Jack London: Erämaan kutsu, Call of the Wild, 1903, suomentanut Heimo Pihlajamaa, Arvi A. Karisto OY 1979, sivumäärä 105.
Tarinan päähenkilö on Buck, kiltti tuomarin 63,5-kiloinen ja nelivuotias perhekoira, jonka isä on bernhardilainen ja äiti skotlanninpaimenkoira. Buck on reipas ulkokoira, jonka kohtalo muuttuu, kun Klondyken kultaryntäys vuonna 1897 alkaa. Pelivelkainen palvelija varastaa ja myy Buckin koirien välittäjille. Syynä on hepun menot "jälkipainosten jokapäiväisiin rahantarpeisiin". s.27 Tämä on Pihlajamaalta oiva käännös, alkuperäinen teksti Gutenbergissä on seuraava "and because Manuel was a gardener's helper whose wages did not lap over the needs of his wife and divers small copies of himself. "
Buckia rääkätään ja retuutetaan kohti pohjoista. Buck myydään Perraudille, joka on hallituksen kuriiri.
Buck joutuu totuttelemaan valjakkokoirien arkeen, jossa vallitsee vahvimman laki ja armoa ei tunneta. Buck näkee kun sen "ystävä" Curly purraan kuoliaaksi. Buck saa ihmisiltä nuijaa, ruoskaa, ja vetokoirilta kulmahammasta.
"Buck oli valmis selviytymään vihamielisissä Pohjolan oloissa. Se oli merkki sen sopeutumiskyvystä, sen kyvystä mukautua muuttuviin oloihin. Ilman sitä se olisi ollut tuomittu pikaiseen ja kauheaan kuolemaan. Se oli myös merkkinä sen moraalin rappeutumisesta, hyödyttömästä ominaisuudesta ja taakasta arvottomassa olemassaolontaistelussa" s.25
Buck karaistuu pohjoisessa, sen moraalisuus katoaa, se varastaa ruokaa selviäkseen hengissä. Se joutuu taistelemaan monesti olemassa olostaan. Villiintynyt koiralauma hyökkää ruuan toivossa leiriin, taisto on ankaraa. ja tuimaa se on myös, kun Buck haastaa Spitzin johtajakoiran. Käydään verinen taisto elämästä, Luin nuorena tämän kirjan ja tämän kohtauksen muistan "elävästi". Kamppailu on kiivas, mutta Buck selviää voittajana, ensin se puree toisen etutassun poikki ja sitten toisen. Spitz luonnollisesti kuolee. Jostain syystä en muistanut kirjasta mitään muuta kohtaa tai juonta, meillä oli koira kun luin tämän pikku poikana.
Alaskassa valjakko myydään ja se lähtee postirekenä etelään. Koirista ruoskitaan 1800 mailin aikana mehut pois. Etelässä vaihtuvat taas omistajat. Kerta kerralta omistajat ovat raaempia ja hakkaavat loppuun ajettuja koiria verille ja vaativat enemmän, lopulta koira ammutaan tai nuijitaan hengiltä, kun se ei jaksa vetää.
Kirjan ydin on minusta kapitalismin tai paremminkin (pahemminkin) ihmisen raadollisuus. Buckin villiintyminen on aluksi uskottavaa, joskin Buckin käytös kuvaa enemminkin ihmistä, jolta otetaan pois sosiaalinen status ja vangitaan.
Loppuosassa kirjaa hyvä John Thornton pelastaa koirat pahoilta omistajilta. Buck on henkihieverissä, mutta Thornton on eläinystävä, ja Buck voimistuu ennalleen hänen hoidossaan. Buckin villit vaistot ovat heränneet, ja se (hän) opettelee metsästämään.
Jatkossa kerronta menee liian uskomattomaksi. Buck pelastaa Thorntonin hengen kahdesti ja tienaa juoksullaan hänelle rahat velkojen maksuun. Kun intiaanit tappavat Thorntonin ja hänen muut koiransa, Buck kostaa ja raatelee intiaanijoukon hengiltä. Suden vaisto voimistuu, Buck laumautuu susiin ja taistelee itsensä laumaan, ja johtoon, pian pikkususien turkkeihin ilmestyy viiruja ja täpliä.
Jack Londonin Erämaan kutsu on minusta alkuosiltaan mestarillinen teos ja toimii myös aikuisten kirjana. Kirja lässähtää lopussa, mutta on silti ydinsanomaltaan ajaton.
*****
Jack London (1876 - 1916) oli tuottelias kirjailija, Jack London julkaisi 51 kirjaa, 500 artikkelia ja 191 novellia, ja lienee tai on ainakin ollut USA:n käännetyin kirjailija. Londonin lapsuuden perhe ei ollut varakas. Jack luki kirjastossa tarinoita ja jäljensi Rudyard Kiplingin tekstejä. London kävi myös ”oppikoulua”, joka jäi kesken. Jack otti 17-vuotiaana pestin hylkeenpyyntikuunarille, joka suuntasi Japanin rannikolle. Tämä on pohjana myös Merisusi –romaaniin. Merisusi on myös darwinistinen taistelu elonjäämisestä Susi-Larsenin Ghost laivalla, jossa runoilija Humphrey van Weyden joutuu miehistymään. Tavallaan siis sama tarina kuin yllä, tosin Buckin muinaiset vaistot heräävät henkiin ja se palaa susien joukkoon. Merisudessa nynny runoilija miehistyy ja unohtaa lyyriset luritukset ja kihlaa naisen. Klondyken kuningas keinottelee itselleen omaisuuden, mutta luopuu siitä, kihlatessaan sihteerinsä.
Jack London lähti Klondikeen
kultaryntäyksen mukana, joka on pohjana tähän romaaniin.
Jack alkoi kirjoitella tarinoita moniin lehtiin ja alkoi
tienata hyvin. Hän oli ahkera kirjoittaja, ja hänen piti kirjoittaa vähintään
1000 sanaa päivässä, useimpina päivinä enemmän.
Sudenpoika ilmestyi vuonna 1900, Erämaan kutsu 1903 ja
Merisusi vuonna 1904.
Jack London, joka oli suuri eläinten ystävä, rakennutti kotitalokseen Sudenpesää, joka paloi ennen valmistumistaan. Jack London kuoli ennenaikaisesti "väärän lääkityksen" vuoksi.
Jack London, joka oli suuri eläinten ystävä, rakennutti kotitalokseen Sudenpesää, joka paloi ennen valmistumistaan. Jack London kuoli ennenaikaisesti "väärän lääkityksen" vuoksi.
Koirien uskollisuudesta on tarinoita monenlaisia. Ehkä tuo kuvaamasi loppu on aika uskomaton, mutta voi siinä olla jotain myös kiintymyksestä, Toisaalta, kuten viittasitkin tässä tarinassa voi olla symbolisia elementtejä ja vertauskuvallisuutta. Alaska maanosana kiinnostaa minua kovasti ja erämaatarinoissa on oma viehätyksensä.
VastaaPoistaLondonille oli Alaska tuttu paikka ja kaikkea tapahtui oikeastikin kultaryntäyksessä, eli varsin realistinen tämä on suurelta osin. London oli susien ystävä, ja käsitykseni mukaan piti eläimiä suuressa arvossa.
PoistaMinäkin olen tämän kirjan lukenut lapsena. Olen samaa mieltä siitä, että Buckissa on ihan yhtä paljon ihmistä kuin koiraa. Ehkä Uljaassa Mustassa on jotain samaa - sekin on voimakas kannanotto eläinten huonoa kohtelua vastaan inhimillistettyine hahmoineen.
VastaaPoistaHyvä kirja, luulen etten ihan kaikkea ymmärtänyt pienenä, mihin ihminen pahassa pystyy, siksi en muistanut juonta, sitä mitä ei ymmärrä ei muista. Olin aika hyväuskoinen lapsi, luulin että ihmiset kohtelevat toisiaan ja eläimiä hyvin.
PoistaLuultavasti olen selannut Uljasta mustaa, oli meidän kirjahyllyssä, mutta pitäisi lukea yleissivistyksen vuoksi.
Eräs nuoruuden ihastukseni oli Jack Londonin ihailija, ja sitä kautta tulin lukeneeksi näitä. Onneksi, oli siitäkin jotain hyötyä! Kaveri varmaan samastui mielikuvituksessaan näihin karujen olosuhteiden sankareihin, ja minä sain oppia miesten ajatusmaailmasta.
VastaaPoistaMinulla on hallussani vielä Klondyken kuningas, mutta Londonin tuotanto on varsin laajaa, ja näitä on aikanaan suomennettu varsin paljon. Kaikesta lukemisesta on aina hyötyä. Ihmisen "arvoista ja ajatusmaailmasta" oppii paljon lukemalla näytteen hänen kirjahyllystään :)
PoistaMinulle taas on jäänyt lapsuuden lukukerrasta mieleen kuvaus Buckin elämästä susilauman jäsenenä. Vetävää ja vangitsevaa luettavaa oli silloin. Pidin kyllä kovasti. Samoihin aikoihin luin myös Yrjö Kokon eläinaiheisia kirjoja, jotka osuivat käsiin kodin kirjahyllystä, erityisesti mieleen on jäänyt "Molli, maailman viisain koira".
VastaaPoistaEeva H
:)
PoistaEn olekaan tutustunut Kokon tuotantoon.