Agatha Christie: Viisi pientä possua

Agatha Christie: Viisi pientä possua, Five Little Pigs 1943, suomentanut Anna-Liisa Laine, wsoy 2009, sivumäärä 226.

Viisi pientä possua on erinomainen dekkari, siinä nimittäin säilyy jännitys viimeiselle riville saakka.

Intohimoinen taidemaalari Amyss Crale on myrkytetty kuusitoista vuotta sitten, teosta on tuomittu vaimo Caroline. Caroline on kuollut ja jättänyt kirjeen silloin viisivuotiaalle tyttärelleen Carlalle, olen syytön. Carla on sijoitettu tragedian jälkeen Kanadaan sukulaisten kasvatettavaksi ja hänen sukunimensä on Lemarchant. Oman loppuelämänsä vuoksi hän haluaa selvittää syyllisen isänsä murhaan. Hän palkkaa parhaan eli salapoliisi Hercule Poirot'n.

Epäiltyjä on viisi, jotka on esitelty lasten lorun muodossa
"Tämä pieni possu meni ostamaan ruokaa, 
Tämä pieni possu kotonaan huokaa,  
Tämä pieni possu sanoi syökää ja juokaa, 
Tämä pieni possu sanoi minullekin tuokaa,
Tämä pieni possu itkee suruisasti ui, ui, ui koko matkan kotiin asti".

Kuullostaa hyvin lapselliselta, mutta keskeiset henkilöt Carola Crale, Philip Blake, Meredith Blake, Elsa Greer, neiti Williams ja Angela Warren esitellään loruun ympättynä. Mahdollisuuksia on siis kuusi, eli kuudes on taiteilijan itsemurha koniinilla, jota Meredith keitteli.

Poirot ottaa tehtävän vastaan. Hän haastattelee syyttäjää, puolustusasianajajaa, tuomaria ja poliisia. Hän saa käsityksen mitä on tapahtunut. Amyss Crale oli intohimoinen taidemaalari, joka oli naimisissa Carolinen kanssa. Hänellä oli suhde nuoren työväentyrkyn Elsa Greerin kanssa. Amyss, Caroline, tämän lapsi Carla, Elsa Greer asuvat kaikki saman katon alla. Taloudessa on myös Carolinen sisarpuoli Angela, joka on vammautunut (tai näin huhutaan) Carolinen mustasukkaisuudesta vauvana, ja on puoliksi sokea. Hänen kotiopettajanaan toimii feministi neiti Williams. Philip Blake ja Meredith Blake ovat naapurin poikia. Philip on menestyvä pankkimies ja Meredith on kaunosieluinen kotikemisti, joka keittelee myrkkyjä. Philip inhoaa Carolinea, Meredith jumaloi. Elsa ja Caroline taistelevat intohimoisesti Amyssin rakkaudesta, Angela ei hyväksy Amyssiä teini-ikäisen kapinoinnissaan, eikä halua lähteä sisäoppilaitokseen. Neiti Williams ei hyväksy feministinä Amyssin hillitöntä ja naisia alentavaa elämäntapaa. Vieraita naisia on ollut ja mennyt.

Dekkarin toisessa osassa Poirot tapaa epäillyt neljä henkilöä, pulskistuneen Philipin, jolla on ollut suhde Carolinen kanssa, Meredithin, joka on edelleen yksin, lady Dittishamin eli Elsa Greer on "kuopattu" ja lady on syntynyt. Elsa Greer  on muuten naimisissa runoja kirjoittavan lordi Dittishamin kanssa, kummallinen heppu, joka on ylähuoneen jäsen, avioliitto tuskin on solmittu rakkaudesta tai intohimosta. Neiti Williams on edelleen feministinen ja periaattellinen. Angela Warren on asiallinen viileä arkeologi, joka on ollut oikullisena sisarensa suojeluksessa. Kaikista asianosaisista vain Angela pitää Carolinea ehdottomasti syyttömänä.

Kolmannessa osassa Poirot lukee heidän valaisevat ja subjektiiviset kertomuksensa. Tietenkin kaikki tarinat ovat subjektiivisia ja yksi on valheellinen, sillä kunnon dekkarin tapaan Caroline ei surmannut miestään, minkä Poirot kertomuksista helposti osoittaa. Loppuhuipennuksessa kaikki ovat paikalla myös Carla Lemarchant sulhasineen. Poirot tuttuun tapaan asettelee syyllisen viittaa eri hartioille aivan lopussa selviää, kuka on joukon mätämuna, jota viitta jää tahraamaan.

Rankkaisin Viisi pientä possua viiden parhaimman Agatha Christie Poirot-dekkarin joukkoon. Siinä kuten Eikä yksikään pelastunut -teoksessa jännite kestää koko kirjan ajan, ja vasta viimeisillä sivuilla syyllinen paljastuu. Menneisyyden murhenäytelmään poraudutaan lukuisin näkökulmin. Lukija saa oivan tilaisuuden pohtia, kuka on syyllinen murhaan. Kirjassa puhutaan hyvin voimakkaista tunteista, vihasta, rakkaudesta, intohimosta, uskollisuudesta ja uhrautumisesta. Syyllinen tuntee vain vihaa ja rakkautta, hän ei ole kykenevä tuntemaan sääliä, myötätuntoa eikä ymmärrystä.

Kunnon Christie dekkarin tapaan tässä on sekä Romeo ja Julia että Othello -viittauksia. Tässä minusta Romeo ja Julia -vertaus on parempi, sillä tässä on perimmältään kyse toteutumattomasta rakkaudesta. Taideteosten kuvaus on minusta myös onnistunut, samoin kun maalausprosessin raadollisuuden esille tuominen.

Elina on lukenut tämän blogissaan Luettua elämää ja blogannut näin.
******

TV-toteutus alkaa takaumalla, yleensä aluksi on alkunäyttö nyt siis takauma, joka päättyy Caroline Cralen hirttäjäisillä. Neiti Lucy Lemrchant tulee yksin Kanadasta, kirjassa hän oli avioitumassa. Hirttäjäisiin, jota ei ollut kirjassa, palataan lopussa. TV_toteutus päättyy ja päätyy samaan syylliseen kuin kirjakin. Toteutus on kovin toisennäköinen, sillä kirjassa on paljon kirjeitä. Philip Blaken hahmoa oli minusta muutettu sangen paljon.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.