Camilo José Cela: Masurkka kahdelle kuolemalle

Camilo José Cela: Masurkka kahdelle kuolemalle, Mazurca para dos muertos 1983, Suomentanut Sanna Pernu, Otava 1986, sivumäärä 304.

Camilo José Celan Masurkka kahdelle kuolemalle on uskomaton romaani, se on yhtä lukua. Loppuun luettuna romaani on alun sekamelskasta huolimatta hyvin palkitseva. Masurkka koostuu neljästä "säkeistöstä" ja tässäkin on mahdollista erottaa eri osia, joista kaksi viimeistä sulkevat kerronnan.

Kirjan takakansi jättää minusta kertomatta olennaisen mutta takakansi viittaa erikoisiin hahmoihin ja heidän vielä erikoisempiin tekemisiin. Masurkan alussa kaikki pyörii, samat tapahtumat kerrotaan hieman eri sanoin, samat henkilöt esiintyvät eri kulmasta tarkasteltuina Kerronta on jatkuvaa pyörrettä kylästä, jossa kaikki paitsi yksi perhe (Carroupot) on sukua toisilleen. Kirja on rivo. Jatkuvasti kirjoitetaan intiimejä yksityiskohtia tai toimia tai on mainintoja eritteistä. Koska tämä on internet, joudun käyttämään asioista kiertoilmauksia, mitä kirjassa ei siis ole tehty, laitan kiertoilmaukseni 'merkkien sisälle'.

Kerrotaan toistuvasti  murhista, alkuun mainitaan Lazaro Codesalin murhasta, kymmenillä toistoilla selviää, että  'hän oli harrastanut jotain itsekseen'. Puhutaan myös itsemurhista, hukuttautumisista, lapsiin ja eläimiin 'väärällä tavalla suhtautumisesta', ilotaloista ja näiden asukkaista ja sokeasta ovimiehestä, joka saa 'tiettyjä ilmaispalveluita talossa työskenteleviltä'. Kylän naiset ja varsinkin luku- ja kirjoitustaidottomat naiset ovat sangen aktiivisia 'tietyissä puuhissa', ja varsinkin heidän yläruumiinsa tiettyjä ulokkeita ja niiden tiettyjä osia verrataan kastanjoihin. Eräs hullu nainen näyttää jatkuvasti edellä mainitussa virkkeessä kuvailtuja 'ulokkeitaan'. Ja kekkuloi ilman vaatteita.

Vastaavasti miesten fyysisten mittojen vertailu on jatkuva kirjoituksen aihe. Yllä mainitusta kuvailusta huolimatta sävy on kummallisen kepeä ja hyväksyvä, kaikella on tarkoitus, ja se on elämä itsessään.

Cleto-eno desinfioi alkoholilla itseään ja on bakteerikammoinen, mutta ei vaihda alusvaatteitaan, hän oksentelee säännöllisesti, monia muita erikoisuuksia esitellään. Tapahtumapaikka on siis Galicia 1900-luvulla. Meno on hulvatonta,  papit käyvät  'tapaamassa' joko vaimoja tai yleisiä naisia. Eräälle papille on varustuksen vuoksi jonokin ja on mainintoja, että hän esittelee tuotettaan pöydällä, Cela käytti sanaa tuote, joten tätä sanaa ei pitänyt kiertää. Tässä on murto-osa 'kaikesta'. Pieneliöistä kirja kuvailee satiaisesiintymiä ja mainitsee yhden tippuritartunnan. Naiset muuttuvat avioitumiseen jälkeen piereskeleviksi akoiksi. Suurin osa naimattomista naisista eivät osaa lukea, ja ovat avoimia miehille ja nauttivat elämästä. Celan teksti tekee rumasta kaunista, sillä se ei tuomitse vaan toistaa ja toistaa, rumuus ja rujous ovat lopulta monenkirjossaan äärettömän kaunista ja vapautunutta. Tämä on hyvin yllättävää. Masurkassa kahdelle kuolemalle pyörii samat tarinat ja samat henkilöt jatkuvasti. Yleensä jos kuvaillaan säätä, sataa tihuuttaa, kuten kaiketi tapahtuukin Galiciassa, joka on Portugalista pohjoiseen Atlantin rannikolla.

Adega lienee kirjan päähenkilö tai yksi heistä. Adega on Benician äiti, sokea Gaudicio on hänen veljensä. Adega on myös tapetun Lazaro Codesalin täti. Mutta kaksi yllä mainittua kuolemaa ovat nimeomaan Cidran Segaden ja Uljaksen, joita ammuttiin selkään. Jos luet kirja tajuat, että henkilökatrasta ei ole helppoa hahmottaa.

Tanis Gamuzo on tärkeä tai hänen kolme mastiffiaan. Carroupot ovat muualta tulleita, joka kerta korostetaan, että heillä on karkean siannahan punerrus otsallaan.

Gaudencio soittaa ilotalon ulkopuolella, erään kuvauksen yhteydessä todetaan, että masurkka on oma juhlamessunsa, joka vaatii oman hetkensä.

Lainaus sivuilta 149 - 150
"    , Benicia on kiimainen narttu, ja hän osaa laulaa yhtä hyvin kuin tikli, Benicialla on pienet ti??it ja isot n?nnit, eikä hän ole moksiskaan kun Bucinosin Pyhän Mikaelin pappi hyppää hänen päälleen, pappi jota ympäröivät kärpäset ja joka on aivan niitten peitossa; ehkä hän kasvattaa niitä kaapunsa alla.
-Puskekaa vain aivan rauhassa don Merexildo, sillä palveluksessanne oleva pi??u on sitä parasta laatua, joten pitäkää lystiä.
Cidran Segade, Adegan miesvainaa eli siis Benician isä, jouduttiin tappamaan salaa takaapäin, päin naamaa ne eivät olisi uskaltaneet".
Eli asiasta seuraavaan siirrytään ilman mitään aasinsiltaa ja näitä tarinoita kyllä on ainakin riittävästi.

Sitten kaikki muuttuu ja viittaukset ovat selvästi Sisällissodasta (17.7.1936 - 1.4.1939).

Radiossa ilmoitetaan, että kapina on ollut vääjäämätön riemuvoitto
Madridissa ei ole enää hallitusta  ... käytännössä se on luovuttanut vallan kommunisteille
Me kansalliset ollaan vallattu Badajoz
Everstiluutnantti don Manuel Quiroja Macia maakunnan siviilikuvernööri 
Raimundo värväytyi Galician jalkaväkeen   s.181
La Corunan kaupungin pormestari don Alfredo Suarez Ferrin teloitetaan
Täällä tullaan tekemään monia rikoksia ...
Espanja -Parka!
keskikertaiset ihmiset eivät anna anteeksi ja ne naamioi 
.. saatetaan mennä kehityksessä taaksepäin sata vuotta 
...s.183


Toisaalta ihmiset eivät kaikki aio värväytyä ja toteavat, että maa on maa ja kotitienoo on kotitienoo, mitäs se meitä heiluttaa, elämä ja lihalliset ilot jatkuvat ja jatkuvat.

Galicia oli "Francon aluetta" koko sisällissodan aikana, kuten Espanjan Marokkokin, jossa kaiketi Lazaro Codesal kuoli, mutta jäi epäselväksi kuoliko sisällissodassa. Sodan aikana ilotalot jatkavat toimintaansa,
Lakimiehet, sanomalehtimiehet, propagandamiehet, sotapakolaiset osaavat järjestää asiansa ja sen sijaan, että lähtisivät huoriin ne istuvat ja miettivät päivät pitkät asioita, joista voi koitua hyötyä.

"Neljännessä osassa" sota on loppu, ja elämä ja aistillisuus palaavat hiljalleen uomiinsa. Toisaalta masurkan pyörteissä ollaan kiinnostuneita, kuka on tappanut kaksi ihmistä.

Kuolema lopulta kostetaan ja varsin erikoisella tavalla.

Camilo José Celan Masurkka kahdelle kuolemalle on hyvin haastava ja moderni romaani. Se kuvaa yhden kylän elämän virtaa. Sisällissotakaan ei pysty kokonaan tukahduttamaan elämän viettejä. Tämä kirja ei prameile, vaan osoittaa elämän pyörteisyyden.

****
Camilo José Cela (1916 - 2002) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1989. Hän taisteli Espanjan sisällissodassa toisin kuin kirjailijat yleensä Francon puolella. Hän julkaisi esikoisteoksensa La Familia de Pascual Duarte vuonna 1942, Celan pääteos Mehiläispesä ilmestyi Argentiinassa vuonna 1951. Luin bloggauksia Mehiläispesästä, tämä lienee vielä estottomampi ja humoristisempi ja porautuu myös sisällissotaan. Cela osallistui sisällissotaan ja "Francon puolella", minkä ymmärtää hyvin tämän luettuaan. Tämä oli kaikesta huolimatta uskonnollista seutua, ja Galicia oli tasavaltaa tai paremmin kommunisteja vastaan varmasti riippumatta Francon persoonasta.

Tänään 11.5.2016 on kulunut sata vuotta Celan syntymästä.