Sivut

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Agatha Christie: Kolmas tyttö


Agatha Christie: Kolmas tyttö, Third Girl 1966, suomentanut Laura Tetri,  2009 (ensimmäinen painos 1970), sivumäärä 235.

Agatha Christien myöhäistuotantoa oleva Kolmas tyttö -dekkari alkaa, kun parikymppinen Norma Restarick hakee apua suklaata (kaakaota) juovalta Hercule Poirot'lta. Norma pohtii, onko tehnyt murhan? Sekava Norma pinkaisee Poirot'n tyköä, Poirot on hänen mielestään liian vanha. Kolmas tyttö -kirja tapahtuu 1960-luvulla ehkä vuonna 1965, kun Poirot vuonna 1916 saapui Englantiin Stylesin tapauksessa, hän oli eläköitynut Belgian poliisista. Jos Poirot olisi ollut tuolloin 46-vuotias, olisi Poirot ollut kirjassa 95-vuotias. Toisaalta Poirot olisi voinut olla Englantiin tullessaan  66-vuotiaskin, jolloin hän olisi jo 115-vuotias. Ikinuorella Poirotilla on kuitenkin edelleen muhkeat viikset ja muutenkin hän on vireässä kunnossa. Dekkarikirjailija Ariadne Olivier on suositellut Normalle Hercule Poirot'ta. Ariadne Oliver mainitsee  kirjoittaneensa 43 dekkaria, joissa kaikissa päähenkilönä on Sven Hjersson, joka mainitaan Kortit pöydällä -dekkarissa suomalaiseksi. Poirot on tahollaan viimeistellyt teoksensa jännityskirjailijoista, jossa teoksessa hän kritisoi Edgar Allan Poeta, miksi, se jäi epäselväksi.

Hercule Poirot'n ylpeyttä on loukattu. Hän alkaa selvittää kummallista tapausta, jossa ei ole näkyvissä rikosta, eikä ruumista, mutta Norma on ajoittain kateissa, ja hän on hyvin harhainen. Poirot ja Oliver pitävät tyttöä Ofeliana ilman viehätysvoimaa, mutta lopussa häntä verrataan Ifigeneiaan, mikä minusta on hyvin osuva vertaus.

Norma Restrick asuu Lontoossa Chelseassa, hän asuu kahden muun "tytön kanssa", josta kirjan nimikin tulee. Kämppäkavereina ovat Claudia Reese-Holland sekä Frances Cary. Norman isä on karannut ulkomaille toisen naisen kanssa, kun Norma oli viisivuotias. Nyt isukki Andrew Restarick on palannut nuoren blondiäitipuolen kanssa takaisin ottaakseen suvun yrityksen ohjat käsiinsä veljensä kuoltua, myös Norman äiti on kuollut. Perheen välit ovat kireät. Normalla on jonkin näköinen suhde David Bakerin kanssa, joka on taidemaalari.

Ariadne Oliver tekee tahollaan tutkimuksia ja Hercule Poirot tahollaan. Loppujen lopuksi on tehty yksi murha ja toinen tehdään. Ariadne Oliveria kopautetaan päähän, mutta kolhuilla selvitään. Tarinan kuluessa tarvitaan psykiatri Stillingfleetin diagnoosejakin.

Juonen huikeudesta ja yllätyksellisestä lopusta huolimatta dekkari on varsin ulkokohtainen ja minusta jopa tylsä.  Siinä on kuitenkin samoja teemoja kuin muissakin Agatha Christien 1960-luvun dekkareissa eli huumeita, salakuljetusta, nuorison pukeutumista ja uusia käytöstapoja. Itse rikos Agathalla pysyy muuttumattomana ja se on murha. Murhan motiivi on raha ja muiden rikosten peittely. Tarinaan liittyy lisäksi sivujuonena taideväärennökset ja huumekauppa. Lisäksi tarinassa on herzlovakialainen au-pair Sonya, Herzoslovakia on Agathan kuvitteellinen valtio, joka mainitaan ensimmäisen kerran teoksessa Rakkauskirjeiden salaisuus.

Kolmas tyttö on Poirot ja Ariadne Oliver -trivialtaan hyvinkin kiinnostava teos, lisäksi kirjassa mainitaan eversti Race, joka esiintyy myös kirjassa Kortit pöydällä. Muuten dekkari on hyvinkin vaisu. Ihmettelin käännöksessä erään rikollisen nimeä eli George Orwell, englannin kielisessä wikipediassa se on mainittu muodossa Robert Orwell. George Orwell leipoi loistavan kirjan, mutta ankean dystopian eli Vuonna 1984.

****

TV-toteutus on vuodelta 2008, ja alkaa samoin kun kirja, eli Norma Restarick pyytää Poirot'lta  apua, mutta Norma lähtee kuitenkin pois ... Normalla on "harhoja", mutta muiden aiheuttamia. Lopussa tehdään lavastus, ja Poirot kiihtyneenä huutaa syylliset. Tätä oli jonkin verran "uudelleen käsikirjoitettu" kirjaan verrattuna. Tässä oli henkilönä Robert Orwell, eikä niin kuin eräässä käännöksessä George Orwell. Orwell ei ole Orwell vaan huijari, huijareita on muitakin ja Norma Restrick ei suinkaan ole hullu ...
****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

2 kommenttia:

  1. Juu, muistelen että Poirot ja Oliver olivat viihdyttäviä tässä mutta että dekkariksi tämä oli kovin köykäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse juttu on minusta täysin epäuskottava, mutta Oliverin ja Poirt'n kemiat toimivat.

      Poista