John Irving: Garpin maailma

John Irving: Garpin maailma, The World According to Garp  1978, suomentanut Kristiina Rikman, Tammen Keltainen kirjasto 16:sta painos 2011, sivumäärä 560.

Garpin maailma on minusta John Irvingin paras teos, ehkä mielipide johtuu siitä, että luin tämän Irvingin teoksista ensimmäisenä. Teos on kronologinen mutta rönsyilevä kuvaus kirjailija  T.S Garpin ja hänen äitinsä Jenny Fieldsin elämästä ja kuolemasta. Tiettyjä tapahtumia alleviivataan ja niistä ennakolta vihjataan, henkilögalleria on runsas, mutta kirjassa on hyvin koskettavia kohtauksia ja ihmiskohtaloita, joita kerronta värittää ja toistaa. Romaanin sisällä on  myös  kirjailija T.S Garpin novelleja ja avausluku viimeisestä romaanista. Irvigille on tyypilliset tapahtumat eli huorissakäynnit, raiskaukset ja karhut ihmisten joukossa ovat tässäkin teoksessa monesti esillä, mutta tässä ne on minusta upotettu oikeaan teemaan eli himoon, sen tuhoavuuteen ja siihen, mitä pahaa himosta seuraa. Kerronta on polveilevaa kuten elämä, henkilökatras on laaja, mutta kaikkien kohtalo kirjassa selvitetään.

Jos et ole lukenut kirjaa, lopeta bloggauksen lukeminen tähän, lue sen sijaan kirja, se on minusta Irvingin paras.

Juoni lyhyesti ja henkilöt (juonipaljastuksia älä lue, jos et ole lukenut kirjaa)
Kenkämiljonäärin omapäinen tytär Jenny Fields lukee itsensä sairaanhoitajaksi. Hänet pidätetään vuonna 1942 viillettyään häntä ahdistelemaan tullutta miestä, oikeudenkäyntiä ei tule. Sairaalassa työskentelevä Jenny Fields hankkiutuu raskaaksi aivokuolleen haavoittuneen sotilaan Garpin kanssa. Jennylle syntyy poika vuonna 1943, jolle annetaan nimeksi T.S Garp. (T.S tarkoitaa Technical Sergeant.). Lapsen saatuaan Jenny Fields menee töihin Steeringin Academy Campukselle sairaanhoitajaksi. Hän asuu Garpin kanssa sairaalasiivessä. Koulua johtaa humaani rehtori Bodger. Koulun perustaja suvun viimeinen edustaja Midge Steering on naimisissa tyhmän Stewart Percyn kanssa, joka on koulun miessihteeri (ja tarvitsee myös oman sihteerin). Percyillä on liuta lapsia ja New Foundlandin koira Retku, jonka henki haisee ja joka puree Garpin korvasta palasen pois. Percyjen pojista ei juuri puhuta, mutta kaksi tyttöä Cushman eli Cushie, ja Bainbridge eli Puh ovat Garpin elämän kannalta keskeisiä.

Garp varttuu ja aloittaa itsekin 15-vuotiaana opinnot Steeringissä. Jenny valitsee hänelle kurssit, on seurannut oppitunteja, mutta urheiluharrastus on ongelma. Pienempänä Garp on kiipeillyt Steeringin katoilla kyyhkysen pesissä, mutta Jenny eksyy painisalille, jossa on uusi painivalmentaja Ernie Holm, jolla on 15-vuotias tytär Helen. Helen on äiditön, sillä äiti lähti pois, oli myös sairaanhoitaja. Helen käy Talbotia, sillä Steering on poikakoulu, mutta Helen viettää vapaa-aikaansa painisaleilla lukee ja lukee. Jos hän menee naimisiin, menee hän naimisiin kirjailijan kanssa.

Garp alkaakin kirjoittaa novelleja ja postittelee niitä Helenille. Garpin valmistuminen häämöttää. Cushie, jolla on runsaasti kokemusta poikien kanssa pelehtimisestä, vie Garpin tykeille, joka on nuorison panopaikka. Garpilla ei ole varmuusvälineitä mukanaan, joten Cushie ei anna. Lähistöllä isä pelaa golfia ja luulee, että Garp on touhunnut Cushien kanssa ja häätää Garpia pois. Päättöpäivänä Garpilla on varmuusvälineitä ja hän kiipeilee murateissa vahingossa Puhin ikkunan alla, tyttö on 14-vuotias ja vielä vaipoissa ja nukkuu valo päällä. Kirjassa toistuu usein absurdi sekamelska, tämän sotkun kuluessa Garp kostaa Retku-koiralle puremalla tätä korvaan ja vie Cusmanin ja on tämän kanssa "sillai".

Garpin valmistuttua Jenny haluaa olla Garpin kanssa ja vie tämän Wieniin, jossa he selviävät Garpin kolmevuotisella Steering-saksalla. Jenny alkaa kirjoittaa muistelmiaan ja Garp käy huorissa, Jenny on kiinnostunut himosta, jota Garpilla on ja hän tarkkailee Garpin käytöstä. Garp käy huorissa, mutta tippurin Garp saa ilmaisilta maanmiehiltään (tai naisiltaan). Garpille tuttu Charlotte-huora kuolee 51-vuotiaana. Garp saa valmiiksi ensimmäisen novellinsa Pensionaatti Grillparzer, jonka lopusta Helen piti. Garpin tuotosta pidettiin lupaavana. Jennyn teos Seksuaalisesti epäilyttävä on jymymenestys. Jenny ja Garp palaavat kotiin.

Jenny Fields kerää liepeilleen sorrettuja naisia, ja myös vouhottajia. Roberta Muldoonista tulee Jennyn ja Garpin ystävä. Roberta on 190-senttinen entinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja, tarkemmin sisempi laitahyökkääjä, joka on käynyt sukupuolenkorjausleikkauksessa. Sekä Jenny että Roberta saavat vihapostia. Jenny perustaa Dog's Head Harbouriin keskukseen naisille. Keskukseen tulvii naisia, jotka ovat katkaisseet kielensä, he ovat ellenjamesilaisia. Ellen James oli 11-vuotias tyttö, joka raiskattiin ja häneltä leikattiin kieli. Naiset ovat solidaarisia, ja leikkaavat kielensä, ja vihaavat miehiä. Tämä on yksi kirjan kantava teema, suvaitsemattomuus, ja suvaitsemattomuuden suvaitseminen.

Garp menee naimisiin Helenin kanssa he saavat kaksi poikaa Duncanin ja Waltin. Garp on osin hyvä aviomies. Hän tekee kotityöt ja hoitaa lapset, mutta himon iskiessä hän haksahtaa muutamaan lapsenhoitajaan. Helenin töissä on Harrison Fletcher-nimisellä akateemisella miehellä on suhteita tyttöopiskelijoihin. Harrisonin kirjailijavaimo puhevikainen Alice kärsii tilanteesta. Garp eheyttää Alicen traumoja sängyssä, ja Helen vierottaa lakanoissa Harrisonia opiskelijatyttösistä. Teko on minusta moukkamainen, sillä Garp ja Helen rakastavat toisiaan, Fletcherit eivät. Suhteet kestävät aikansa, ja ne loppuvat, lisäksi Harrison saa koulusta potkut. Tämä juonenkäänne ennakoi tulevaa kirjan ratkaisevaa käännekohtaa. Garp kirjoittaa toisen romaaninsa Aisankannattajan hengähdystauko, jossa on kaksi avioparia, jolla on suhteet ristiin. Tämän jälkeen Helen haksahtaa narsistiseen opiskelijapoikaan Michael Miltoniin, joka flirttailee Helenin kanssa. Fyysinen suhde kukoistaa, mutta Miltonin entinen tyttöystävä vuotaa lakanaleikit lenkkeilevälle Garpille, joka on varsin rikki, sillä hänellä ei ole, eikä ole ollut pitkiä eikä emotionaalisia suhteita kenenkään kanssa. Garp rakastaa vain Heleniä. Milton halveksii Garpia, pitää häntä kirjallisena kääpiönä, ja hän alistaa myös Heleniä hetekalla. Helen ei osaa päättää suhdetta, ja vaikka on pakko lopettaa, Helen on antamassa Miltonille suullisia jäähyväisiä, kun Garpin jarruvikainen auto törmää keskellä ajotietä olevaan Miltonin autoon kammottavin seurauksin.

Helenin hampaita katkeaa, niska tärähtää, Garpin leuka murtuu, Duncanin silmä irtoaa, mutta kuolemaansa ennakoinut viaton Walt menehtyy. Irvingin tapana on löytää jotain absurdia, tässäkin Miltonin miehuus lyhenee ja korjaustoimenpiteissä "irtoaa" kokonaan. Garp, Helen ja Duncan menevät toipumaan Jennyn luo. Garp tajuaa, että tapahtumasta ei voi syyttää itseään eikä toista, muuten ei voi jatkaa. Helen on eronnut virastaan. Helen haluaa lapsen ja syntyy tyttö, jolle annetaan isoäidin mukaan nimeksi Jenny Garp. Garp purkaa suruaankin, mutta etenkin syyllisyyttään ja vihaansa paperille ja syntyy romaani Bensenhaveriin maailma, jonka ensimmäinen luku on kirjassa. Koko kirja on vimmainen teos raiskauksesta, vihasta, sairaalloisesta kontrolloinnista, pelosta, huolenpidosta ja sen turhuudesta. Arden  Bensenhaver on poliisi, jonka raskaana ollut vaimo on joukkoraiskattu pikapesulassa, ja tapettu. Myöhemmin poliisi hälytetään apuun, kun häiriintynyt mies on tunkeutunut Hopen asuntoon, tämä poliisi on traumatusoitunut Arden Bensenhaver. Rikollinen aikoo raiskata Hopen ja tappaa sekä surmata myös lapsen. Vimmaisessa tapahtumaketjussa Hope onnistuu puukottamaan raiskaajansa. Hopen mies ei pääse tapahtuman yli vaan kontrolloi ja valvoo vaimoaan, suojelee perhettään. Perheen nuorin lapsi tukehtuu purukumiin isän vartioidessa äitiä. Arden Bensenhaver vartiointitehtävässään ampuu aviomiehen, joka odottelee vaimoaan vaatekaapissa. Arden selvittelee päätään lopussa vankimielisairaalassa. Lyhyesti kerrottuna juoni vaikuttaa sekavalta ja onkin, mutta minusta tähän on saatu tunne-elementit toimimaan. Kustantaja Jack Wolf painaa kirjan takakanteen Garpin ja poikien kuvan sekä julkaisee kirjan, ja kehottaa Garpia poistumaan maasta. Perhe lähtee toistamiseen Wieniin, ja palaa vasta, kun Garpin äiti Jenny Fields on salamurhattu.

Jennyn muistotilaisuus on suljettu miehiltä Garp pukeutuu naiseksi ja menee Robertan kanssa tilaisuuteen. Puh Percy - täysin hullujen maailmassa elävä vaippanainen - paljastaa Garpin, joka pääsee juuri ja juuri elävänä pois. Mukaan tulee aikuistuva Ellen James, tyttö, joka raiskattiin ja jonka kieli katkaistiin. Ellen viestittää haluavansa kirjailijaksi, ja että hän ei ole ellenjamesilainen. Garp ajautuu riitoihin ellenjamesilaisten kanssa, jotka yrittävät murhata tätä. Garpit ja Ellen James asettuvat asumaan Percyn tyhjäksi jääneeseen taloon. Stewart Percy kuoli samoin kun aiemmin Cushie Percy synnytykseen. Helen toimii Steeringissä äidinkielen opettajana ja Garp alkaa painivalmentajaksi ja kirjoittamaankin. Puh Percy tulee sairaanhoitajan asussa painisaliin ja ampuu Garpin kuoliaaksi. Garp oli menehtyessään vain 33-vuotias (eletään siis luultavasti vuotta 1976).

Epilogi on haikean kaihoisa, siinä runsas henkilökatras saatetaan eteenpäin aina jokaisen kuolemaan asti.

Teemat ja tapahtumat
Kirjan teema on minusta himo ja viha. Irvingin teoksissa yleensä joku päähenkilö raiskataan. Tässä raiskaukset tukevat tätä vallankäytön, himon ja vihan teemaa. Raiskaaminen on miehistä sairasta ja tuomittavaa vallankäyttöä. Garpin maailmassa myös feministinaiset vihaavat, yleistävät ja ovat suvaitsemattomia. Tuolloin oli paljon vihapostia.

Helen oma-aloitteisesti aloitti suhteen oppilaansa Michael Miltonin kanssa.Se on vastoin opettajan etiikkaa, avioliittoa ja perhettä vastaan. Aviomies Garpilla oli ollut myös himosta johtuvia haksahduksia, ja aivan turha ja käsittämätön parinvaihto.

Novellit ja romaanikäsikirjoitukset tukevat tekstiä ja etäännyttävät lukijaa turhista juonenkäänteistä. Garpilla oli myös teos Vitkastelua, yksi teos jäi kesken.

Sairaanhoitajan virkapuku on tärkeä symboli, ja sen turvin Puh pääsee painisalille. Garpeilla on kirjassa Volvo niin kuin filmissäkin. Eräällä murhayrityksen tekevällä on vaalea Saab.

Kirja on kirjoitettu jo vuonna 1978, ja siinä käsitellään sukupuolenkorjausleikkauksia. Epilogissa ilmenee, että Duncan menee naimisiin naisen kanssa, jonka sukupuoli oli korjattu oikeaksi.

Luultavasti pääteema on kuitenkin vanhempien huoli lapsista, ja ainainen pelko. Waltia varoitettiin meren pohjaimusta. Hän alkoi pelätä Pohja-Emua. Pohja-Emu takaraivossa kummitteleva pelko on yksi kirjan monesti toistuva teema. Traagisia tapahtumia ennakoidaan samankaltaisilla tapauksilla ja enteillä. Ihmiset varautuvat ja pelkäävät. Garp lenkkeillessään ojentaa vaarallisesti ajavia autoja, eli uhkakuvia nähdään, mutta onnettomuudet tapahtuvat toisin kuin on ennakoitu. Garpin murhaakin ennakoidaan, mutta se tapahtuu yllättävässä paikassa, ja Puh on yllättävässä asussa, aikakin on yllättävä, se olisi voinut tapahtua isä-Percyn hautajaisten aikoihin.

Vapautuminen pelosta ja katkeruudesta on myös kirjassa toistuvaa. Jenny Fields, vaikka julkaiseekin kirjan, ei ruikuta, eikä Garpkaan. Helen jatkaa elämäänsä kaihoten rakastamaansa Garpia. Cushie antaessaan Garpille seksiä tietää Garpin rakastavan vain Heleniä ja menevän hänen kanssaan naimisiin.

Fanaattisuus, yksisilmäisyys sekä oikeassa olemisesta ja moraalisesta paremmuudesta kumpuava viha ilmenevät kirjan tekstistä.

"Hulluus on tappanut hänen äitinsä Jenny Fieldsin. Äärimmäisyysliike. Omahyväinen, fanaattinen ja hirvittävä itsesääli.... s.492.

Tekijää kirja kuvaa idiootiksi tosiuskovaiseksi ja samalla murhamieheksi. Murha tehtiin hirvikiväärillä. Tekijä ammuttiin myös luultavasti hirvikivääreillä.

"Entä miten ellen jamesilaiset poikkesivat tästä säännöstä? Eivätkö heidänkin eleensä olleet yhtä epätoivoisia ja yhtä ymmärtämättömiä, mitä tuli ihmisen monimutkaisuuden tajuamiseen?"  s.492.

Rakkaus on yksi kirjan hienouksista. Janny on rakastava äiti Garpille, joka tuntee vastarakkautta. Garp rakastaa aidosti vaimoaan Heleniä heikkouksistaan huolimatta. Roberta on kiintynyt Jennyyn, Garpiin ja Heleniin ja näiden lapsiin. Helen rakastaa isäänsä ja aviomiestään sekä lapsiaan ja myös Jenny-anoppiaan,.

Garpin maailma on minusta John Irvingin pääteos tunteikas ja aito.

*****
Yhdysvaltalainen John Irving (oikealta nimeltään on Wallace Blunt Jr.) on syntynyt 2.3.1942 New Hampshiressa, olen blogannut Irvingin teoksista Kaikki isäni hotellit sekä Ystäväni Owen Meany joista en pidä niin paljoa, Garpin maailmaa on "epäilty" jonkin verran omaelämäkerralliseksi, ja ainakin niin, että Garp on samaa ikäluokkaa ja on kirjailija. Irvingin kirjat sisältävät painia ja puntin nostoa, raiskatuksi tulemista, äkkikuolemia, ja Wienissä olemista, lisäksi monessa teoksessa on lemmikki joko koira tai myös karhu. Tässä Garpin maailmassa ne ovat kaikki, mutta niissä ei minusta ole mitään falskia.