Sivut

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Herge: Päämääränä kuu ja Tintti Kuun kamaralla


Herge: Päämääränä kuu, Objektif Lune 1953, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta, Otava 1999, sivumäärä 62.

Tintti ja Kapteeni saapuvat Moulinsartiin ja lähtevät Tuhatkaunon kutsumana Syldaviaan. Kaikki on salaperäistä.

Tuhatkauno on Syldaviassa Sbrodjin atomintutkimuslaitoksessa valmistelemassa ensimmäistä kuulentoa. Projektissa on Tuhatkaunon lisäksi mukana Baxter ja Wolff. Sabotaasi ja vakoilu vaivaavat projektia. Dupondit saapuvat paikalle "Syldavian kansallisasuissa", mutta samalla jää löytämättä luvattomat laskuvarjomiehet. Tintti pääsee vihille juonittelusta, mutta häntä ammutaan.

Nimetön henkilö, joka esiintyy molemmissa albumeissa varjostaa Tinttiä ja Kapteenia. Tämä henkilö esiintyy säännöllisesti ruuduissa saaden tietoa projektista.

Ensimmäisen kerran jo albumin toisella sivulla lentokoneessa. Kuuprojektissa on joku petollinen henkilö. (Kuva otettu kännykällä ja se on muuttanut väritystä, lisäksi valokuvassa on varjoa)

Ensin on tarkoitus lähettää miehittämätön raketti X.FLR6 kiertämään Kuu. Raketti laukaistaan, Kuun kiertäminen onnistuu, mutta joku ottaa raketin ohjaukseen. Raketti on pakko tuhota.

Loppuosa albumista kuluu kuumatkan valmistelussa. Avaruuspukuja testataan, Kapteenin puvussa on hiiriä. Kapteeni suuttuu ja syyttää Tuhatkaunoa haihattelijaksi. Tuhatkauno suuttuu ja näyttää koko kuuprojektin mittasuhteet, he käyvät kuualuksessa, jossa Tuhatkauno lyö päänsä ja menettää muistinsa. Haihatelujakso on hyvin huvittava, piirretyssä tv-sarjassa se on vielä onnistuneempi, jopa farssinomainen iloittelu.

Kapteeni yrittää parhaansa ja muisti lopulta palautuu. Albumin lopussa raketti on lähtenyt Kuuhun, ja siihen yritetään saada yhteyttä.

Albumi on ollut aikanaan kunnianhimoinen. Nyt aika on ajanut kuumatkojen ja atomitutkimuksen ohi. Albumissa on minusta liikaa tekstiä.


Herge: Tintti Kuun kamaralla, On a marché sur la Lune 1954, suomentaneet Heikki ja Soile Kaukoranta, Otava 2004, sivumäärä 62.

Raketti on matkalla kohti kuuta, mutta miehistö on vaiennut. He ovat tajuttomina, mutta yhteydet pelaavat. Matkalla kuuhuun tapahtuu paljon haavereita, alukseen ovat kömpineet myös Dupondit, joille tulee vielä Mustan Kullan maassa alkanut hiusten ja parran yletön kasvu. Lisäksi aluksen happivarasto uhkaa loppua. Kapteeni juo alkoholia, alus muuttuu painottomaksi. Kapteeni lähtee kännipäissään seilaamaan avaruuteen, josta Tintti hänet pelastaa.

Kuun kamaralla tehdään tutkimuksia, mutta silloin salamatkustaja eversti Boris Bordurian kansalainen kaappaa aluksen ja osa miehistöstä uhkaa jäädä Kuuhun. Vakoilija on ollutkin Wolff, jonka pelivelkoja saa nyt koko tutkimusretki maksaa. Wolff maksaa petollisuudestaan tosin hengellään, hän taltuttaa Boriksen, joka saa surmansa, ja Wolff poistuu itse aluksesta avaruuteen yön aikana.


Minä ja Tintti -ohjelman mukaan kirjesseen olisi haluttu saada mukaan ihmeen mahdollisuus, sillä itsemurha on synti. ("Ehkä minäkin jonkin ihmeen kaupalla selviän maahan asti..."). Anteeksiannon pyytäminen on minusta liioiteltua, sillä tämä oli Wolffin ratkaisu, ja anteeksi oli jo annettu. Ihmetyttää lisäksi, että happiongelmaan ei reagoitu voimallisemmin ja lyhennetty matkan kestoa, eli kuussa olo aikaa.

Tutkimusretkikunta saapuu kuitenkin onnellisesti maahan ja jää henkiin.


Herra hämmentäjä on pahoillaan, että salahanke kariutui. On moraalisesti väärin jättää mielikuvituskonna rankaisematta, minusta tämä on toinen moraalinen ongelma ensimmäinen oli Wolffin itsemurha. Tosielämässä tosin useimmin hämmentäjät saavat hämmentää vuodesta toiseen. (Kuva otettu albumista kännykällä ja on epäselvä, ja valokuvan alaosassa on varjo, en ole nero kaukana siitä, mutta Herge oli nero).

Albumit ovat nerokkaita ja hyvin yksityiskohtaisia, mutta kuten yllä totesin, aihe ei ole enää ajankohtainen ja ihmishenkien menetys on aina ikävää, vaikka tässä on kyse fiktiosta.

Albumeissa on tosin huumoriakin, mutta se jää Kylmän sodan asetelman taakse. Kylmä sota on kuin jääkausi, se saapuu säännöllisesti ja kestää pitkään, välillä on kuumia lyhyitä sotia, harvoin on harmoniaa ja rauhaa.

2 kommenttia:

  1. Minustakin Wolffin kuolema on traaginen ja järkyttävä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että Tinteissä yleensä kaikki selviävät hengissä, konnatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tämä on selkeästi "erilainen albumi", raketin yksityiskohdat ovat upeat, vaikka en tiedä pystyisikö se voittamaan painovoiman ...

      Poista