Pu Yi: Viimeinen keisari

Pu Ji: Viimeinen keisari, Taivaanpojantie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin puutarhatyöläiseksi, saksasta suomentanut Liisa Ryömä, 375 sivua. Tämä on kolminiteinen 1964 julkaistu teos, joka on käännetty saksaksi 1973 (Richard Schirach  Mulan Lehner).

Pu Yi (1906 - 1967) oli Kiinan viimeinen keisari.

"Kahden vuoden ja kymmenen kuukauden ikäisenä minut kohotettiin 2. joulukuuta 1908 lohikäärmevaltaistuimelle keisari Hsyan Tung -nimisenä."

"Toukokuun 1. päivänä (1962) puolisoni Li Shu-hsien ja minä aloitimme yhteiselämämme pienessä kodissamme - sehän oli jokapäiväinen asia, mutta minulle ennen kokematon elämys".

Teos, joka on hänen oma elämänkertansa, kertoo lainausten välisestä ajasta.

Pu Yi on kirjan mukaan ollut toisten ohjailtavana tai vanki lapsesta saakka, mutta vapautuu lopulta vuonna 1959, ja muistelmatkin on kirjoitettu vapautumisen jälkeen ja vaikuttavat Pu Yin tulkintaan elämänvaiheistaan. Pu Yi sai vankilatuomion toisen maailmansodan jälkeen, kun hänet oli palautettu Neuvostoliitosta Maon Kiinaan. Entinen keisari armahdettiin, kun hän oli ymmärtänyt oman syyllisyytensä. Kirjassa hän ylistää uutta Kiinaa.

Tositarina alkaa, kun Tse Hsi eli leskikeisarinna Cixi istuttaa Pu Yin valtaistuimelle. Koko keisarin lapsuus on valtapeliä, kapinoita, toistuvia vallankumouksia. Hallinto on tuhlailevaa, eikä kovin tehokasta, Kiina on hyvin pitkälti ulkomaiden armolla. Pu Yin ensimmäinen valtakausi päättyi varhain, kun tasavaltalaiset syrjäyttivät Pu Yin 12.2.1912 , mutta antoivat hänen jäädä asumaan Kiellettyyn kaupunkiin. Hovin elätettäväksi jäi keisarien puolisoita, prinssejä ja käytännön asioita pyörittävät eunukit, joita on monentasoisia. Ylimmän tason eunukit pienestä palkkatasosta huolimatta elelivät leveästi, sillä he ottivat lahjuksia. Alimman tason eunukit ovat kuin orjia. Eunukit kasvattavat keisaria, ja kallis kulkue seuraa keisaria joka paikkaan. Pukeutuminen ja ruokailu ovat nykymittapuun mukaan varsinaista pelleilyä ja tuhlailua. Ruokailusysteemi ei voi olla kovin terveellinenkän, sillä keisari kärsii suolistokatarrista. Hovissa oli alkuun 1023 eunukkia, myöhemmin "leikkausten" jälkeen kuutisen sataa eunukkia.

Keisarin oma äiti ajetaan valtapelin tuoksinassa itsemurhaan, keisari on erotettu jo äidistään aiemmin. Hänellä on ollut imettäjä Wang Momo, joka on myyty rutiköyhästä perheestä hovin palvelukseen. Imettäessään pikku keisaria yhdeksänvuotiaaksi, hänen oma lapsensa on kuollut sukulaisten hoidossa. Keisari piti imettäjäänsä hyvänä ihmisenä, hän oli etsinyt myöhemmin tämän käsiinsä, ja Momo oli suhteellisen onnellinen. Keisari ei useinkaan käyttäydy hyvin, mutta Momo oli ainoa, joka saa pikku pojan rajattomat oikut kuriin.

Tasavalta ei ota juurtuakseen ja vuonna 1917 yritetään restauraatiota, eli keisarin palauttamista valtaa, mutta se on ohimenevä asia. Aika matelee Kielletyssä kaupungissa, jossa Keisari saa opetusta kolmelta opettajaltaan. Opettajat osaavat saman kuin muutkin hovin jäsenet, eli he kuppasivat rahaa itselleen. Parhaimman ja vaatimattomimman kuvan Pu Yi antaa skottiopettajastaan Reginald Fleming Johnstonista. Hän oli neljäkymmentä vuotta vanha, osasi erinomaista kiinaa, oli kiertänyt maata ja osasi paljon kiinalaista runoutta, ja ymmärsi kiinan uskontoja. Johnston neuvoi myös pyynnöstä keisaria ja minusta hänen neuvonsa auttoivat keisaria, ei skottia itseään. Johnstonin syytä on toisaalta se, että Pu Yi ihannoi länsimaita ja haluaa Oxfordiin opiskelemaan. Hän hankkii myös länsimaalaisia vaatteita ja alkaa lyhentää lettiään.

Pu Yin avioliittoja valmistellaan pitkään. Viiden päivän hääseremonioitten jälkeen hänellä on vaimo ja jalkavaimo. Keisari sai valita vaimon valokuvista, kunhan valitsi vain oikeat tytöt oikeista perheistä. Aviopuolisot ovat nuoria, ja avioliitot päättyvät onnettomasti. Avioliitto solmitaan vuonna 1922 ja jalkavaimo ottaa eron vuonna 1931, ja varsinainen vaimo on lopulta oopiumin orja.

Tasavallassa kuohunta jatkuu. Varttuva Pu Yi on toisaalta oikullinen, mutta myös päättäväinen. Hän tukeutuu yhä enemmän englannin opettajansa Reginald Johstonin neuvoihin, jotka varmaan ovat olleet viisaita ja tähdänneet keisariin parhaaseen. Pu Yi turhautuu hoviväen tuhlaukseen, ja päättää luetteloida tavarat. Eunukit sytyttävät aarrekammiot palaamaan, minkä seurauksena heidät lopulta ajetaan Kielletystä kaupungista. Sama kohtalo tulee pian keisarillekin. Hän muuttaa "residenssiin", mutta pakenee pian Japanin suurlähetystöön vuonna 1924. Se, oliko Japanilla jo aikeet selvänä käyttää Pu Yitä hyväkseen myöhemmin, jää hieman auki. Pu Yin isä minusta tekstin mukaan on yksi hovin suurista hyötyjistä, Pu Yi minusta pakenee myös isäänsä. Pu Yi on japanilasten "vieraana" ja haikailee olevansa uudestaan keisari. Hän rahoittaa eri sotapäälliköitä ja tarttuu oljenkorsiin.

Japanilaiset hyysäävät keisaria, joka muistelmia kirjoittaessaan tajuaa: "Olin heille pelikorttikuningas salainen valtti ..." s. 205. Nukkekeisarille on kysyntää Japanin miehittämässä Mantshuguon tasavallassa. Hänestä leivotaan keisari, mutta hän on nukke, joka ei voi poistua palatsistaan. Alun uutteruus muuttuu masennukseksi ja pakkomielteiksi. Vaimo altistuu oopiumille. Meno Japanin valtaamalla alueella on kirjan mukaan pöyristyttävää. Toisen maailmansodan lopussa Japani romahtaa. Pu Yi ei pääse käpälämäkeen vaan jää neuvostojoukkojen vangiksi, ja viedään Neuvostoliittoon, missä olot vangeille ovat kirjan mukaan hyvät. Vuonna 1948 Pu Yi esiintyy todistajana sotarikosoikeudenkäynnissä. Hänet luovutetaan Kiinaan vuonna 1950, kun valta on vaihtunut ja Mao johtaa maata.

Kiinassa Pu Yi erotetaan perheestään. Hän oppii vankilassa pukemaan, huoltamaan vaatteensa ja tekemään työtä. Lisäksi hänet aatteellisesti uudelleen koulutetaan. Pu Yi kirjoittaa elämästään itsetutkiskeluja. Lopulta hän tajuaa syyllisyytensä ja tunnustaa rikoksensa.

Itsetutkiskelut, keskustelut ja työ tekevät Aisin Gioro Pu Yistä uuden ihmisen, joka on kiitollinen uudelle isänmaalle eli kommunistiselle Kiinalle. Kansantasavallan kymmenvuotispäivän kunniaksi Pu Yi vapautuu, kun Mao armahtaa hänet. Hän saa kansalaisoikeutensa, toimii puutarhurina ja solmii avioliiton.

Bernardo Bertoluccin (s.1940) on filmannut aiheesta vuonna 1987 elokuvan Viimeinen keisari, siinä elokuvassa on jonkin verran toisenlaisia painotuksia ja tarina jatkuu yli kulttuurivallankumouksen. Pu Yi kuolee vuonna 1967. Kansikuva ja takakannen kuva ovat minusta tuosta elokuvasta.

Yllä oleva analyysini on kirjan tekstistä, ei minun mielipidettäni tai jostakin historian kirjasta. Kirjan painotuksiin vaikuttaa pitkälti uudelleen kasvatus vankileirillä, jonka olot on kuvattu hyviksi.

Minusta vankeus on yksi kirjan teemoista, Pu Yi on minusta koko ajan enemmän tai vähemmän vanki. Hän on myös nukke, jota toiset liikuttavat tai yrittävät hyötyä hänestä. Itsevaltias ei ole mitenkään miellyttävä henkilö.

Kirja on hyvin rakennettu, kansipapereiden sisäpuolella ja teoksen  lopussa on aikajanat, mitä tapahtuu milloinkin, lisäksi kirjan takana ovat selvitykset henkilöistä.