Luigi Pirandello: Mennyttä miestä

Luigi Pirandello: Mennyttä miestä, alkuteos Il fu Mattia Pascal, 1904. Suomentanut Liisa Ryömä, WSOY, 1992, sivumäärä 301.

Kirjan päähenkilö on erikoinen  Mattia Pascal,  Hän on kirjastonhoitajana ja väsää muistelmiaan, hän on "kuollut" ja aloittanut uudestaan ja taas  "kuollut" tämä on siis kolmas kerta, mutta ei varmasti sano totuutta, sillä Mattia Pascal on ajoin sangen epätarkka kertoja.

Mattia Pascalin lapsuus on äveriäs, vaikka isä kuoli pojan ollessa nelivuotias, isän kartuttama hulppea omaisuus annettiin Batta Malagnan hoitoon. Malagnaa Mattia pitää varkaana. Mattia ja veljensä rypevät rahassa eivätkä tee mitään muuta kuin tuhlaavat.

Luigi Pirandello luultavasti pohjimmiltaan yrittää sanoa, että Mattia on täydellinen laiskimus ja valehtelija. Sekä Mattia että hänen veljensä elävät hillittömästi, vaikka iän karttuessa veljekset voisivat itse perehtyä äitinsä omaisuuden suojelemiseen ja kartuttamiseen. Luultavasti Malagna on kyllä ottanut omaisuudesta osansa, mutta syy tuskin täysin on hänen. Mattia karkeloi mielellään naisten kanssa, mutta vastuun ottaminen tuntuu olevan vaikeaa.

Veli pääsee rikkaisiin naimisiin, mutta Mattia on ihastunut tilanhoitajansa tyttäreen Olivaan, jonka kuitenkin leskeksi tullut Malagna ottaa vaimoksi. Malagnan serkku Romilda on ihastunut Mattiaan, vaikka Mattia yrittää "naittaa" häntä Pominolle. Mattian kerrontatyyli on piikittelevä, hän arvostelee kaikkia, Romidan ulkonäöstä hän mainitsee niskassa olevan syylän ja Romildan äiti on hyvin vastenmielinen ja ilkeä. Seuraavassa kohtauksessa "heittäytynyt kaulaani ja vannottanut minua säälimään häntä, viemään hänet jonnekin pois kodista, kauas kaameasta äidistään, kaikesta heti, heti heti ..." Mattia saattaa Romidan raskaaksi sivulla 39, sivulla 41 vielä epäselvemmässä kohtauksessa Mattia saattaa Olivan raskaaksi: "Hän (Oliva) kävi minuun käsiksi ja kiljui että saisin varoa asettamasta hänen serkkunsa tyttären kunniaa ..."

Joka tapauksessa Malagna ei ilahdu, vaikka pitääkin pojan ja vaimon, ja Mattia nai Romildan. Romilda saa kaksoset, joista molemmat kuolevat, toinen heti synnytyksen jälkeen. Rahapulan vuoksi Mattia on kirjastossa töissä, jossa lukee kirjoja lähinnä siksi, että kukaan ei niitä lainaa. Kun vielä äiti kuolee, hän suuntaa hautajaisrahojen rippeiden kanssa Monte Carloon, jossa voittaa 83 000. Paluumatkalla hän näkee jutun "omasta kuolemastaan", eli joku vieras ruumis on tunnistettu häneksi.

Mattia päättää muuttaa ulkonäköään ajamalla partansa, ja ottaa Adriano Meis'n henkilöllisyyden. Aikansa kierreltyään hän vuokraa asunnon Rooomasta Talossa vaikuttaa vanha  Anselmo Paleeri, jonka hehkeän tyttären nimi on Adriana, toinen tytär on kuollut, hänen leskimiehensä Terenzio Papiano pyörii kuvioissa. Terenziolla on epileptinen veli. Lisäksi alivuokralaisena asuu laulunopettaja viinistä pitävä neiti Caporale.

En lähde kuvaamaan tapahtumia, mutta asunnossa on juonittelua ja kummaa peliä. Mattia houkutellaan silmäleikkaukseen, lepoajan kuluessa on yksi meedioistunto jota selostetaan vuolaasti. Sen tai sairauden aikana Mattialta varastetaan 12000, ilmeisesti Papiano on ollut rahan tarpeessa. Mattialla olisi tunteita Adrianaa kohtaan, (ja minulle jää epäselväksi tuleeko tyttökin raskaaksi, mutta he syleilevät kuten aiemmiisakin tapauksissa, josta raskaudet alkavat). Joka tapauksessa Adriano Meis on muninut asiansa ja lavastaa poistumisensa itsemurhaksi ja päättää kohdata menneisyytensä ja kostaa anopilleen ja vaimolleen Romildalle, josta hän aiemmin kirjoittaa: "Maalaisilma tekisi varmaan hyvää vaimolleni. Joka puu ehkä pudottaisi lehtensä hänet nähdessään,  ja linnut mykistyisivät; toivotaan vain ettei lähdekin kuivu. Minä jään ikuisiksi ajoiksi yksin Santa Maria Liberalen kirjastonhoitajaksi". s. 85. Mattiosta ei ollut edes kirjastonhoitajaksi kirjastoon, jossa ei käy asiakkaita.

Luigi Pirandellon Mennyttä miestä oli juoneltaan monipolvinen kirja, joka varmasti on äärettömän hauska ja hyvä. Minua ei naurattanut kertaakaan enkä nähnyt oikein sitä hyvyyttäkään, lisäksi minua kummastutti, mikä oli lopulta kaiken opetus. Tästä on kirjan takakannen mukaan tehty jopa tv-sarja. Kirjan ironisessa hengessä voi todeta, että luultavasti tv-ruudut menivät särölle, kun Mattian loistava äly säkenöi ruudusta kotikatsomoon.

*****

Italialainen Luigi Pirandello (1867 - 1936) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1934. Pirandello syntyi Sisiliassa, mutta oli Roomassa tyyliopin opettajana. Mennyttä miestä on hänen toinen julkaisunsa, ja ensimmäinen romaaninsa. Otavan Nobel-kirjailijat 2:ssa väitetään hänen teostensa johtoaatteen olevan: "persoonallisuuden  ykseys, todellisuuden ja kuvitellun rajojen sekä elämän illusorisuuden tarkastelu, totuuden suhteellisuus". Vaikka en tätä määritelmää aivan ymmärräkään, sopii se teokseen Mennyttä miestä, sillä
1. Mattia Pascal tiesi koko ajan olevansa Mattia Pascal, muusta hän ei ollut aivan varma.
2. Mattia Pascalilla oli tosiaan "vilkas mielikuvitus"
3. Ehkä Mattia Pascal koki, että elämä on näennäistä, hän ainakin kohteli muita sikamaisesti, luuliko, että elämä olisi näennäistä
4. Totuus on aina suhteellista, ja Mattialla erittäin suhteellista.