Wladyslaw Reymont: Talonpoikia

Wladyslaw Reymont: Talonpoikia, alkuteos Chlopi 1904-1909, suomentanut Reino Silvanto, WSOY 1977, sivumäärä 355.

Nobelin kirjallisuuden palkinto vuonna 1924  myönnettiin puolalaiselle Wladyslaw Reymontille, kansalliseepoksestaan Talonpoikia, jonka ensimmäinen suomenkielinen nide on kuvassa ja sisältää osat Syksy ja Talvi. Kirja kuvaa aidosti ja rehevästi puolalaista maaseutua etenkin  Lipcen kyläyhteisöä, teoksen alussa kylän papin silmin, kun hän katselee paikallisia eukkoja ja päiväläisiä, jotka nostavat perunoita. Kerjäläiseukko Agata häädetään talosta, kun hänen kerjäämänsä rahat on kulutettu ja ruuat syöty. Kirjassa on vastaavia kuvauksia kaalisaadon keräämisestä, pidoista, markkinoista ja kyläläisten keskinäisistä suhteista, sekä kartanon ja kyläläisten hiertävistä väleistä.

Kirjan päähenkilö on kuitenkin 58-vuotias Maciej Boryna, äveriäs leskimies, jolla on aatelittomista suurin tila ja myös kotieläimiä. Borynan paras lehmä joudutaan hätäteurastamaan, kun se loukkaantui, kun kartanon metsän vartijat ajoivat sen metsästä pois. Tosin Boryna pieksää paimenpojan, mutta tapahtuma lisää entisestään kaunaa kartanoa kohtaan.  Maciej Boryna joutuu myös vastaamaan käräjillä erään naikkoisen isyyskanteeseen. Juttu on valhetta, Maciejin katkera vävy kylän ylimielinen seppä tekee kiusaa apelleen liian pienten myötäjäisten vuoksi. Maciej Borynalla on perillisinä nuori Jozka, sepänvaimo Magda, armeijassa oleva Grzela ja perheellinen Antek.

Vanha herra on aikeissa avioitua kolmannen kerran. Tällä kertaa kiikarissa on vaalea, sinisilmäinen ronski miehiin menevä Jagna Dominikowa. Jagnaa myös katsoo himoiten Borynan oma poika Antek, jolla tosin on jo vaimo Hanka ja jälkikasvua. Myös Jagna tuntee himoa Antekia kohtaan, he lähtevät yöhön yhdessä Jagnan kihlajaisten jälkeen.

Antekin välit isäänsä ovat kireät. Hän kokee raatavansa turhaan isänsä hyväksi.
-Vaikka raataa kuin juhta, ei saa hyvää sanaa kuulla.
-Maailmalla on helpompi, ei tarvitse tehdä työtä ja kaikki annetaan ilmaiseksi
-Varmaan siellä on parempi
-Mene ja maista sitten
Morsiamen äiti himoaa Borynan maita ja saakin lahjakirjalla 6 auran alaa, se ja Antekin tuntema kiima Jagnaa kohtaan johtaa tappeluun isää vastaan. Ikkunat pirstoutuvat ja veri lentää. Antek perheineen poistuvat isän talosta. Pitkälti ja hienosti kuvatuissa häissä astuu Jagna talon emännäksi.

Toinen osa eli Talvi alkaa pitkällä kuvauksella talven tulosta, lunta kuvataan seuraavin sanoin: "Lumi, jota toisinaan hieman tuprutteli, oli kellertävän kiuhtavaa syksyistä höytylunta". Myöhemmin lumessa piehtaroidaan, ja siitä tehdään lumiukkoja ja kelkkaillaan.
Antek on ahdistunut, hän joutuu vieraalle töihin, sahalle. Jagna ei unohda, eikä Jagna unohda. Kiima on liian kova, ja rakkaus roihuaa, ja pian myös Borynan auma. Antek ajautuu erilleen perheestään ja vierailee Jagnan "aitassa".

Kauna kartanoa kohtaan kasvaa, kun kartanon väki ampuu metsästämässä olleen kyläläisen. Boryna häviää käräjillä jutun lehmästään kartanon herraa vastaan, kun toinen kartanoherra on tuomarina, Boryna joutuu maksamaan kaiken päälle oikeudenkäyntikulut. Nuoret haluavat maata. Kun kartanossa aletaan hakata metsää, niin "metsä huokaili, valitteli, kuoli, maa vapisi, kirveet iskivät" s.350. Kyläläisten pakko marssia estämään aikeet. Kaameassa välien selvittelyssä Boryna lyödään tajuttomasti ja Antek tekee isänsä kanssa sovinnon.

Tämä on puolalaisten oma "Täällä Pohjantähden alla" Kartanoa ei juuri käsitellä, mutta "maaton ihminen on kuin jalaton olento" eli maan omistus on kuitenkin tärkeää  Vielä 1921 Puolassa suurmaanomistajilla oli hallussaan maasta 27%, kuin Suomessa lukema oli 1910 vain 8,7% ja lähde on täällä. Kirjassa tulee paljon perinteisiä juhlia, kihlajaiset, häät ja paljon maataloustöitä, karjan hoitoa, kaalin nostoa, perunan nostoa ja villan kehräystä sekä pellavan loukutusta

Kirjassa on yksi toistuva, minua ärsyttänyt piirre, joka kuitenkin on varmasti ollut kyseiselle ajankohdalle tyypillinen piirre, eli maininnat juutalaisista. jotka lievimmällään ovat "tuo viinaa ja purtavaa, ei tässä mitään juutalaisia olla", "niistäkin tinkivät kuin juutalaiset" tai "istuu kuin juutalainen kirjojen kimpussa" ja lopuksi ensimmäisen niteen s.265 "vain juutalainen ottaisi maksua vedestä ja lämmöstä" . Tämä sama nuiva ja minusta väärä asenne, on eräs teema Singerin loistavassa teoksessa Moskatin suku. Kun tietää, mihin tämä johti, surettaa. Moskatin suvussa tarkastellaan niitä, joihin sorto ja ylenkatse kohdistui.

Wladyslaw Reymont: Talonpoikia III-IV, alkuteos Chlopi 1904-1909, suomentanut Reino Silvanto, WSOY 1949, sivumäärä 347.

Lainasin kirjastosta vielä Talonpojat III-IV, missä on osat Kevät ja Kesä.

Kolmas osa alkaa taas kerjäläiseukko Agatan havainnoin. Miehet ovat poissa. Vain peruna ja pellava on kylvetty. Kapinan jälkeen kylään on tullut viranomaisia, miehet on vangittu ja tuomittu, kylvötyöt ovat olleet naisten vastuulla. Rzpkin kylästä miehet tulevat tekemään loput kylvöt, sillä muuallakin on katkeruutta kartanovaltaa vastaan.

Maciej Boryna vetelee viimeisiään, ja Antekin vaimo Hanka on taloudessa pitämässä puoliaan, kun Maciej sitten kuolee, Hanka heittää Jagnan pois taloudesta. Jagna vavahtaa aina, kun näkee urkurin pojan Jasion, joka on tullut pappiskoulusta käymään kylään. Lopulta miehet alkavat virrata kylään vankilasta, myös Antek, joka ei joutunutkaan Siperiaan. Antek "karkeloi" taas Jagnan kanssa oikeastaan puoliväkisin, ja haluaa lähteä Amerikkaan. Jagna ei suostu, kylällä häntä muutenkin kositaan, mutta hän ei päästä miehiä pesälle. Agatan kuoleman jälkeen Jasio ja Jagna halaavat (vaatteet päällä) ja urkurin vaimo kehittää Jagnasta irstailijan, ja koko kylän voimin häntä nöyryytetään, riisutaan alasti, hakataan, ja heitetään kylästä. Kylässä on kummaa porukkaa, varsinkin kun Jasio oli täysin korrektisti Jagnan kanssa.

Tässä jälkimmäisessä osassa hiertävänä tekijänä näyttäytyvät kartano ja maanjako, sekä venäläiset. En osaa tarkasti ajoittaa tapahtumia, mutta joka tapauksessa Tammikuun kansannousun jälkeen 1800-luvun lopulla. Lipceen perustetaan myös koulu, ilmeisesti venäjänkielinen. Lisäksi kasakat "kovasti kaipaavat erästä kyläläistä", jonka olinpaikkaa ei paljasteta. Rupla on rahana, vaikka osa tavaroiden hinnoista mitataan zloteina.

Wladyslaw Reymontin Talonpoikia on varsin laadukas teos ja luotaa Puolan lähihistoriaa kaunokirjallisen melankolisesti. Kirjassa on paljon uskonnollisia tapoja ja erikoisuuksiakin, eräässä kohdin lehmille syötetään öylättiä! Kansa on uskonnollista ja kirkossa käydään, kylässä on kapakka ja viinaa mielellään juodaan ja tietyissä juhlissa tarjotaan.

*****
Wladyslaw Reymont (7.5.1867 - 5.12. 1925) oli puolalainen kirjailija oikealta nimeltään Wladyslaw Stanislaw Reyment. Tänään on hänen syntymäpäivänsä.

Toinen hänen pääteoksistaan on Luvattu maa,  jonka on suomentanut Reino Silvanti teokseen siitä on pala teoksessa Nobel-kirjailijoita 2, Otava 1977.

Teos sijoittuu Lodziin, joka teollistuu. Siellä vaikuttaa kapitalismi sen kaikessa karmeudessa (tai komeudessa, jos on se voittaja), romaanin esittelyssä puhutaan tuhopoltoista, järjestetyistä tulipaloista.

Keskushahmo on Karel Borowiek, jonka moraali rappeutuu, halu rikastua on niin suuri. Karel perustaa kehräämön. Avajaisjuhlien aikana herra Zucker vaatii Karolia tilille, sillä hänellä on suhde tämän vaimoon. Karol kistää, mutta lukijalle on selvää, että Karol valehtelee. Rouva Zucker on raskaana Karolille. Hän vannoo jopa Madonnan kuvan kautta, että suhdetta ei ole. Seuraavaksi vaimo tulee kertomaan Karolille miehensä tuoneen hänelle safiirikoruja ...