Gerard Klein: Sodan valtiaat

Gérard Klein: Sodan valtiaat,  WSOY 1977, alkuteos Les seigneurs de la guerre, 1971, suomentanut Kalevi Nyytäjä, sivumäärä 247.

Sodan valtiaat on scifiä. Kirja alkaa, kun Georges Corson saapuu Hirviön kanssa Uriaan, hän on planeettojen välisen sodan Terran armeijan luutnantti. Terran ihmiset aikovat viedä Uriaan Hirviön, joka pystyy hallitsemaan aikaa ja universumia muutamia sekunteja ennen ja jälkeen. Hirviön tuhovoima on valtava. Uriaan laskeuduttuaan Hirviö näkee ennalta urialaisten iskun ja puolustautuu ja se ja ainoa eloonjäänyt ihminen Corson siirtyvät tuhansien vuosien päähän tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa universumissa on harmonia ja ihmiset näkevät muutamia hetkiä tulevaisuuteen. Kukaan ei tee töitä ja kaupoissakin on puhuvat koneet ja robotit. Yleiskieltä pangalia edelleen puhutaan. Luutnantti Corsonilla on kaksi ongelmaa. Vain hän tietää, että Hirviö tuottaa puolen vuoden päästä 18 000 itsensä kaltaista jälkeläistä syvällä maan alla imien energiaa, syntyvät poikaset ovat valmiina tuhoamaan kaikkea. Toisaalta Corson havaitsee planeetalla, että hänet on julistettu sotarikolliseksi, vaikka hänen sotansa on käyty jo tuhansia vuosia sitten, eikä hän ole ollut kuin luutnantti. Siirtymiset maailmojen välillä Corsonin uudessa ajassa  tapahtuvat silmänräpäyksessä, mutta näitä siirtymisiä ja aikahyppyjä kontrolloidaan, sotarikolliset eivät voi siirtyä ajassa, eivätkä he voi vaihtaa planeettaa. Hirviöt on myös kesytetty hipproneiksi ajassa ja paikassa hyppiviksi sotaratsuiksi, jotka tosin ovat lisääntymiskelvottomia vain villi Hirviö voi lisääntyä. Hippronin kykyyn liittyy minusta ongelma. Corson pystyy liikkumaan sotarikollisena sekä ajassa että paikassa hippronin avulla, eikä tätä kontrolloi kukaan.

Sodan valtiaat on todella haastava scifi-kirja, jossa aikahypyt molempiin suuntiin ovat toistuvia. Universumin takana ovat hahmot, jotka pystyvät liikkumaan ajassa ja rakentamaan toiminnallaan seittimäisiä yhteyksiä, todellisuus muodostuu (yhä uudestaan) näiden seittien avulla. Koska tulevaisuudesta jatkuvasti järjestetään menneisyyttä, tässä on helposti ristiriita, kaikkia linjoja ei lopulta ole lainkaan.

Corson on joka tapauksessa pulassa, mutta hän saa tehtävän näiltä hahmoilta, joiden päämäärä on saattaa rauha ja harmonia Linnunrataan ja Andromeedaan. Corsonin pitää estää sota Urialla, jossa pollea urialainen lintu Ngal R'nda esittelee aatelista sinistä munaansa, josta on syntynyt ja suuruudenhulluja suunnitelmiaan alistaa ihmiset planeetallaan. Jos Corson onnistuu estämään sodan, hän saa "jumalilta" kyvyn itse liikkua ajassa ja rakentaa seittejään, jos hän epäonnistuu, joutuu hän sotien planeetalle, keinotekoiselle planeetalle Aergistaliiin, jonne sotarikolliset tuomitaan käymään sotia ikuisesti, välistä tilanne nollataan ja kaatuneet herätetään henkiin ja sodat eri sektoreilla ja aseilla alkavat uudestaan. Kirjassa jonkin verran analysoidaan sotien syitä ja mekanismeja. Sekä sotien syyt että mekanismithan ovat kautta vuosituhansien olleet samoja. Pääidea on kuitenkin se, että Corson joutuu pelastamaan galaksin, itsensä ja kaikki eri aikojen corsonit, jotka auttavat ja järjestelevät corsonien toimia.

Teoksen ajanhallinta on sovellettu Harry Potterissa teoksessa Azkabanin vanki sekä Lostin viidennessä kaudessa ja tietenkin Paluu tulevaisuuteen -filmeissä. Tässä aikahyppelyssä tulee helposti paradokseja ja se on aikahyppyjen rajoitin. Hyppijän ymmärrys kuten lukijan ymmärryskin on kovilla. On "jumalia", yli-ihmisiä, mutta hahmoja, jotka eivät ole olemassakaan, koska he ovat väärässä tulevaisuuslinjassa. Osin ilmeisesti myös Terra Nova -sarjassa ideaa käytettiin, tässä tuotettiin tavaraa eri ajalta eli ei tarvittu koneita eikä työtä.

Minusta tämä on varsin kiinnostava teos ja sen historiakäsityksessä on samaa kuin Asimovin Säätiössä. Puhutaan historian solmukohdista, toisekseen on henkilöitä, jotka voivat vaikuttaa historiaan, itse juonen kehittelyssä Kleinin keinot muistuttavat Asimovin mestariilisia juonen käänteitä.


Gérard Kleinin Sodan valtiaat on jännittävä scifi-kirja, jonka olen lukenut teini-iässäkin.

****
Gerard Klein (s. 1937) on kirjoittanut 14 romaania, joista tämä on kahdestoista. Hän on käyttänyt myös kirjoissaan nimeä "Gilles d'Argyre", tutkin nettiä niin teosten kokonaisluku on silti 14.