Roope Lipasti ja Karoliina Korhonen: Elovena-tyttö, suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille

Roope Lipasti ja Karoliina Korhonen: Elovena-tyttö, suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille, 2017, sivumäärä 150.

Elovena-tyttö, suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille on vuoden 2017 Kirjan ja ruusun päivän julkaisu.

Teoksessa on jatkuvajuoninen tarina taloyhtiöön muuttavasta ulkomaalaisesta. Kertojan naapuri Riikonen on luonut asiasta omassa päässään uhkakuvia ja ennakkoluuloja, joita levittää muillekin. Riikonen on rasittava, ja valitettavasti taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja.

Uusi asukas on Jussuf, jolla on tekojalka, jalan tyngässä on Elovena-tyttö tatuointi. Jussuf on toimittaja, hän tulee Lontoosta. Vuonna 2005 hän on ollut räjähdyksessä ja menettänyt jalkansa, onnettomuuspaikalla, on ollut suomalainen nainen Marja, johon hän haluaisi saada yhteyden. Hän on Elovena tytön kaltainen, ja sitä lähdetään etsimään päähenkilö Pekan kanssa....

Matkan tarkoitukset ovat hieman toisenlaiset, ja näissä ilmaiskirjoissa on monta perustelematonta juonenkäännettä. Päättömästi lähdetään marraskuussa posottamaan pohjoiseen ja kolaroidaan parkkipaikalla, osallistutaan naisten hirvipeijaisiin ja saunotaan ja mökkeillään. Sekä Yussuf ja Riikonen tutustuvat sairaalaan. Marjakin löytyy ja eronneelle Pekallekin löytyy oma rakas.

Kirjassa on tarinan lisäksi Karoliina Korhosen kuvia ja Roope Lipasti "tietoiskuja" Suomesta, ja näitä on miltei kolmekymmentä, ja ne minusta ovat paras osa kirjaa, kepeitä, mutta hyvin osuvia suomalaisuuden kuvaajia, kuten, yksin yrittämisestä, ahkeruudesta, sisukkuudesta, säännöistä, lomakkeista, jonottamisesta*, huolestumisesta, meidän tasa-arvostamme, äitiyspakkauksestamme ja kekseliäisyydestämme, mutta niiden huonohkosta myymisestä.

Sivulla 108 on kiteytetty hyvin: "Suomi on yksi maailman vauraimmista maista, joskin vauraus on hankittu pitkälti velaksi, ja vaikka velkaantumista paheksutaan laajasti, asialle ei varsinaisesti ole tehty mitään."

Lipastin tekstin ja Korhosen kuvien ääressä viihtyi.

Kirjan ja ruusun päivän kirjoina ovat olleet
2016: Ronja Salmi, Jami Nurminen: Onks noloo?
2015: Kari Hotakainen Kantaja
2014: Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito
2013: Jari Tervon Jarrusukka
2012: Tuomas Kyrön Miniä

Ilmaiskirjan saa ostamalla kirjoja 15 eurolla. Tätä ei onneksi saa arvostelukappaleena.

Syön kaurapuuroa aamuisin, mutta tällä hetkellä kodissamme on Raision Nalle-hiutaleita, ei Elovena-pakettia, jonka vaalea tyttö on kirjan esikuva ja myös Raisio-konsernin tuotemerkki.

Sivulla 27 mainitaan Juha Miedon sadasosan häviö, se tapahtui siis 15 km:n matkalla ei 50 km:n matkalla kuten Pekka kertoo. Miedon aika Lake Placidin olympiakisoissa oli 41.57.64.

*Jonottamisesta on oma "tietoiskunsa", mutta myös juonessa. Pekka ja Yussuf  jonottavat kodinkoneliikkeeseen. Tilanne ei minusta kuvaa mitenkään todellista tilannetta. Jos kannettavia saisi 100 "pilkkahintaan", jono muodostuu jo edellisenä iltana, eikä jonon kärkipäässä ole aina herrasmiehiä. Tai he eivät ole koko aikaa jonossa. Olen itse ollut jonottamassa eräitä kertoja ja lähipiiristä on ollut myös. En viitsi tähän kirjata havaintojani jonotuksesta, mutta siellä ei voi olla lapsia (kuten kirjassa), sen verran sattuu ja tapahtuu, varsinkin yöllä. Myös aamuyön odotuksissa yritetään etuilla  ym ym. Myöskään kukaan ei anna pesukonerahoja ventovieraille, kuten kirjassa "kerrotaan".