Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät

Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät, A Pocket Full of Rye 1953,  Sapo 19, WSOY  1995, suomentanut Eila Pennanen, sivumäärä 264.

Salaperäiset rukiinjyvät -dekkari alkaa toiminnalla ja tragedialla. Yhtyneitten Pankkiiriliikkeitten omistaja herra Rex  Fortescue saa toimistossa teetä ja kuolee sen seurauksena. Omituinen yksityiskohta on vainajan taskussa olevat jyvät, tarkemmin tutkittuna rukiinjyvät.

Poliisitarkastaja Neele alkaa tutkia kuolemantapausta haastattelemalla Yhtyneitten Pankkiiriliikkeitten neitejä.

Myrkyksi paljastuu taksiini, jonka vaikutus on voimakas, mutta ei ilmene heti. Tutkimukset siirtyvät Rexin kotiin. Herralla on miehistä ja varsinkin rahasta pitävä toinen vaimo Adele, joka viettää aikaansa naisia ymmärtävän miehen Vivian Duboisin kanssa. Rexillä on kaksi poikaa, teeskentelevä tehopakkaus Percival, joka on naimisissa sairaanhoitaja Jenniferin kanssa, toinen poika Lancelot on vetäytynyt Itä-Afrikkaan, kummallisen shekkipetostapauksen jälkeen, sekä tytär naimaton Elaine, joka yrittää kihlautua kommunistisen opettajan Gerald Wrightin kanssa, haaveena on oma koulu.  Percival pätee eikä ole tyytyväinen kun lusmu Lancelot saapuu Englantiin vaimonsa  Patrician kanssa. Fortesquen pröystäilevässä Marjakuusimajassa asuu Rexin ensimmäisen vaimon sisar uskonnollinen ja ankara neiti Ramsbotten. Ikäneidolla on jyrkkiä mielipiteitä, "isäsi murhautti itsensä", "huoruus on tätä aikaa, Adelella on poikaystävä". Taksiinia saadaan marjakuusista, mainittu Adele murhataan syanidilla.

Palkolliset ovat varsin kyynisiä, Mary Dovella on pisteliäitä luonnehdintoja työnantajastaan. Ellen Curtis paheksuu modernia moraalitonta  menoa, lisäksi hovimestari Crump on epäiltyjen listalla, taksiini on saatu marjakuusista ja tarjoiltu vainajalle aamupalassa, Crumpin vaimo on keittäjä. Sisäkkö Gladys Martin kerää omituisia lehtileikkeitä salaliitoista, totuusseerumeista ja filmitähdistä.

Dekkarin rakenne on hyvä. Murha tapahtuu välittömästi.  Epäillyt henkilöt ovat viety aika pitkälle, kontrollifriikki miellyttäjä, väärin ymmärretty hulttiopoika, kiltti tyttö, joka ei uskalla uhmata isäänsä, sairaanhoitajavaimo, vinksahtanut vanhapiika, joka elää eristäytyneenä maailmassaa, huorahtava nuori vaimo, jolla nuorehko miesystävä, myös palvelijat ovat särmikkäitä, epäillyttävä hovimestari, jolla on kipakka kokkivaimo, kyynisesti ilkeilevä taloudenhoitaja, haihatteleva sisäkkö ja piruileva palvelija. Juoneen saadaan monta kertaa uusia ulottuvuuksia, kun tutkimukset (tai murhat) etenevät. Helen MacKenzien omituisen katkeroituneen sekavia mielipiteitä kuullaan.

Murhat siis jatkuvat ja neiti Marple kiinnostuu tapauksesta, kun hänen tuntemansa palvelija on kolmas uhri. Hän tajuaa, että murhatalkoot noudattavat vanhaa lastenlorua "Sing a song of sixpence",
Sing a song of sixpence,
A pocket full of rye.
Four and twenty blackbirds,
Baked in a pie.
When the pie was opened,
The birds began to sing;
Wasn't that a dainty dish,
To set before the king?
The king was in his counting house,
Counting out his money;
The queen was in the parlour,
Eating bread and honey.
The maid was in the garden,
Hanging out the clothes,
When down came a blackbird
And pecked off her nose

*Loru on käännetty rimmaamaan  joskin rastaiden lukumäärä on muuttunut Kahdestakymmenestäneljästä viiteentoista.

Viidestä pennistä laulun laulan, taskuntäydestä ruista
Viistoista rastasta piirakkaan pantiin linnanpihan puista ...

Rex Fortescuen etunimi rex on latinaa ja tarkoittaa kuningasta, hän kuoli toimistossaan "laskiessaan rahojaan" ja taskussa on rukiinjyviä, seuraavaksi kuoli vaimo syödessään skonsseja marmeladilla ja hunajaa, kolmannella uhrilla oli pyykkipoika nenässään, ja se viittaa riviin And pecked off her nose. Lisäksi kuolleita rastaita (kannen kuva) on ollut vainajan pöydällä ja leivottu piiraaseen. Rastaat linkittyvät tarinaan, Rex Fortesque on huijannut ammoin liikekumppaniaan MacKenzietä Afrikassa ja jättänyt hänet kuolemaan, leski on vannonut kostoaan. Tarinassa siis etsitään myös tytärtä Ruby MacKenzietä, kyse on Rastaskaivoksesta, ja pöydällä oli kuolleita rastaita ja myös piirakassa.

Itse dekkarin ratkaisu on minusta hyvä ja yllättävä. Neiti Marple näkee kaikien väärien vihjeiden läpi. Tässä on hyvien dekkarien tapaan useita tasoja ja rötöstelyjä.

Lopullisen todisteen neiti Marple saa kirjeitse, mutta hän on pystynyt - ei luomaan teoriaa, vaan tietämään, miksi kaikki on tapahtunut, ja kuka on kaiken takana.

Dekkarin tapahtuma-aika on 1950-luvun alku ja marraskuu, Rex murhataan 5.11. (ilmestysmispäivä on 5.11)

Tämä on Agatha Christien (1890 - 1976) 1950-luvun dekkariksi varsin vakuuttava ja hyvä. Kuten sodanjälkeisissä dekkareissa muissakin hän viittaa Irlantiin. Tässä eräs hyvä hahmo on kotoisin Irlannista, jonne Jane Marple kehottaa hänet palaamaan hevosten tyköön.

*Lorua - Sing a song of sixpence" Agatha Christie on käyttänyt kahdessa lyhyessä tarinassa, eli Kaksitusinaa mustarastasta sekä Laula laulu lantista, jonka eräässä suomennoksessa Anna-Liisa Laine on kääntnyt lorun :
"Laula laulu lantista, 
kun on tyhjä kassa
Kaksitusinaa mustarastasta
yhdessä piirakassa"
Käännös on aina kompromissi ja tapaussidonnainen.

Kaikkiin Agatha Christien kirjoihin löytyy linkki TÄÄLTÄ.