Patrick Modiano: Villa Triste

Patrick Modiano: Villa Triste, 1975, suomentanut Jorma Kapari, WSOY 1977, sivumäärä 181.

Patrick Modianon Villa Triste on tyypillinen romaani hänen tuotannossaan. Yksinäinen mies katsoo menneisyyden huurua ja muistelee onnea, minkä miltei oli saavuttanut tai paremminkin muistelee menettämäänsä (melkein) onnea. Tapahtumapaikkana on Ranskassa Sveitsin rajalla oleva pikkukaupunki, jossa päähenkilö koki romanssin kaksitoista vuotta sitten kahdeksantoistavuotiaana. Kaihoisan kesän tapahtumat sijoittuvat Algerian sodan aattoon 1960-luvun alkuun. Modiano kuvaa henkilöitä toiminnan kautta. Monesti henkilöt ovat paperinukkien tapaisia, heitä kuvataan eri rooliasut päällä.  Minäkertoja esittäytyy Victor Chmaraksi,  "kreiviksi", joka lienee paossa viranomaisia, koska ei halua lähteä armeijaan eikä Algeriaan. Kaupungissa olijat ovat tyhjäntoimittajia, kuten useimmat Modianon  romaanien "henkilöt". Rahaa päähenkilö saa myymällä kirjaharrastajille väärennettyjä kirjoja, mikä ilmenee ohimennen kuten Modianon kirjoissa usein. Hän tutustuu tohtori Rene Meintheen ja Yvonneen, joka on paikallinen pyrkyri. Päähenkilö asuu Yvonnen kanssa hotellissa Yvonnen ja tämän tanskandogin kanssa. Yvonnella on rahaa runsaasti, mistä sitä tulee, jäi minulle epäselväksi.  Minkälainen heidän suhteensa on, jää myöskin arvailujen varaan.
Rene Meinthe, joka on luultavasti lääkäri, on minusta kirjan mielenkiintoisin henkilö. Kerronnan aikana ilmenee, että hän saa säännöllisesti puhelinsoittoja ja käy tapaamisissa, luultavasti tämä liittyy Algerian sotaan. Meinthestäkin Modiano kertoo varsin suoraan asioita. Jo alkuun hänelle kieltäydytään tarjoilemasta konjakkia, "hinttiyden takia" tätä ilmaisua todella käytetään. Meinthe pukeutuu vaaleanpunaiseen pukuun ja hänellä on ollut suhde upporikkaaseen paroniin. Modiano kertoo asian tyylillä eikä piikittele, kaikki olemme ihmisiä ja Modianolla hahmoina siluetteja. Meinthe on älykäs, joskin hyvin melankolinen hahmo, jonka isä on ollut vastarintaliikkeessä.

Maleksiminen jatkuu ja  Yvonne voittaa Miss Houligant -tittelin, kilpailun motiivi on tutustuttaa järjestäjä kauniisiin naisiin, Yvonnen kylkeen liimautuu kähmivä entinen slalommestari Daniel Hendrickx. Yvonnesta kerrotaan yllättävän paljon. Koko kirjan ydintapahtuma on päähenkilön vierailu Yvonnen sedän luona tavallisessa kodissa. Sedällä on autokorjaamo, eli hän on kirjan henkilöistä ainoa joka tekee rehellistä työtä. Vierailu on varsin hauskasti kuvattu ja antaa paljon tietoa ja vahvistuu käsitys, että Yvonne on onnenonkija. Kerronta huipentuu tähän vierailuun, ja seuraavassa luvussa (XI) palataan nykyhetkeen ja todetaan. "Aika on verhonnut kaikki nämä asiat huuruun .... minä pelkään, että heidän siluettinsa himmenevät" s.143. Modianolla on tyypillisesti ainakin kaksi aikatasoa: nykyhetki, josta muistellaan mennyttä auvoa.  Modianon teoksissa ovat muutkin omat vakioelementtinsä: huurut, casino, "orgiat", tyhjäntoimittajat, kaipuu menneeseen, lapsuuden salaaminen tai unohtaminen tai siihen sisältyvät mysteerit (isäni katosi kummallisella tavalla s.59), sekä paperinukke-ihmisten katoaminen ajan virrassa. Victor Chmaran isä on siis kadonnut ja Modiano vihjaa hänen olevan juutalainen, hyvin hallitseva teema Modianon romaaneissa. Myös tässä kirjassa symbaalin paukahduksesta puhutaan, tässä ei ole juurikaan valokuvia, mikä on monen Modianon tarinan lähtökohta.

Kirjan nimi viittaa Meinthen asuntoon Villa Tristeen, surulliseen huvilaan, "eikä se huvila iloa huokunutkaan", eikä se ollut pehmeän ja kirkkaan surullinen vaan ankea ja pimeä.

Kirjassa mainitaan englantilainen kirjailija Somerset Maugham, jonka teoksen Elämältä se maistui olen lukenut auki täällä. Tavallaan kirja on tälle sukua.

Tässä viitataan myös muihin "eläviin henkilöihin" tai siis Marilyn Monroe'hun, mutta myös hänen kuolemaansa.

Päähenkilö haluaisi Amerikkaan, hän hoitaa jopa Yvonnen koiran viisumia, koirakin on varsin monessa "kohtauksessa" mukana.

Kirjassa on lyöntivirheitä huomattavasti vähemmän kuin tässä kirjoitusvirheitä vilisevässä, falskissa ja teennäisessä harrastelijablogissani:
Casinon toisen kerroksen ikkunat olivat valaistut: baccarasali. Sisällä näkyi siluetteja. Kiersimme rakennuksen jonka fasadissa luki pyörein kirjaimin CASINO ... s.98
Pelin nimi on baccarat, jossa joko kahdella tai kolmella kortilla yritetään saada 9, kuvakorttien arvo on nolla. Lainaus kuvaa osuvasti Modianon tyyliä.

Toisessa virhelainauksessa on luultavasti pimeää:
Hän samutti valon. s. 133.
Oli myös joitain muita kirjoitusvirheitä, mutta paljon vähemmän kuin omassa blogissani.

Ulla on blogannut tästä kirjasta. NÄIN.
Patrick Modianon Kehäbulevardeista olen blogannut NÄIN.
Patrick Modianon Hämärien puotien kuja on bloggaukseksi vääntynyt näin

Patrick Modianon Kadonneen korttelin olen blogannut täällä

*****
Ranskalainen Patrick Modiano (s.1947) oli varsin palkittu kirjailija 1970-luvulla, ja vuonna 2014 hänen työnsä palkittiin Nobelin kirjallisuuden palkinnolla. Wikipedian mukaan hän on syntynyt vuonna 1945, mutta kyseisessä teoksessa (takakannessa) syntymävuodeksi on merkitty 1947, mikä on epäilemättä virheellinen tieto, joskus syntymävuodeksi on mainittu 1942. Modianon kirjat ovat minusta hyviä, eivätkä ole liian pitkiä, niissä on oma tenhonsa, eikä valmiita vastauksia anneta, yllä oleva ei siis ole "juonipaljastusta" vaan  ovat omat tuntemukseni siluettien seikkailuista autereisessa utumaisessa merkitysmosaiikissa.

Uuden painoksen kansi on tällainen.