Leena Liukkonen: Aatos

Leena Liukkonen: Aatos, Siltala 2014, sivumäärä 155.

Kirjan päähenkilö Aatos Erkko (1932 - 2012) oli suomalainen suurmies ja toisen suurmiehen Eljas Erkon poika. Aatos Erkko oli lehden kustantaja, ministeri ja aikanaan Suomen rikkain mies, mutta mies oli myös yksinäinen ja syrjäänvetäytyvä.  Aatos Erkko oli ministeri arvonimeltään, isä Eljas oli Suomen hallituksen ministerinä useaankin otteeseen, hän neuvotteli myönnytyksistä Neuvostoliiton kanssa 1939, mutta niitä ei annettu ja Neuvostoliitto hyökkäsi. Eljas Erkko ei pitänyt tätä virheenä, olisi hyökännyt ehkä joka tapauksessa(?). Eljas Erkko oli myös diplomaatti, kansanedustaja, päätoimittaja ja lehden kustantaja, jonka suhdetta poikaansa tai pojan suhdetta isään ja isän "poissaoloon" (oli sodan aikana vaativissa tehtävissä ja muuten työelämässä) käsitellään kirjassa.

Leena Liukkonen on toimittaja ja diplomaatti (lähde_ kirjan sivulieri). Liukkonen oli yksi Aatoksen ystävistä, jolle Aatos kertoi elämänsä tarinaa tai kokemuksia elämästään. Aineistona on käytetty myös ruotsalaisen Anna C Belfragen hallussa olevia haastatteluja. Liukkonen tutustui Aatos Erkkoon esipuheen mukaan vuonna 2001.

Kirja on jokseenkin kronologinen kuvaus, joka on syntynyt kymmenen vuoden aikana Liukkosen ja Erkon keskusteluissa. Liukkonen on käynyt keskusteluja myös muiden Aatoksen tunteneiden ihmisten kanssa. Kirjassa on pohdiskeleva ote ja lapsuus- ja nuoruusmuistoja on paljon.

Olen tutustunut  Aatoksen elämänvaiheisiin, alla on linkki Harri Saukkomaan ohjelmaan, jonka tv-ohjelman lopuksi on Aatos Erkon haastattelu vuodelta 1994, linkkasin myös Helsingin Sanomien muistokirjoituksen.

Liukkosen kirja avaa aika paljon Aatoksen lapsuutta ja tätä "velvollisuuden viittaa".

Aatoksen lapsuus oli monikulttuurinen, englantilainen äiti Violet Sutcliffe oli syntynyt Riiassa ja asunut Moskovassa Venäjällä ja puhui isosisko Patricialle ja Aatokselle ruotsia ja Mariette sveitsiläinen lastenhoitaja puhui ranskaa. Aatos luki englanninkielisiä sanomalehtiä. Talvisota alkoi loppuvuonna 1939 ja Helsingin pommituksia paettiin Pohjanmaalle, ja myöhemmin Ruotsiin, isä toimi Suomen asianhoitajana Tukholmassa. Sota-aikana Aatos asui ruotsalaisessa perheessä. Sodan jälkeen muutettiin takaisin Suomeen. Koulunkäynti ei sujunut ja Aatos Erkko viimeisteli koulutuksensa USA:ssa ja suoritti yliopistotutkinnon Columbian yliopistossa, josta hän tuli Suomeen ja Viikkolehden päätoimittajaksi, ja josta työstä piti. Tämän jälkeen hänen oli pakko siirtyä Helsingin Sanomiin. Tämän Aatos koki velvollisuudeksi

Liukkosen teksti on syntynyt keskusteluissa Aatoksen kanssa, paljon on puhuttu myös automatkoilla. Kirja oli varsin nopealukuinen, mutta vaikea blogattava, sillä se on syntynyt henkilökohtaisten keskustelujen pohjalta, ja tuo enemmän esiin ihmistä. Kirjasta sain käsityksen, että Aatoksen välit siskoon Patricia Seppälään olisivat olleet viileät. Kirja tuo esiin myös Aatoksen "harrastuksen" aiheita ja kiinnostuksen kohteita sekä rapukestejä, joihin kutsuttiin monia merkkihenkilöitä.

Kirjan mukaan Aatos ei ajanut omaa asiaa, ja hän eli lehdelle. Aatos puhui aina "me" tai "lehti", hän oli myös henkilöstörahastojen kannalla. Asioiden ajamisesta poikkeuksen teki  EU-jäsenyys ja Aatos Erkko oli kirjan mukaan Helsingin Sanomien EU-kampanjan takana, kansanäänestyksen alla. Saukkomaan haastattelussa Aatos minusta hienosti kiteyttää EU-jäsenyyden. Eli se EU johon liitytään, se EU kehittyy ja pitää olla muutoksessa mukana. Aatoksen mukaan, "meidän saamattomuutemme voi jatkua sielläkin, emme pärjää edes siellä", lainaus ei ole sanatarkka, mutta on tarkka, sillä emmehän pärjänneet edes EU:ssa.

Jokken mielipide: Emme sopeutuneet euroon, annoimme kustannustasomme nousta, öykkäröimme muiden kriiseillä ja ajoimme taloutemme kaameaan kurakuntoon. Emme tunnusta vieläkään virheitämme ja köyhyyttämme. Olemme väärissä asioissa avoimia ja "edelläkävijöitä" ja väärissä asioissa sulkeutuneita ja jälkijunassa. Meitä ei ymmärretä  EU:ssa, emmekä ymmärrä EU:ta, Paavo Lipposen hallituksen jälkeen meillä ei ole ollut sanottavaa omaa EU-strategiaa tai emme ole ollut EU:n kehityksen vetureita vaan jarruvaunuja. Toisaalta minusta kaikki osoittaa sitä, että jokin EU:ssa ei toimi, tätä emme ole osanneet ennakoida emmekä varautua. Itse asiassa kriisejä on kriisien jälkeen. Osa kankeasta byrokratiasta on kiistämättä EU:n aiheuttamaa. Juurikaan mitään lakejakaan ei voida enää muuttaa, sillä ne rikkovat perustuslakia. Kun luottoluokituksemme laskee, lainan hoitokulumme kasvavat ja silloin tulevat EU:n sanelemat säästökuurit.  Aikaa, mahdollisuuksia ja toivoa on, mutta huonolta näyttää, kun nyt yritetään saada solmuun vielä työmarkkinajärjestöjen neuvottelut. Suomi vältti tänään nipin napin EU-komission erityistarkkailun. Olemme pian siis tarkkailuluokalla, EU:n huonoimpia. Hävettää!

Saukkomaan ohjelmaa muutenkin suositan. Siinä on eri haastateltavia mm. Jörn Donner ja samalla luokalla ollut kalastaja Pentti Linkola.

Leena Liukkosen Aatos -kirjasta ei ole enempiä aatoksia.

*****
Aatos Erkko Ylen elävässä arkistossa (1994) täällä.
Aatos Erkon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa täällä.
Margitin bloggaus ylläolevasta kirjasta täällä.