V.S Naipaul: Joki tekee mutkan

V.S Naipaul: Joki tekee mutkan, Otava 1981, alkuteos A bend in the river, 1979 suomentanut Seppo Loponen, neljä osaa ja sivumäärä 281.

Taustaa
Kirjan kertoja on afrikkalainen intialaistaustainen Salim, joka muuttaa itärannikolta Afrikan keskiosiin eurooppalaisten tuhottuun kaupunkiin sekatavarakauppiaaksi, jonka ostaa Nazruddinilta perheensä ystävältä, jonka tyttären on luvannut naida. Nazruddin lähtee aikojen huonontuessa. Salim lähtee Peugeotillaan sisämaahan hoitamaan ostamaansa kauppaa. Kaupunki on tuhottu, viidakko on vallannut sijaa, mutta kaupunkiin alkaa virrata jokea pitkin raaka-aineita ja elämän edellytyksiä. Kerronta on monisyistä Salimin tarinassa luodataan lapsuuteen asti. Salimin perheyhteisö hajoaa, kun maa itsenäistyy. Salimin vanhassa kotimaassa alkaa puhdistus, myös uuden kaupungin liepeillä on kahakoita, jotka tukahdutetaan ja alkaa uuden hallinnon aika.

Salim on intialaistaustainen, mutta on afrikkalainen syntyjään. Salimin mukaan kaikilla afrikkalaisilla on heimo ja kylä johon he kuuluvat, tämä auttaa heitä selviämään. Salimin mukaan eurooppalaiset ovat joustavia, ja he ovat valmiita lähtemään pois. Salimilla ei ole minusta harhakäsitystä kolonialismin eli siirtomaavallan aiheuttamista ongelmista, muttei myöskään heimojen välisistä kahakoista, eikä soturiheimoista, joita syntyy aseistamalla ihan tavallisia heimoja. Salim kokee olevansa tarkkailun alla, sillä hän on kauppias, ja hänet luokitellaan eurooppalaiseksi vaikka siis minusta hän on intialaistaustainen uskonnoltaan muhamettilainen (kirjan käännös on tämä eli on islaminuskoinen, korjaan jos termi on väärin), uskonto ei tule tekoina esille eikä ole määräävä teoksessa tekijä, mutta osoittaa, että Salimia en pitäisi eurooppalaisena, vaikka hän intialaisena osaakin englantia.

Juoni ja henkilöt
Teos on jaettu neljän osaan. Ensimmäinen osa kertoo Salimin tulosta kauppiaaksi. Salimin suku hajoaa vallankaappauksessa ja hän saa perheen palvelijana olleen orjan Mettyn hoidettavakseen. Perhe pitää huolta omistaan. Kaupassa käy noitavoimia omaava musta nainen Zabeth, jonka poika Ferdinand tulee paikalliseen lyseoon, jota johtaa isä Huismans. Isä Huismans uskoo rotujen rinnakkaiseloon ja sulautumiseen ja hän keräilee eri heimojen naamareita ja muita maagisia tavaroita. Eräällä keräysmatkalla hänet tapetaan raa'asti.

Henkilöt esitellään suhteessa Salimiin päähenkilöön. Shoba ja Mahesh ovat rikas aviopari, joka on mennyt ilman Shoban veljien suostumista naimisiin. Heidän kauttaan selviää suvun merkitys ei-afrikkalaisille. Masesh on selviytyjä, hän osaa ostaa ja myydä ajoissa.

Koko teoksen tarkastelunäkökulma on Salimin, mutta tapahtumapaikka on rikastuva entinen siirtomaa, jossa on henkilökulttiin perustuva hallinto. Mahtimies Presidentti rakentaa nykyaikaista Afrikkaa, jota kohtaan tunnetaan hellyyttä. Rakentamisen jälkeen käyttöön otto ei tosin onnistu ja kaikki jää retuperälle. Sama pätee nuorisokaartiin, jonka omavaltaisuuden takia se hajotetaan. Tämä johtaa ryöstelyyn, ryöstelystä seuraa kurinpalautus.

Joenmutkaan entisen eurooppalaiskaupungin raunioille nousee siis vaurautta. Polytekninen yliopisto perustetaan Ferdinand saa stipendin. Polyteekin ympärille rakennetaan kiireellä Alue, jonne polyteekin opettajat ja muut Presidentin miehet muuttavat. Salim tuntee Indarin, joka on opiskellut Englannissa. Indarilla on suhde Presidentin "valkoisen neuvonantajan" Raymondin nuoren vaimon Yveten kanssa. Kun Indar lähtee masentuneena pois, Yvette ja Salim muodostavat pettävän parin. Yveten ja Salimin suhde alkaa rajuna ja päättyy. Raymond on syvämielisen filosofin maineessa, ja kirjoittaa kirjoja. Hän on tuntenut Presidentin  hotellisiivoojana olleen äidin, jonka pojalle on antanut neuvoja. Raymondin asema on kiinni Presidentin suopeudesta. Kaikki näyttää pettävän hyvältä, hinnat nousevat, kaupunki laajenee, mutta kaikki on nopeasti ja huolimattomasti rakennettua, ja mikään ei kestä ikuisesti. Tulee levottomuuksia ja vangitsemisia. Salimin ulkomaanmatkan aikana kaikki on kansallistettu, myös hänen yrityksensä. Uusi omistaja on lukutaidoton kansalainen Theotíme, joka muuttuu röyhkeäksi ja pöyhkeäksi. Salim yrittää kerätä rahaa lähtöön, mutta ajautuu yhä tukalampaan tilanteeseen. Ainoa pelastus on Zabethin komissaarina oleva poika Ferdinand, jonka hyväntahtoisuudesta mahdollistuu passitus ulkomaan lennolle.

Jälkikolonialistinen heimotodellisuus
Kerronnassa ilmenee sekä jälkikolonialismi, mutta myös heimokulttuuri. Alun matka joenmutkan kauppaa on vaivalloinen kaikkine lahjuksineen ja vastoinkäymisineen. Seteli on parempi asiakirja rajamuodollisuuksissa kuin viisumi.  Naipaul kirjoittaa ironisesti, että "rauhan aikana  ... aloimme saada vierailijoita sen kymmenestä maasta, opettajia, opiskelijoita tämän ja tuon alan asiantuntijoita, ihmisiä jotka käyttäytyivät kuin Afrikan löytäjät, olivat onnellisia kaikesta löytämästään ja katsoivat kieroon meidän kaltaisia ulkomaalaisia, jotka olimme asuneet siellä".
Sama ilmenee myöhemminkin. Tarkastuksista selviää seteleillä niin kauan kuin luottamusta on. Kaikki kuitenkin riippuu poliittisista suhdanteista ja ne taas riippuvat Presidentin suopeudesta. Naipaul kuvaa tietystä näkökulmasta afrikkalaisuutta. Hän ei romantisoi heimosotia, soturiheimoja eikä paikallisia oloja eikä diktatuuria, vaikka käsitteleekin sitä kaukaa ja joenmutkan kaupunkilaisten kautta. Kaikki ovat kaupungissa loukussa, jossa kaikki toistuvat, mellakat, tuhoaminen, jälleenrakennus ja uusi nousu. Salim lähtee kaupungista kuten Nazruddinkin. Afrikkalaisilla on Salimin mukaan turva heimossaan. Muilla ei ole turvaa, he joutuvat usein lähtemään. Minne mennä, kun olet syntynyt Afrikassa?

--- Tämän jokelluksen voi huoletta jättää lukematta ----
Yleensä varsinkin opiskelijat tuntuvat tietävän maailman toiminnasta kaiken, ja haluavat parantaa koko maailman kaikki epäkohdat. He myöskin kertovat, mitkä kaikki asiat ovat väärin. Minusta he toimivat monesti kuin tämä bloggari. Minun käsitykseni mukaan opiskelijalaumat (eikä tämä bloggari) eivät juuri paranna pitkällä aikavälillä tilannetta. He poistuvat kuten teoksessa ilmenee, heti kun huonot ajat alkavat. Usein maailman ongelmat ovat niin monisyisiä, ettei niiden parantaminen yhdellä "konsertilla", konseptilla tai tempauksella onnistu. Yleensä jonkin asian parantamiseen tarvitaan suurempi ymmärrys, suurempi nöyryys ongelmien koon suhteen, ja yleensä ongelmat ratkeavat vain paikallisten voimin, harvoin ulkopuolinen pystyy muuta kuin tukemaan prosessia. Tämä on minun mielipiteeni, enkä ole yhtään maailman globaalia ongelmaa edes yrittänyt ratkaista, olen koettanut elää siten, etten aiheuttaisi enää niitä lisää, mitä väärällä politiikalla usein syntyy. Mutta jo jostain mielipiteestä voi tulla ongelma. Luulee tietävänsä on tietämisen toisiksi alinta tasoa, mutta monesti vaarallisempaa kuin se, että ei tiedä. Jos tietää, ettei tiedä, tunnustaa, ettei tiedä. Yleensä pintatiedolla asioihin puuttuminen johtaa pelkkään kärsimykseen. Tässä kirjassa on monia havaintoja afrikkalaisten ja eurooppalaisten kohtaamisista ja teoista, jotka näyttävät hyviltä, mutta johtavat kärsimykseen. Osa kärsimyksestä on seurausta, että ei tunneta eikä tunnisteta tosiasioita vaan eletään haavekuvissa. Osa kärsimyksestä tulee jonkun muun myötävaikutuksella tai sodista.
---Asiaan takaisin----

V.S Naipaul on saanut teokseensa Joki tekee mutkan paljon tärkeitä teemoja. Teos kuitenkin on yksittäisen henkilön kertomus ja hänen suhteiden kautta luodataan maan poliittista tilannetta ja esitetään se nerokkaasti Salimin tarinan vieressä, mutta Salimin kohtalo on allegoria ulkopuolisen kokemuksesta vuosina 1965-1973. Afrikan maista ainoastaan Uganda mainitaan. Se mainitaan rikkaaksi maaksi, mutta liian pieneksi heimoristiriidoille, Nazruddin joutui pakenemaan Ugandastakin. Tapahtumapaikan esikuva lienee kuitenkin Zaire, joka vuodesta 1998 saakka tunnetaan nimellä Kongon demokraattinen tasavalta. Epäilemättä Presidentin esikuva on ollut Mobutu Sese Seko, josta  wikipedia-artikkeli täällä. Presidentilläkin oli leopardinnahkainen hattu, kuten wikipedian sivuilla olevassa kuvassa. Mobutu kansallisti ulkomaalaiset yritykset ja ajoi eurooppalaiset pois maasta. Hänellä oli mittava henkilökultti. Hän myös korosti afrikkalaista identiteettiä, kuten kirjassa ilmenee. Maassa ei ole ollut kovinkaan rauhalliset ja demokraattiset olot. Maan halki menee Congo-joki, jonka varrella on kaupunkeja esim. Bumba ja Kisangani. Maan eräs rajanaapuri on Uganda. Zaire on Belgian entinen siirtomaa.
*****
Sir Vidiadhar Surajprasad Naipaul (1932 - 2018) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2001. Hän on syntynyt Trinidadissa, asuu Englannissa ja on intialaista sukujuurta. Elämän kuva on myös erinomainen teos.