John Dickson Carr: Kuiskaava kuolema

John Dickson Carr: Kuiskaava kuolema, He Who Whispers 1946, SaPo 24 wsoy 1957, suomentanut Arto Tuovinen, sivumäärä 317.

Kuiskaava kuolema -dekkari on erittäin haastava rakenteeltaan. Tarina alkaa toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 Lontoossa. Murhakerhon on tarkoitus kokoontua pitkän tauon jälkeen. Paikalle menee Miles Hammond, joka on perinyt enonsa rahat ja kirjaston yhdessä sisarensa Marionin kanssa. Marion on kihloissa Steve Curtisin kanssa

Paikalla Murhakerhon istunnossa ovat lopulta vain Frederik hovimestari, Barbara Morelli, nainen, joka ei liity kerhoon sekä vieraileva professori Rigaud, jonka on tarkoitus selvittää mystistä murhaa. Tarina kertoo brittineidon Fay Setonin tulosta ranskalaispaikkakunnalle nahkayrittäjän Howard Brooken yksityissihteeriksi. Perheen lahjakas poika Harry ihastuu Fayhyn ja kihlaa tämän. Isä vihastuu juoruista ja haluaa maksaa Fayn poistumaan paikalta. Viimeinen tapaaminen on sovittu tornin huipulle, josta nahkamies löytyy lävistettynä omalla kävelykeppimiekalla. Murha vaikuttaa yliluonnolliselta, kukaan ei ole ollut paikalla tornissa "murhahetkellä", eikä kukaan ole voinut mennä tai tulla paikalta ettei häntä olisi nähty. Punatukkainen Fay Seton keikistelee uimapuvun kanssa lähistöllä, jossa on myös muita retkeilijöitä

Miles Hammond lähtee Murhakerhosta salaperäisen Barbara Morellin kanssa, mutta jo seuraavana päivänä Fay Seton tulee hakemaan töitä enon kirjaston setvimiseen. Miles palkkaa hehkeän Fayn. Ilmapiiri muuttuu talossa kireäksi. Professori Morelli saapuu paikalle tohtori Gideon Fellin kanssa ja varoittaa, että sekä Miles että Marion ovat kuoleman omia.

Seuraavaksi Marion yritetään murhata suljetussa huoneessa ylimmässä kerroksessa. Tapaukseen liittyy kuiskaavaa ääntä ja hallusinaatioita. Aiemmin on pohdittu vampyyreja, naisten eroottisuutta, alkemiaa ja yliluonnollisuutta.

Teoksen tekee haastavaksi sen limittäinen rakenne. Kaikki henkilöt liittyvät tapahtumiin suoraan tai epäsuorasti. Syyllinen on ihminen, kysymys on inhimillisestä pahuudesta, ei yliluonnollisuudesta. Vampyyreja kirjassa ei ole, eikä murhassa ei ollut kyse vampistakaan, niin silti alapääasialla erään henkilön päälle stigmainen leima.
Lainauksia:
Sivulta 262: "XX:n täytyi olla kanssakäymisissä miesten kanssa… kysymyksessä on muuan fyysillisen sairauden muoto, jota hän on potenut nuoruudestaan saakka. … kuin hänet voitaisiin tuomita sydänvikansa vuoksi, joka oli hänen sairautensa rinnakaisilmiö". Tässä siis asiasta puhutaan ja niputetaan sydänvika "oireyhtymään". Asiaan palataan ja esimerkiksi sivulla 283 todetaan: "XX oli harrastelijaportto!"

John Dickson Carrilla on vankkumaton asema kulta-ajan huippudekkaristina ja monia fanittajia. Tämä bloggari ei liittynyt joukkoon. Teknisenä suorituksenakaan tämä ei minua vakuuttanut, liikaa epäuskottavia yhteensattumia ja minusta aikamoinen pannukakku (olen lapsesta asti inhonnut pannukakkua) kaikkine käänteineen. Syyllisen olisi pitänyt oikeastaan heti paljastua. Tarinaa en yhtään halua avata, halukkaat voivat hankkia kirjan, itse ostin sen antikvariaatista.

*****
John Dickson Carr (1906 - 1977) oli amerikkalainen suljetun huoneen mysteerien dekkaristi, joka kirjoitti myös nimellä Carter Dickson. Dekkareita on valtavasti. Wikipedian listasta katsoin, että John Dickson Carr -nimellä dekkareita on suunnilleen 45, tämä on julkaistu noin puolessa välissä "uraa", hän on kirjoittanut lisäksi teoksen The Life of Sir Arthur Conan Doyle sekä The Exploits of Sherlock Holmes yhdessä Adrian Conan Doylen kanssa. Carter Dickson nimellä on dekkareita 25, novellikokoelmia on 9.

Tässä  on minusta joitain samoja elementtejä kuin Freeman Wills Croftsin dekkarit esimerkiksi Groote-puiston murha, jossa kaikki henkilöt eivät ole, ketä he "esittävät". Minä pidän Croftsin (1879 - 1957) dekkareista.