Eric Linklater: Kuussa tuulee

Eric Linklater: Kuussa tuulee, The Wind of the Moon 1944, suomentanut S-L Norko-Turja, WSOY 1980, sivumäärä 346.

Eric Linklaterin Kuussa tuulee, on huikea lasten kirja, jossa  Midmeddlecumin kaupungissa asuvat sisarukset Dinah ja Dorinda joutuvat uskomattomiin seikkailuihin. Lapset ovat itsenäisiä, ja kasvavat holtittomuudesta vastuuseen, tapahtumissa on taikaa, ja kerronnassa parodiaa aikuisten maailmasta. Alkuun tapahtumat ovat hyvinkin lapsellisia, mutta tähtäävät kirjan teemaan, joka on vapaus. Kirjassa toistuu henkilöiden pääsy kaltereiden takaa vapauteen.

Juoni
Tarina käynnistyy, kun tyttöjen isä majuri Palfrey lähtee ulkomaille Bombardiaan, rouva Palfreyn hermot ovat liian kireällä. Isä kehottaa tyttöjä olemaan kilttejä, sillä "Kuussa tuulee" eli Kuun edessä on usvakaulus, ja jos on tuhma, se puhaltaa suoraan sydämeen ja silloin on tuhma kauan. Dinah ja Dorinda pyrkivät olemaan kilttejä, mutta ovat tuhmia, he pakkaavat isän vaatteet "makkaroina" matkalaukkuun ja ripustavat kelloja puihin. Isän lähdettyä kasvatustyöstä vastaa kaikkitietävä kotiopettajatar neiti Serendip. Tytöt ovat hankalia, he syövät itsensä ilmapalloiksi, ja laihduttavat tulitikuiksi. Onnenmetsässä asuu noita rouva Grimsbie, jolta Dinah saa taikajuomaa, joka muuttaa heidät harmaiksi kenguruiksi. Kengurut ajavat kyläläisiä takaa, kunnes heidät teljetään eläintarhaan, siellä Dinah ja Dorinda muuttuvat rakentaviksi. He yrittävät selvittää, kuka varastaa strutsin hautomat munat. He tutustuvat eläintarhassa Kultapuumaan ja Grönlannin hopeahaukkaan, jotka molemmat unelmoivat vapaudesta. Munavaras selviää, ja haukka löytää kadonneen taikajuomapullon. Dinah ja Dorinda palaavat tyttöinä kotiin, ja kuulevat, että Bombardiassa on ongelmia, ja heidän äitinsä on levoton. Neiti Serendip jatkaa keskeytymätöntä opetusta "Franconia on keskiaikaisen Saksan pääherttuakuntia. Se sijaitsi Main-joen laaksossa; tämä joki on 500 km pitkä ja kulkee kiemurrellen viiniköynnösten peittämien vuorenrinteiden välissä ja huuhtelee Wurtzburgin yliopistokaupungin muureja." s.166. Asiasta  hypätään toiseen, ellei tyttäristä jompi kumpi keskeytä.

Kultapuuma ja Hopeahaukka ovat vapaita ja onnellisia. Ongelmaksi asia muodostuu Kultapuuman kaatama riista. Sisarukset tajuavat vaaran ja vastuunsa, mutta he ymmärtävät myös. "että Puuma on heidän ystävänsä ja ettei kannattanut omistaa ystävää, jos aikoi koko ajan valittaa kaikesta, mitä tämä teki". Tytöt tajuavat myös, että saksanhirven tappaminen ei ole pahempaa, "kuin ostaa lihakauppiaan tappaman lampaan lapsi". s.165

Tarinan alkupuolella vangitaan utelias rouva Muslin epäiltynä silkkisukkien varastamisesta. Muslin kurkisteli vain tulitikuiksi laihtuneita tyttöjä. Ylituomari Paragraph on kärttyisä ja joustamaton. Oikeudenkäynnnissä syyttäjä Hobson ja puolustusasianajaja Jobson päättävät, kumman vuoro on voittaa. Tässä ei päästä tuomioon asti, sillä 12-henkinen valamiehistö ei pääse yksimielisyyteen syyllisyydestä. Naiset pitävät Muslinia syyllisenä ja miehet syyttömänä. Paragraph passittaa valamiehistön vankilaan. Brittiläiseen tyyliin kukaan ei tingi periaatteistaan, ja vankeus jatkuu. Olot ovat hyvät, mutta vapaus puuttuu. Dinah ja Dorinda junailevat vapautuksen ovelalla suunnitelmalla, jossa Paragraphin asuntoon piilotetaan kuolleita hiiriä ja sillejä, joista tulee hajuja. Samalla he saavat vapaaksi tanssinopettajansa Casimir Corvon, joka on kotoisen Bombardiasta, sympaattisesta maasta, jota kuitenkin hallitsee rautaisin ottein diktaattori  kreivi Hulagu Bloot. Linklater kuvaa diktaatuuria hyvin: " Bombardian Tyranni ... vihasi Englantia ja Ranskaa ja Saksaa ja Venäjää ...., mutta se ei suinkaan estänyt häntä ostamasta englantilaisia buldoggeja ja ranskalaisia viinejä ja saksalaisia makkaroita ja venäläistä kaviaaria ..vähät siitä, mistä se tuli. Sillä hän oli hyvin rikas".  aiemmin on todettu, että "enemmän kuin mitään muuta hän halusi saada ihmiset kärsimään"   ." s.223.
Tytöt ovat avanneet äidilleen tulleen kirjeen, jossa isä ilmoittaa joutuneensa vangiksi, ja viruvansa Bombardiassa Gliedermannheimissa vankina. "Gliedermannheim on Bombardian pääkäaupunki. Sen tärkeimmät teollisuustuotteet ovat musiikki-instrumentit, porsliinit, tynnyrit, ja olut, ja sitä ympäröivällä maaseudullaon runsaasti pyökkimetsiä, kirsikkapuutarhoja, savikaivoksia ja lammaslaumoja, sanoi Dorinda. Sen on neiti Serendip opettanut meille."

Tytöt organisoivat vapautusreissun, kun diktaattori ostaa huonekaluja. He piiloutuvat kuormaan, ja lähtevät Bombardiaan. Hulagun huoneessa on eläinten taljoja, maalauksia ihmisten kiduttamisesta, puntteja, ja yksi kirja "Miten saan ystäviä ja vaikutusvaltaa" eli Dale Carnegien kirja. Ystävykset pääsevät Hulagun poissaollessa hänen makuuhuoneeseensa, ja saavat kaikki vangit vapautettua, mutta ei ilman omia tappioita.

Tarina päättyy Medmiddlecumissa.

Linklater kirjoitti tarinan sodan aikana omille lapsilleen. Lasten ja minusta kaikkien kirjaksi teos on kiinnostava  ja kerronta hyvin sujuvaa. Kirja paljastaa aikuisten maailmasta paljon sellaista, mitä aikuinen ei halua huomata. Ylituomari Paragraph rikkoo itse kaikkia lakeja, ja nauttii vain golfin pelaamisesta. Lapsista Catarina Cranssi on "suuri kiusanhenki ja hänellä on suuri halu tehdä pahaa." Hobson ja Jobson ajavat pääasiassa omaa etuaan. Linklater pystyy kirjoittamaan saarnaamatta ja hauskasti, tarina on käännetty notkeasti. Tämä kirja pesee ja linkoaa monet nykyiset aikuisten ja lasten kirjat.

Linkkaan kirjasta orkneylaisen näkökulman TÄÄLLÄ, Postauksen kirja on siis englanniksi, ja kuvitus on erityisen hienoa, kuten tekstikin.

****
Skottikirjailija Eric Linklater (1899 -1974) sai tästä kertomuksestaan Carnegie-mitalin 1944, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan vanhin lastenkirjallisuuspalkinto. Linklater syntyi Walesissa, mutta piti Orkney'ta kotinaan, ja sinne hänet on myös haudattu. Linklater toimi Aberdeenin yliopistossa ja USA:ssa, mutta toimitti myös lehteä Intiassa 1925 - 1927 tarkemmin Bombayssa.