Robert van Gulik: Kummitusluostari 1966 WSOY SaPo n:o 76, alkuteos The Haunted Monastery 1961, suomentanut Eila Pennanen, sivumäärä 195.
Päähenkilönä Van Gulikilla on Tuomari Dee, joka on jälkilauseen mukaan historiallinen henkilö. Tuomari Dee eli vuosina 630 - 700. Hän palveli maaseututuomarina ja vaikutti Tsang-keisarikunnan sisä- ja ulkopolitiikkaan. Gulik painottaa romaanissaan kungfutselaisuutta, kummitusluostari ei ole kungfutselainen.
Kummitusluostari -dekkarin tapahtumapaikka on syrjäinen luostari, jonne tuomari joutuu kolmen vaimonsa ja palvelijoidensa kanssa menemään rajuilman vuoksi. Tapahtumat, joita on runsaasti, kestävät vain vuorokauden verran. Luostarissa Dee näkee heti kummallisen näyn: kypäräpäinen mies syleilee käsipuolta naista. Hän olisi joka tapauksessa tullut tarkastusmatkalle tänne, sillä kolme naista on kuollut tai kadonnut luostarissa. Lisäksi paikan päällä ilmenee, että edellinen apotti Jadekuvastin on kuollut. Ennen kuolemaansa hän on lähettänyt kirjeen.
Luostarin 203-vuotisjulissa esitetään näytelmä. Näytelmäseurue on erikoinen, varsinkin Mo Mo-Te, miekkataiteilija ja neiti Ou-Yang karhuineen. Juhlia hämmentää huonoilla runoillaan Tsung Lee, vihjaillen neiti Ou-Yangilla olleen suhde neiti Tingin kanssa, lisäksi hän vihjailee kahdesta apotista, joista toinen on vast'ikään kuollut Jadekuvastin. Luostarissa on paljon muuta porukkaa ja tietenkin apotti, munkkeja ja maallikkoveljiä. Rouva Pao on tuomassa "tytärtään" Valkoista ruusua luostariin.
Tuomari Deen vaimot pitävät huolta miehensä hyvinvoinnista. He tekevät appelsiininkuoresta hauteen ja laittavat sen päähineen alle. Haude pelastaa Deen hengen, häntä nimittäin yritetään murhata, lisäksi hän joutuu pakenemaan karhua kaappiin. Kun Dee tulee kaapista, hän huomaa neiti Ou-Yangin olevan herra. Veli on tulossa hakemaan siskoaan Valkoista ruusua kotiin, rouva Pao ei ole hänen äitinsä. Yöllä tapahtuu paljon, ja Dee selvittää sekä apotin kuoleman, kolmen kuolleen tytön kohtalot, lisäksi hän estää oman ja Valkoisen Ruusun murhat. Apotin kuoleman arvoituksen hän selvittää kissataulun avulla. mutta lopulta syylliset paljastuvat ja saavat rangaistuksen. Kun aamu koittaa Dee voi lähteä kotiin virkistyneiden vaimojensa kanssa itse vähemmän virkistyneenä. Ratkaisu on yllättävä, ja Deen johtopäätökset ovat teräviä, eli oikeassa lajityypissä tämä on.
Kansikuva on upea, siinä lukee AHTIALA. Kannessakin on kissa ja luostarin pääty. Kirjan kuvituksesta vastaa kirjailija itse, kahdessa viimeisessä kuvassa on jopa kuvattu naisia alastomana. Toisessa kuvassa on rikoksen uhriksi joutunut nainen, toisessa kuvassa on Deen vaimot pukeutumassa, kolmesta vaimosta kaksi on yläosaltaan alastomana. Kuva on luultavasti tussilla tai teroitetulla hiilellä piirretty yhdellä viivalla. Nämä ovat siis kirjailijan kuvia eikä luultavasti liity historialliseen Deehen. Rikosten motiivit liittyvät naisten alistamiseen. Minusta hieman kummallinen viitekehys, en ole aikakauteen perehtynyt, ehkä tai toivottavasti van Gulik on. Robert van Gulik kirjoittaa sivulla 20 "raskaat antiikkiset brokadiverhot riippuivat", mikä on tuolloin ollut antiikkista, eikö 203 vuotta vanhassa luostarissa olisi voinut olla vanhoja verhoja? Ehkä tämä dekkari ei kuitenkaan kuvanne todellisia oloja, toivoakseni, aikaa kirjan oletetuista tapahtumista on kulunut siis 1300 vuotta.
Minusta kuitenkin Kummitusluostari on omassa lajissaan hyvä dekkari.
*****
Robert Van Gulikista enemmän täällä, Juhani K:n sivuilla Tuomari Deestä.
Van Gulin Tuomari Dee-sarjan Kiinalaisista naulamurhista olen blogannut täällä. ja blogannut myös dekkarista Temppelin aave,
Olen melkein kaikki van Gulikin Dee-dekkarit lukenut ja niiden parissa viihtynyt.
VastaaPoistaMonissa niissä kyllä esiintyy varsin eksploitatiivista aineistoa, "alastonta naista ruoskitaan"-kohtaukset eivät jää yhteen tai kahteen kirjaan, tosin aimo annos sitä tulee ilmeisesti vanhoista kiinalaisdekkareista joiden tarinoita van Gulik versioi. Mutta myönnän että joskus on käynyt mielessä mahdolliset kirjailijan omat mielenkiinnon kohteet...
Muutenkin van Gulik ilmeisesti pelaa aika paljon vanhojen ja uusien konventioiden muutoksilla, kuten vaikkapa niissä kuvissaan joissa saatettiin esittää alastomia naisia kunhan näiden jalat olivat piilossa (ilmeisesti paljaat jalat olivat tuossa kontekstissa jotain aivan säädytöntä), tai vaikka tuomari Deen vankkumaton epäluuloisuus kaikkea ulkomaalaista tai muita uskontoja kuin kungfutselaisuutta kohtaan (vanhoissa dekkareissa tuomari piti esittää virheettömän täydellisenä mikä ei nykyaikaiselle lukijalle niin toimisi, joten van Gulik on ottanut joitain ominaisuuksia joita aikoinaan on ihannoitu ja nykyään pidetään ongelmallisina ja korostanut niitä)
Hyvä selvennös :)
PoistaRobert van Gulik ei ollut vain Aasiassa pitkään palvellut diplomaatti vaan myös orientalisti, eli tuon alueen asiantuntija. Muistan, että hänen kirjoissaan oli aina loppusanat, joissa kirjailija kertoi niistä tapauksista ja käsikirjoituksista, joista oli ammentanut tietoa sinänsä fiktiiviseen tarinaansa.
PoistaMinusta hän teki oikein ja hienosti yrittäessään kuvata 600-700-luvun kiinalaista yhteiskuntaa ja sen aikaisia asenteita, jotka näkyivät myös hyveellisessä tuomari Deessä - sen sijaan että olisi mukauttanut kirjojen eksoottisen miljöön ja henkilöt sopimaan nykyajan (tai siis kirjoitusajankohtansa) länsimaisiin näkemyksiin. Tämä nimenomaan lisää tarinoiden arvoa. Niitä ei ole pilattu Hollywood-hömpällä.
Tuomari Deen asenteet ovat säädyllis-konservatiivisia ja kongfutselaisia, koska mitä muutakaan ne olisivat voineet olla tuon ajan tuomarilla, jonka myöhempi kuuluisuus perustui nimenomaan noihin arvoihin ja "suureen oikeamielisyyteen". Olisi ollut naurettavaa, jos van Gulik olisi muokannut tuomari Deestä 1960-luvun hollantilaisen.
Joskus tuomari Dee -tarinoita lukiessa ei tosin voinut välttää mielikuvaa, että henkilöt arvoineen sittenkin ovat kuvatut yllättävän moderneiksi. Minusta tuntui aina kuin olisi oltu vähintään 1000 vuotta uudemmissa tapahtumissa, siis jossain 1600-luvun yhteiskunnassa. Ja toisinaan sitäkin modernimmassa.
Kiitos hyvä kommentti.
PoistaKirjan nimi ja kansikuva ovat kiinnostavia, mutta bloggauksesi ja edellisen kommentoijan esittelyn jälkeen taidan jättää Gulikin kirjat rauhaan.
VastaaPoistaTässä kirjassa, vaikka rikollisten toiminta oli rivoa, kuvaus ei ollut. Useassa brittidekkarissa mennään raadollisempaan kuvaukseen.
PoistaTässä tosiaan haetaan tyylillisesti yhteyksiä useamman sadan vuoden takaisiin kirjoihin eli seksiä ja väkivaltaa löytyy siinä missä Kalevalastakin, mutta ei niillä kyllä paljoa mässäillä...
PoistaMutta miljöö on kiinnostava ja jos dekkari lajityyppinä kiinnostaa niin on kyllä tutustumisen arvoinen...
Juuri näin, kuten hd canistoteaa eli miljöö ja maailma ja tunnelma ovat mielenkiintoisia, Dekkareissa aina tapahtuu raakuuksia (murha on väärin), olennaista on ettei niillä mässäillä, nämä ovat painettu muottiin siististi :)
PoistaOlen lukenut (ja blogannut) yhdestä tuomari Dee -dekkarista (taisi olla nimeltään Punainen paviljonki), ja tykkäsin siitä. Siinä eivät Deen vaimot olleen laisinkaan esillä. Luulen, että muistaisin jos heidän määräkseen olisi mainittu kolme kappaletta. Noita naisten ruoskintakohtauksia kyllä löytyi tuosta lukemastani. :)
VastaaPoistaLunttasin Juhani K:n sivuilta linkki yllä, niin näitä lienee 16 kpl, ja katsoin Punaisen paviljongin luonnehdinnan, eli kurtisaania ja tyttösaarta tuntuu olevan kattauksessa ja rikoksia kaikenmoisia.
PoistaKäsittääkseni van Gulik pyrkii kirjoissaan tavoittamaan muinaisen Kiinalaisesn rikoskirjallisuuden tyylin. Nuo alastomat naiset ja rikollisten kidutukset olivat varmaan silloin olennainen osa tyyliä. Gulikilla tosin oli ilmeistä kiinnostusta myös muinaiseen kiinalaiseen eroottiseen taiteeseen, joten silläkin lienee osansa tarinoiden yksityiskohtiin.
PoistaTuo linkki sivuilleni ei enää toimi - Telia lopetti sivutilan tarjoamisen. Uudet sivut löytyvät bloggerista: agathakirjat.blogspot.com - nerowolfekirjat.blogspot.com - komisariomaigret.blogspot.com jne. Tulossa pian myös tuomaridee.blogspopt.com
Kiitos kommentista, linkkaan tekstit. Olen nyt työmatkalla ja vain tabletti mukana, mutta kotona laitan linkin oikein.
PoistaOlen ottanut sellaiseksi vähän epäviralliseksi tavoitteeksi tutustua pikku hiljaa eri maiden dekkarituotantoon... Pistän tämän kirjailijan nyt heti muistiin. Kiitos! <3
VastaaPoista