Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Sivut
▼
maanantai 2. toukokuuta 2016
W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta
W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta, alkuteos Campo Santo 2002, suomentanut Oili Suominen, Tammi, 2016, sivumäärä 71.
Winfred Georg Sebald (1944 - 2001) oli saksalaissyntyinen kirjailija, joka muutti Englantiin ja toimi siellä professorina, hän menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 2001. Merkintöjä Korsikasta -teos lienee kesken jäänyt kokoelma ja se koostuu neljästä tarinasta eli Pieni retki Ajaccioon, Campo Santo, Alpit meressä sekä Cour de l'ancienne école.
Korsika on Välimeressä Ranskalle kuuluva saari, jossa puhutaan korsikan kieltä. Asukkaita on nykyisin noin 300 000, kuuluisin korsikalainen lienee Napoleon Bonaparte, joka teki itsensä tunnetuksi Euroopassa 1800-luvun alussa. Korsikan pääkaupunki on Ajaccio, joka on saaren länsirannalla, Bastia ja Porto Vecchio ovat itärannalla, saaren keskiosassa on Corten kaupunki.
Pieni retki Ajaccioon luotaa saaren nykyisyyteen ja historiaan. Napoleon Bonaparte syntyi saarella vuonna 1769, Napoleonin lapsuuden perhe oli suuri, ja Napoleonilla oli monia sisaruksia. Teoksessa mainitaan Napoleonin äiti Letizia Bonaparte (s.8). Minusta Napoleonin alkuperäinen sukunimi oli Buonaparte ei Bonaparte, jota muotoa kyllä on alettu käyttää! Sebald pohtii teorioita Napoleonista, erään teorian mukaan hänet myrkytettiin arsenikilla rakkausseikkailujen vuoksi, Napoleon kuoli vuonna 1821. Toisen huhun mukaan Napoleon olisi ollut punavihersokea, eikä nähnyt verta taistelutantereen ruoholla. Aika on pysähtynyt, sillä Casa Bonapartessa on museo ja se on samassa tilassa kuin Flaubertin kuvaamana.
Campo Santo -tarinassa kuvataan saaren luontoa ja ympäristöä kuten vihreää pensaikkoa vuorten rinteillä, serpentiiniteitä, ja paljon hautajaisrituaaleja, hautajaisia ja vainajien muistamista. Lopuksi pohditaan laajemminkin muistojen merkitystä ja vainajien muistamista (tai muistamattomuutta), nykyajan suurkaupungeissa, vainajat tupataan äkkiä unohtamaan.
Alpit meressä
"Oli kerran aika, jolloin Korsika oli kauttaaltaan metsän peitossa". s.51. Metsät on vuosisatojen aikana huvenneet. Metsästys on ollut suosittu "harrastus", esimerkiksi tyrrhenanpunahirvi on kuollut sukupuuttoon, metsästys jatkuu, mutta saaliit ovat usein niukkoja.
Kirjan päättää tarina La cour de l'ancienne école, joka tarkoittanee vanhan koulun pihaa ja se kertoo muistoja 1930-luvulta, Seraphine Aquaviva kävi Porto Vecchion vanhaa koulua, ja soiden vuoksi malariakuume oli vitsaus, joka vaivasi. Lapset kuitenkin oppivat perustaidot koulussa.
W. G. Sebaldin kokoelma Merkintöjä Korsikasta on kirjana raakile, ja on julkaistu postuumisti Sebaldin muiden teosten vuoksi, joista keskeisin oli Austerlitz, joka julkaistiin vuonna 2001.
Yllättäen Korsikasta antaa paremman kuvan hauskemmin teos Asterix Korsikassa. Sarjakuva-albumi ainakin luo samanlaisia mielikuvia, saarella on ylpeää väkeä, suku on tärkeä, paljon pensaita.
Sebaldin teoksen ensimmäisessä jutussa erään hotellin lähellä räjähtää. Myös Asterix Korsikassa -albumissa viitataan räjähdykseen hotellin liepeillä. Saaren metsiä ja pensaikkoa, ja elintapoja on kuvattu osuvasti albumissa.
Ralliajaja Henri Toivosen traaginen rallionnettomuus sattui 30 vuotta sitten Korsikan MM-rallissa. Henri Toivonen oli avannut kautensa lupaavasti ja olisi luultavasti ajanut maailmanmestaruuteen. Myös hänen kartturinsa amerikanitalialainen Sergio Cresto menehtyi. Rauha heidän muistolleen.
Olen lukenut muutaman Sebald kirjan, mutta tämä on lukematta. Vaikuttaa kiinnostavalle, etenkin tuo Campo Santo.
VastaaPoistaCampo Santo oli tämän parhaita osia.
PoistaSebaldia on minulle suositeltu useammalta taholta. Täytyy ottaa asiaksi tutustua, luulen nimittäin, että saattaisi kolahtaa...
VastaaPoista:)
PoistaKeltainen kirjasto on minusta myös laadun tae. Parempaakin Sebald on kirjoittanut kuin tämä joka on postuumi kokoelma.