Agatha Christie: Askel tyhjyyteen, Wsoy 2010, alkuteos Why Didn't They Ask Evans 1934, suomentanut Kirsti Kattelus, sivumäärä 272.
Kirkkoherran kuopus Bobby Jones (28 v) Marchboltista Walesista on golfaamassa tohtori Thomasin kanssa, kun Bobby näkee kalliolta pudonneen miehen henkitoreissaan, mies sanoo "Miksi he eivät pyytäneet Evansia" ja kuolee. Viimeiset sanat sisältävät englanninkielisen kirjan nimen.
Vainajan taskussa olevan kuvan perusteella kuolemansyyntutkimuksessa vainaja tunnistetaan Alan Pritchardiksi, Siamista Englantiin muuttaneeksi poikamieheksi, jonka oletettiin pudonneen sumun vuoksi kalliolta.
Bobby on työtä etsivä entinen laivaston mies, ja hän tapaa Lontoon junamatkallaan vanhan lapsuuden ystävänsä Frankien eli lady Frances Derwentin. Frankie on moderni ja reipas nuori nainen, joka aateluudestaan huolimatta on hyvin käytännöllinen. Bobbykin on reipas, mutta on arka taustansa ja asemansa vuoksi. Frankie on parempi golfissa ja toteaa Bobbylle viileästi: "Kun olet lakannut ilmaisemasta alemmuuskompleksiasi, ehkä yrittäisit päästä bunkkerista hiekkamailalla putterin sijaan". Frankie ja Bobby pelaavat reiän kerrallaan, ja Frankie voittaa pelin jo hyvissä ajoin ennen kierroksen loppua.
Tämä on yksi kevyimpiä Christien dekkareita, vaikka Bobbya yritetään murhata muutaman kerran morfiinilla ja alussa miltei onnistutaankin. Bobby nimittäin ilmoittaa vainajan siskolle muistamansa viimeiset sanat. Hän saa ensin rahakkaan tarjouksen lähteä Buenos Airesiin. Hän hylkää sen luvattuaan korjata ja myydä käytettyjä autoja. Tämän jälkeen Bobbya yritetään murhata morfiinilla. Frankiessa ja Bobbyssa on paljon samaa kuin Christien Tommyssa ja Tuppencessa mutta tässä on vielä säätyero, nainen on älykkäämpi, rikkaampi ja käytännöllisempi. Juonipaljastuksena totean, että dekkarin lopussa Frankie ja Bobby kihlautuvat ja aikovat lähteä Keniaan kahvitilan viljelijöiksi, onnea yritykseen.
Alun asetelmassa ei pidä juuri mikään paikkaansa, vainaja ei ollut Alan Pritchard, eikä vainajalla ollut siskoa, eikä vainaja tehnyt itsemurhaa eikä kuolema ollut onnettomuus. Oikeastaan moni muukin rikollisten puuhissa on erilaista kuin päältä näyttää. Vakavista asioista tehdään kepeää kirjaa, morfiinikauppa, riippuvuus, parantola, ihmisten murhaaminen ja rahojen kaappaus.
Kaikesta huolimatta Agatha Christien Askel tyhjyyteen on ehjä ja eteenpäin menevä dekkari, joka on ilmestynyt Lordin kuoleman aikoihin jatkokertomuksena, joka selittää teoksen eläväistä ja vaihtelevaa rakennetta. Evansin henkilöllisyyskin selviää ja löytyy varsin läheltä.
TV-toteutuksessa tässä on myös neiti Marple.
****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.
****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.
Kuuntelin tämän äänikirjana (Lars Svedberg lukee) ja tykkäsin tästä. Minulle tosin uppoavat muutenkin nämä Christien kevyemmät kirjat, joissa on älyttömiä juonenkäänteitä ja mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää. :) Poirotit tuntuvat aina vähän kuivakkailta näiden jälkeen.
VastaaPoistaLInkkasin äänkirjajuttusi.
PoistaTotta, että Poirot -tarinat ovat varsin huumorittomia ja kuivia, jopa enemmän kuin Marple tarinat.
Tämä on ihan hyvä dekkari! Voisin lukea uudelleenkin.
VastaaPoista:)
PoistaItse luin tämän muutama vuosi sitten, eikä kirja tehnyt suurta vaikutusta. Hieman väkinäisen oloinen juoni.
VastaaPoista:)
PoistaNämä ovat pitkälti makuasioita. En pitänyt jatkokertomuksena julkaistusta Vaarallisesta talosta, jotkut kehuvat sitä. Tästä silti pidin, lähinnä pääparin kemian vuoksi.