Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Sivut
▼
keskiviikko 20. heinäkuuta 2016
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira, alkuteos: Дядя Фёдор, пёс и кот 1974, kääntänyt Martti Anhava ja kuvitus Gennadi Kalinovski, Otava 2009, sivumäärä 138.
Eduard Uspenskin (s.1937) lastenkirja Fedja-setä, kissa ja koira on kertomus pikkuvanhasta pojasta Fedja-sedästä, Fedja-setä tapaa ensin puhuvan kissan, jolle antaa nimeksi Matroskin. Perheen äiti ei pidä oikeastaan mistään, eikä ainakaan lemmikeistä, joten Fedja-setä kirjoittaa kirjeen ja lähtee kotoaan, kissa mukanaan maaseudulle kylään nimeltä Prostokvashino. Siellä he muuttavat autiotaloon, sillä ihmiset ovat muuttaneet kerrostaloon. Mukaan tulee koira Musti, joka osaa myös puhua ja kirjoittaa, kuten kissakin, heidät on opettanut professori Ivan Sjomin, jonka lemmikkejä he ovat olleet (professori oli matkustellut paljon ja eläimiä oli siirrelty hoitajilta toisille). Kylässä on toisten asioista kiinnostunut ja raportoiva posteljooni Petshkin.
Kirja koostuu 22 lyhyestä luvusta, joissa on myös mustavalkoisia hauskoja kuvia. Joka luvussa koetaan hauska, jännittävä tai erikoinen seikkailu, mutta myös tarina edistyy. Fedja-setä eläimineen joutuu ratkaisemaan myös käytännön ongelmia. He etsivät aarteen, kissa ostaa riehakkaan lehmän Mirrin, jota lypsää, Fedja-setä traktorin Tr-tr Mitjan. Metsästyskoira ostaa pyssyn, jolla yrittää metsästää, mutta päättää alkaa suojella eläimiä ja tuo majavan poikasen asuntoon. Villieläin kuuluu luontoon, ja poikanen palautetaan vanhemmille muutaman sattumuksen jälkeen. Musti etsii itseään ja löytää kutsumuksensa valokuvaamisesta, jossa voi metsästää kuvia. Matroskin tekee sovinnon professorin kanssa, mutta ei muuta enää hänen luokseen.
Seikkailut loppuvat aikanaan. Fedja-setä, joka seikkailun alussa on noin kuusivuotias, palaa kotiinsa ja menee kouluun ja vierailee eläinten luona loma-aikoina. Uspenski on kirjoittanut näitä tarinoita enemmänkin.
Tämä kirja on valloittavan hauska ja minusta iätön klassikko, joka ei ole edes sidoksissa miljööseen mitä se myös lempeästi kuvaa, eli neuvostoliittolaista maaseutua. Tässä puhutaan valtion vuokralehmän vasikan omistusoikeudesta, puhutaan miliisistä ja kolhoositalonpojasta ja talossa on puutarha, missä viljellään perunoita, lisäksi vuokrataan valtiolta lehmä.
Kaupungistuminen on nykyäänkin ongelma ja yllättäen sivutaan energiaongelmiakin. Joukko tilaa pikkuauringon kotiinsa, ja traktori käy perunoilla. Uusiutuvat energiamuodot aurinkoenergia ja biopolttoaineet ovat edelleenkin ajankohtaisia asioita energiakeskustelussa.
Tätä kirjaa kannattaa kokeilla lapsille lukukirjaksi, voi osua ja upota tajuntaan.
Fedja-sedästä (jonka nimi oikeasti lienee venäjäksi Fjodor) ovat bloganneet MarikaOksa sekä Elina.
Lukutoukan kesäbingossa on vinobingo ja vaakabingo.
Luultavasti tällä saa osallistuttua Leningrad-Ostberlin -haasteeseen
Tämä on niin huippukiva kirja, klassikkoainesta :)
VastaaPoista:)
PoistaLuin tämän juuri sunnuntaina lukumaratonillani. Hauska tarina, ja minustakin jollain tapaa aika iätön, vaikka mainitsemiasi Neuvostoliittoon liittyviä asioita mainitaankin.
VastaaPoista:)
PoistaSopii hyvin maratoonarille on hyväntahtoinen ja erilainen.
Biopolttoaineet ovat ihmiskunnan vanhinta energiantuotantoa, ja aurinkoenergian aivan pian koittavaa läpimurtoa on hehkutettu samanlaisin sanankääntein jo viimeiset sata vuotta. Ei mitään uutta auringon alla siis. :)
VastaaPoistaKirja on tosiaan hurmaava klassikko. Ekaluokan opettaja luki sitä meille ääneen koulupäivien lopuksi. Olen lukenut kirjan myöhemminkin, ja tuolla se kököttää omassa hyllyssä nytkin.
Totta, hurmaava klassikko....
Poista....tarkoitin sitä, että traktori kulki kokonaan biopolttoaineella. Aurinkoenergia on yleistynyt sangen hitaasti ...toisaalta ydinenergiaa lukuunottamatta kaikki energia on peräisin auringosta, geysireistä en ole ihan varma voi olla maan sisäisen prosessin tulos ei suoraan auringosta, joka taas perustuu fuusioon vety tai muistaakseni tarkemmin deuterium eli vedyn toinen isotooppi fuusioituu ...
Kun ruvetaan saivartelemaan, niin osa tuulivoimasta ja vuorovesienergia perustuu Kuun painovoimaan ja maapallon pyörimisliikkeeseen eli periaatteessa aurinkokunnan alkuperäisen kertymäkiekon liike-energiaan. Maalämpö on tosiaan luomuydinvoimaa eli maankuoren radioaktiivisten aineiden hajoamista, kuten arvelitkin.
Poista:)
PoistaArvasin että vastaukeni ei ollut ihan täydellinen. Sinulla on hyvät tiedot energia-asioista, yleisesti ihmisillä ei ole. Itsekin pitäisi paneutua paremmin.
En törmännyt Fedja-setää lapsuudessani, mutta aikuisena luettuna tämä oli yllättävän hupaisa. Taisin odottaa paljon kuivakkaampaa tarinaa, joten huumoripitoiset tarinat olivat miellyttävä yllätys.
VastaaPoistaTämä oli minullekin ensi tutustuminen ja kannatti.
PoistaTämä on klassikko, jonka pitkään olen ajatellut lukevani. Kiva kuulla, että odotettavissa on näinkin sympaattiselta kuulostava kirja.
VastaaPoistaKannattaa lukea, uskon että pidät tästä :)
PoistaKyllä vaan: Uspeskin kirjat ovat ikiklassikkoja: jo toisessa polvessa meillä sekä kiehtovat iltasadun lukijaa että herättävät ihastusta ja kysymyksiä uniukon tuloa odottavissa lapsukaisissa:)
VastaaPoista:)
Poistavaikuttaa kivalta, miks viisaat lapset tulkitaan pikkuvanhoiksi...?
VastaaPoistaTuo on hyvä pointti. Fedja-setä on tosiaan vanhempia viisaampi ja aikuisempi.
PoistaSuomessa pikku-vanhalla voi olla huono sivumerkitys, mutta ehkä en itse näe niin, Fedja-setä oli hyvin vastuullinen.
Peppi Pitkätossu, joka asuu itsellisesti apinan ja hevosen kanssa ei sen sijaan ei ole pikku-vanha ...
Heitit hyvän kommentin.
Yksi ehdottomista omista suosikeistani, kun aikoinaan työuralla valitsin koulukkaille ääneen lukemiani kirjoja. Lukemistilanteessa muistan, että minun oli satiirisimmissa kohdissa purtava huulta, koska ei tuntunut sopivalta alkaa pyrskähdellä sellaisessa kohdassa, jossa juuri nauraa hohottanut kuulijakunta veti henkeä.
VastaaPoistaMukavasti luonnehdit arviossasi klassikkoa. Jos olisin nyt koulutyöntekijä, joka miettii luettavaa ja sattuisin blogisi näkemään, olisi jo menossa kirjastoon tai koulun kirjahyllylle etsimään Fedja-setää :)
Kiitos, luin tämän vasta aikuisena, mutta lumoava teos ja sopii lukukirjaksi, ja neuvostoajan kulttuurisia kirjallisia helmiä,
Poista