Eeva Kilpi: Välirauha, ikävöinnin aika

Eeva Kilpi: Välirauha ikävöinnin aika, WSOY 1990, tämä painos 2012, sivumäärä 200.

Eeva Kilpi - nuori oppikoululainen - joutui talvisodan jälkeen evakkoon luovutetusta Karjalasta ja vietti kesän 1940 Vuoksenniskalla. Koulua jatkettiin elokuussa 1940, jolloin suoritettiin keskenjäänyt lukuvuosi ja muutaman kuukauden lukukauden jälkeen oppilaat siirrettiin seuraavalle luokalle. Välirauhan aika tarkoittaa nykyisin Moskovan rauhan 13.3.1940 jälkeistä aikaa ennen jatkosodan alkua 25.6.1941. Moskovan välirauha puolestaan solmittiin 19.9.1944. Kilven trilogian ensimmäinen osa on blogattu täällä.

Välirauha ikävöinnin aika -kirja on erityisen hyvä ja pidin kertojan tarkoista ja rehellisistä havainnoista. Lainaus toiselta tekstisivulta alla osoittaa, että Eeva Kilpi arvostaa rajoja. Lainaus ilman loppukommenttia voisi olla ironiaa, mutta siis pitää paikkaansa. Ennen vanhemmat uskalsivat asettaa rajat, ja lapset oppivat sen rajoissa tunnetaitoja.
"Oli turvallista, kun joku halusi selkeästi jotakin. Isä halusi aina selkeästi tai sitten halunnut ollenkaan. Se antoi ryhtiä elämään.  Sitä vastaan oli naisväen helppo kapinoida. Isän tahtoa vastaan nouseminen kasvatti luonnetta, itkeminen kehitti tunne-elämää, raivonpuuskat kielenkäyttöä, alistuminen kestävyyttä ja omapäisyyttä, niin kummalliselta kuin se saattaa tuntuakin." s.13

Kilpien perheeseen hankitaan lehmiä, jota kertoja opettelee lypsämään. Lypsyjakkara ja utareiden huolellinen puhdistaminen tulee tutuksi. Isä on mukana perheen arjessa ja vie pyörällä maidon hinkeissä Vuoksenniskalle meijeriin. Osa maidosta (tai voista) käytetään kotona. Metsä on elämyksellinen paikka luolineen ja vuorineen, sieltä kerätään myös marjoja ja sieniä. Perhe yrittää juurtua Vuoksenniskalle ja käy vierailulla lähitaloissa. Äiti muuttuu toiseksi ihmiseksi, kun emännöi juhlia tai on vieraisilla. Äiti menee Käkisalmesta ostetut taftit päällä juhliin, jossa on ontto olo ja puhutaan tyhjänpäiväisyyksiä. Ruokia kuvataan paljon ja liharuokien makua ja tuoksua. "Minusta on vaikea kuvata sitä nyt. koska en syö enää tasalämpöisiä eläimiä, enkä kenties kohdakkoin vaihtolämpöisiäkään". s.16

Koulu tuo kaaokseen järjestystä. Kertoja lähtee Lappeenrantaan suorittamaan kahdessa kuukaudessa oppikoulun toisen lukuvuoden, joka jäi talvisodan takia kesken. Nuori tyttö asuu Vekke-enonsa ja Pupu-tätinsä luona. Elo on alkuun pelkkää ikävöintiä, joka aiheuttaa myös ripulia. Pupu ja Vekke pitävät hänelle seuraa ja vievät elokuviin. Tuo kaksi kuukautta on merkittävä ajanjakso kertojan elämässä sen lyhyydestä huolimatta. Pupu oli taitava runonlausuja, ja Vekke kirjoittelikin niitä, Heidän avioliittonsa kuitenkin päättyi onnettomasti. Myös isä tulee puukaupoille Lappeenrantaa ja tyttärelle hankitaan talvitakki tosin pitkän tinkimisen jälkeen. Lyhyen lukuvuoden jälkeen päästään kotiin lomalle. Tämän jälkeen päätetään jatkaa oppikoulua Keravalle, missä mummi asuu. Koulu jatkuu, vaikka maailmalta kuuluukin uutisia Tanskan ja Norjan miehityksestä (Saksa) ja Baltian maiden miehitys (Neuvostoliitto).

Keravalla kertoja muuttaa siis mummin, hänen nuorimman tyttärensä ja tämän pastorimiehen luo asumaan. Evakko haluaa kotiutua ja kertoja muistelee Keravaa kaiholla ja koko oppikouluvuottaan, johon kuuluu ihastuminenkin ja naiseksi kasvaminen, mutta vielä viattomassa mielessä

Kuvan lähde: Veljekset Karhumäki Oy, ilmavalokuva 1958, Keravan museo

En yleensä linkkaa tai laita "toisten kuvia", mutta täällä näkyy Suvantolantie, jossa mummi asuu, tien nimi on nykyisin Seunalantie. Asuessani Vantaalla ajoin muutaman kerran pyörällä Keravalle, se oli paljon laajentunut "tästä". (Kuvan käyttöoikeus on minusta tässä asianmukainen, mutta kuvaa ei saa ainakaan muuttaa, eikä jättää sen lähdettä kertomatta).

Eeva Kilpi vie tarinaa eteenpäin ruodittuina koulumuistoina ryyditettyinä minusta realistisella elämän kokemuksella. Isä ja äitikin muuttavat kevättalvella Keravalle, ja mummin tytär miehineen Parkanolle. Isä karjalaiseen tapaan on ostanut junassa talon Vuoksenniskan keskustasta. Jossain vaiheessa myytiin toinen talo, johon Kilpi viittaa jo teoksen alussa: "En pääse enää suorittamaan tupatarkastusta Salolassa, koska se jossain vaiheessa "hävitettiin" eli muutettiin rahaksi. Niin tapahtuu, kun ihmiset alkavat vaurastua. Kaikki muutetaan rahaksi". s.20

Kilpi kuvaa hienosti Vuoksenniskan keskustan taloaan, mutta taas alkaa sota, ja rajan pinnassa olevat ihmiset "häädetään" kodeistaan. Yllä mainittu pastori oli jatkosodan ensimmäisiä uhreja, Hän katosi metsäsaarekkeella. Hän oli täynnä uskoa suureen tulevaisuuteen Saksan rinnalla, toisin kuin kertojan maailman viisain isä, joka suhtautui asioihin maltillisemmin.

Eeva Kilven Muistojen aika trilogia avautui teoksella  Talvisodan aika joka on blogattu näin. Päättöosa on nimeltään Jatkosodan aika on blogattu TÄNNE

*****
Eeva Kilpi (s.1928) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto kattaa 32 teosta.