna-Liisan, joka on tullut raskaaksi, synnyttänyt vauvan, ja surmannut  sen tukahduttamalla. Mikko on jo aiemmin pötkinyt raukkamaisesti pois, ja hänen äitinsä Husso on haudannut pienokaisen. Husso painostaa Anna-Liisaa, mutta tilanteen keskeyttää Anna-Liisan 12-vuotias pikkusisko Pirkko. Pirkko iloitsee kuulutuksista ja tulevista pikkuvauvoista, jota hän haluaa hoitaa, sillä hän on havainnut, että Anna-Liisa on karttanut vauvoja. Kortesuo ja Riikka Anna-Liisan vanhemmat alkavat järjestellä häitä. Toisaalla Mikko haluaa ostaa tukkirahoillaan Johannekselta taloa, rehvastelee naima- ja taloaikeillaan, ja tenttaa Anna-Liisaa tämän tietämättömien vanhempiensa kuullen.

Toisessa näytöksessä  Johanneksen ja Anna Liisan kuulutukset on haettu.  Anna Liisaa kehutaan siveäksi, suunnitteilla on suuret kihlajaiset, myös vallesmanni ja tohtori on kutsuttu. Mikko, Husso mukanaan vaatii liittoa, vaikka on itse kalppinut pois. Anna Liisa on raskaudessaan pohtinut heittäytyä alas Huuhkainkalliolta, mutta lapsi on syntynyt yllättäen, pienokaisen Anna Liisa tukahduttaa käsillään. (Olisiko 15-vuotiaan kotona asuvan tytön raskaus voinut jäädä vanhemmilta ja muilta piiloon?)

Husso Mikon äiti on haudannut kastamattoman lapsen. Hussolla ei ole ollut tunnonvaivoja, eikä Mikolla, sen sijaan Anna Liisa on kärsinyt painajaisista. Mikko uhkailee Anna Liisalle kertovansa asiasta, ja pelottelee kuritushuoneella.

Kihlajaisia valmistellaan, niistä ei tule mitään. Mikko väittää Anna Liisan olleen morsiamensa neljä vuotta sitten. Kaikki muukin tulee ilmi. Anna Liisan isä Kortesuo kimmastuu "Käärme, minä tapan sinut!" Kiehunta jatkuu, ja vimmastunut isä uhkaa myös Mikon henkeä.

Anna Liisa näkee lapsen vedessä ja haluaa sen luo. Itsetuhoiset aikeet estetään.

Anna Liisa tunnustaa rovastille lapsensurman, Mikko ja Husso yrittävät kiistää surman. Anna-Liisa löytää 'Jumalan tien', ja rovasti ja Anna-Liisan vanhemmat iloitsevat tästä, sillä "hän vaeltaa iankaikkisen elämän tietä. Onnellinen hän."

Lopussa Anna-Liisa lähtee Vallesmannin kanssa luultavasti kuritushuoneeseen eli kärsimään vankeustuomiota Hämeenlinnaan.

Teemat ja opetukset
Keskeistä näytelmässä on vaietun salaisuuden ilmitulo ja käsittely. Anna Liisa on neljä vuotta koittanut painaa mielestään lapsen murhaa, siinä onnistumatta. Näytelmän alkupuolella hän yrittää elää, kun sitä ei olisi tapahtunutkaan. Lopussa hän ottaa vastuun teostaan, tunnustaa sen, ja hengellistyy ja aikoo kohdata myös maallisen oikeuden ja sovittaa tekonsa kuritushuoneessa. Anna Liisan vanhemmat olivat alkuun epäuskoisia, sitten vihaisia, mutta olisivat naittanet Anna Liisan Mikolle salatakseen teon. Anna Liisa siis kohtasi tekonsa ja toi sen päivänvaloon. Pirkko hänen sisarensa oli varsin tervejärkinen tyttö. Mikko ja Husso sen sijaan olivat moraaliltaan rappeutuneita, koska eivät välittäneet lapsenmurhasta, ja kiristivät sillä Anna Liisaa, myöhemmin kiistivät sen.

Minna Canthin näytelmä  Anna Liisa rypee syvissä syntisissä vesissä. Anna Liisa ei kuitenkaan huku syntisäkkeineen vaan vapautuu mennessään kuritushuoneeseen.

****
Minna Canth (1844 - 1897) syntyi Tampereelle 19.3 ja oli Ulrika Wilhelmina Johnson. Minna Canth avioitui ja hänellä oli seitsemän lasta, Canth jäi leskeksi 1879, ja julkaisi esikoisnäytelmänsä Murtovarkaus 1883. Minna Canth kuoli 53-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1897.
Minna Canth käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa aviolitossa ja sen ulkopuolella

Anna-Liisasta on tehty puolitoistatuntinen elokuva, jossa Anna-Liisaa esittää Anna-Leena Härkönen. Elokuva on hyvä ja on välillä katsottavissa viimeksi 19.12.2017 asti Yle-Areenassa TÄÄLLÄ.

Minna Canth bloggauksiani
Anna Liisa TÄÄLLÄ

Työmiehen vaimo  TÄÄLLÄ
Papin perhe TÄÄLLÄ
Köyhää kansaa TÄÄLLÄ
Hanna TÄÄLLÄ

Salakari Täällä

Morris - Goscinny: Billy the Kid

Morris - Goscinny: Billy the Kid, pikku Nappula, alkuteos  Billy the Kid 1962, suomentajat Juhani Härmä ja Timo Reenpää, Otava 1984, sivumäärä 46.

Morris ja Goscinny käsittelivät monia Villin lännen legendoja Lucky Luke-sarjassa, Billy the Kidiä jopa kahteen otteeseen. Oikea Billy the Kid oli nimeltään Henry McCarty (1859 - 1881), joka tunnettiin nimellä William H. Bonney sekä Billy the Kid. Hän tappoi luultavasti kahdeksan miestä. Ensimmäinen pidätys tapahtui varastamisesta, Billy the Kidin ollessa 16-vuotias. Hän pakeni Uudesta Meksikosta Arizonaan. Murhamiehen ”ura” alkoi 1875, ja päättyi vankilapaon jälkeen Pat Garretin ampumana vuonna 1881. Tämän jälkeen Billy the Kidistä on kirjoitettu paljon ja legenda on alkanut elää.
Tässä sarjakuva-albumissa Billy the Kid syntyy ja varttuu pyssyn piippua imien ja hän terrorisoi Fort Weaklingin kyläpahasta, jonne saapuvat Lucky Luke ja Jolly Jumper. Kaupunkilaiset ovat säikkyjä, saluunassa juodaan kaakaota ja syödään leivoksia, koska Billy the Kid määrää. Kukaan muu kuin kaupungin sanomalehden päätoimittaja (ja omistaja) Josh Belly eivät uskalla vastustaa pikku riiviötä. Sanomalehteen laitetaan ilmoitus, jota Billy the Kid ei osaa lukea, eikä kukaan uskalla sitä hänelle oikein lukea, eikä kukaan uskalla häntä vastaan todistaakaan.

 Lucky Luke tekeytyy pahemmaksi rikolliseksi ja saa pikku riiviön tuntemaan alemmuutta.

Lucky Luke on jo aiemmin nolannut Billy the Kidiä ja osoittanut olevansa parempi revolverimies.

Kaksintaistelukin loppuu itkupotkuraivariin ja passitukseen vankilaan.

Morris - Goscinny: Saattue Uuteen Meksikoon, alkuteos L'Escorte, suomentajat Juhani Härmä ja Timo Reenpää, Otava, 2001, sivumäärä 46.

Saattue Uuteen Meksikoon -albumi on minusta vieläkin hauskempi. Billy the Kid on lusinut pari vuotta 1247 vuoden kakustaan, mutta hänet halutaan tuomiolle myös Uuteen Meksikoon. Lucky Luke saa tehtäväksi konnan passituksen oikeuden eteen.

Riiviö yrittää jatkuvasti karata, mutta ei onnistu. Albumi on jatkuvaa iloittelua.

Gun Gulchin vankilassa pikkurikollinen Bert Malloy luulee hyötyvänsä Billy the Kidistä, ja yrittää monesti vapauttaa hänet. Billy the Kidd joutuu vastaamaan oikeudessa niinkin vakavasta rikoksesta kuin hevosen jättämisestä väärään paikkaan saaden viiden dollarin sakon.

Billy the Kidin hahmoon Morris on saanut piirrettyä paljon ilmeitä, hän on yhtä tunteikas, kun Joe Dalton. Kun taas Bert Malloy on kuin Averell, niin sotkuja syntyy ja huumoria. On helppo ymmärtää, miksi Morris ja Goscinny jatkoivat tarinaa.

Tämä oli lapsuuteni yksi lempialbumeja, ja se osoittaa rajattoman ihmisen rajattoman ilkeyden ja rajoittamisen aiheuttaman mielipahan.

*****
Morris eli belgialainen Maurice de Bevere (1928 - 2001) kehitti yksin Lucky Luken Villin Lännen kliseiden pohjalta. Sarja on hyvin onnistunut, ja siinä aina hyvä voittaa pahan. Rene Goscinny (1926 - 1977) tuli tekstittämään Lucky Lukea, mutta sarja alkoi Morrisin tekemänä ja hän sitä myös jatkoi Goscinnyn kuoleman jälkeen.

Morris on tarkastellut myös sukuvihaa, jota myös Huckleberry Finnissä käsitellään.
Morrisin Lucky Lukea olen käsitellyt myös täällä, ja täällä sekä Daltonin veljeksiä täällä.
Ylös Missisippi jokea on kuljettu täällä
Morrisin jäljillä on blogattu täällä.