Sivut

torstai 4. joulukuuta 2014

Robert Robinson: Kuolleet kirjatoukat


Robert Robinson: Kuolleet kirjatoukat, SaPo-sarja n:o 29, WSOY, Landscape with dead dons, suomentanut Juhani Jaskari sivumäärä 296. 1957.

Tämä dekkari on loistava, osin sen tyyli on kevyt ja hauska, mutta se porautuu syvälle kaikenlaisiin kirjoihin ja yliopistomaailmaan. Tapahtumat alkavat Oxfordissa soutuviikolla. Joku tuhoaa Bodleian kirjastossa vanhoja kirjoja repimällä ja polttamalla niitä. Yksi turmeltu teos on Miltonin Kadotettu paratiisi. Asia on vakava. Scotland Yardin tarkastaja Autumn alkaa tutkia asiaa. Tutkimukset keskittyvät  Oxfordissa Warlockin Collegeen, jossa rehtorina on koko yliopiston varakansleri Manchip. Hän kutsuu mielellään ihmisiä päivälliselle ja jää itse tulematta. Hänellä on "neljä harrastusta": Gynandros, pronssiesineet, sanaristikot ja häijyys". Manchip saa vanhoillisen opettajakuntansa takajaloilleen. Hän aikoo hyväksyä naiset opiskelemaan Collegeen. Hän on jo hyväksynyt venäläistaustaisen opiskelijan. Collegessa opettava eversti pitää häntä pasifistina. Muistikirjaansa Machip kirjaa pitävänsä everstiä sotahulluna. Uudistusaikeet eivät toteudu, sillä Manchip löytyy kuolleena. Tarinan kuluessa tapahtuu vielä toinen verityö.

Tämä Robinsonin Kuolleet kirjatoukat on hyvin nerokas ja ainutlaatuinen brittidekkari, jonka ratkaisuun päästään sanaristikoiden ja baconilaisuuden kanssa. En lähde avaamaan rikosta enkä syyllisiä, siten en myöskään kirjaa tarkastaja Autumnin listaamia epäiltyjä, joita oli peräti viisitoista.
*****
Juonta ja henkilöitä en siis paljasta, mutta käsittelen kiinnostavia teemoja. Luin tse asiassa kirjan alun uudestaankin ja joitain kohtia useampaankin kertaan.
Rikokset tapahtuvat legendaarisessa Oxfordissa, collegen jäykkään, mutta raadolliseen elämään päästään kurkistamaan. Robert Robinson on itse opiskellut tiettävästi Oxfordissa. Tämä kyseinen college on fiktiivinen.

Itse rikos tai sen motiivi on ennen dekkareissa kokematon, murhat ja kirjojen polttaminen liittyvät yhteen. Kirjastoa käsitellään paljon. Kyse on myös teosten signeerauksista, väärennöksistä ja turhamaisuudesta, joka on lopulta murhan yksi motiivi.

Kirjastoa käytetään myös yllättävään tarkoitukseen, valtavaan kirjastoon salakuljetetaan mannermaalta pornograafisia kirjoja kuten "Englantilainen kotiopettajatar" sekä "Saksalaisessa tyttökoulussa viettämäni vuodet". Vaikka useimmat professorit ovat naimattomia, on osa naimisissa ja on myös vaimoja, jotka syrjähyppivät. Myös muuta sutinaa on opettajien ja opiskelijoiden kanssa.

Kirja on kuitenkin erittäin hauska ja yllättävä, kirjassa esiintyvä rouva Spencer on varsin sekaisin. Rouva Spencerin ulkomaalaistaustainen naapuri selittää asian  "aidoksi yläluokan eksentrisyydeksi, jonka biologisena syynä on menopaussi" s.263. Rouva uskoo televisiosta, joka oli silloin uusi keksintö, tulevan pieniä ihmisiä asuntoon, Spencerin tytär joutuu vartioimaan asuntoa ase kädessä. Kaikki nivoutuu yhteen ja Spencerin ase pysäyttää murhaajan paon. Pakokin on brittidekkarissa ennen kokematon. Pidätys yritetään tehdä nudistirannalla, josta moni juoksee ilman vaatteita (Oxfordissa!).

Kirjassa käsitellään myös oppiaineiden vanhakantaisuutta, luonnontieteet eivät ole arvossa, tosin puhutaan baconilaisuudesta. Pornokirjojen tuojan "nimi" on Immanuel Kant. Lisäksi opiskelijoilla on kaikenlaisia tempauksia. Perusenglantilaiseen tapaan puhutaan Guy Hawkesin yöstä.

Kirjan nimi ja kansi kertovat olennaisen, kirjasta on lopulta kyse ja kaksi, jotka lukivat erästä kirjaa ja keksivät salaisuuden, kuolivat.

Dekkari on kuitenkin hyvin brittiläinen ja akateeminen. Murhat eivät opiskelijoiden ja henkilökunnan keskuudessa herätä levottomuutta lainkaan. Itse ratkaisun tullessa, kaverin nerokkuus tunnustettiin, todellista brittiläistä kylmäkiskoista suhtautumista. Moni henkilö tunnustaa, että heidän mielestä Machipin oli hyvä kuolla. Manchip ei syyllistynyt kaikkiin lueteltuihin synteihin. Venäläistaustainen opiskelija oli tullin agentti, joka selvitti laittoman kirjallisuuden maahantuontia. Kirjassa on paljon hämäyksiä ja hyviä oivalluksia. Brittiläisyyttä kuvataan soutukatsomosta käsin. Manchip oli ahkera golfaamaan, lisäksi kriketti mainitaan.

Alla selviää, miksei näitä dekkareita tullut lisää, Robinson valitsi radion ja tv:n.

*****
Robert Robinson (1927 - 2011) oli ja on tunnettu journalisti Englannissa. Hän on nettitietojen mukaan syntynyt Liverpoolissa ja opiskellut Oxfordissa. Englanninkielisen wikipedian mukaan, hänen ohjelmassaan olisi ensimmäisenä sanottu "fuck" tv:ssä, lähde täällä. Hän julkaisi, The Guardinin muistokirjoituksen mukaan, tämän teoksen vuonna 1956.

Itse kirjan ytimessä on Geoffrey Chaucer (n. 1343 – 1400), yksi Englannin kirjallisuuden isistä (josta en ollut aiemmin sivistyksen puutteen vuoksi kuullutkaan).

Geoffrey Chaucer on kirjoittanut monia teoksia, kuten The Book of the Duchess, muttei ehkä kirjassa käsiteltyä Leijonan kirjaa, jonka kymmentä riviä tarkkaan luetaan, ja jotka Robinson on riimitellyt sivulla 292

Caste now royal eie on everich hond
How pleyn disordinaunce is in your lond …

(alaviitteen käännös Katso ympärillesi, kuningas, ja näe missä ilmi-sekasorrossa maasi on; … Chaucerin englanti on hieman erilaista kuin nykyenglanti).

Oikeaa Chauceria löytyy täältä koko portaali täältä.
Balade to Rosemounde alkaa lumoavasti 8 ensimmäistä riviä eli ensimmäinen säkeistö

Madame, ye ben of al beaute shryne
As fer as cercled is the mapamounde,
For as the cristal glorious ye shyne,
And lyke ruby ben your chekes rounde.
Therwith ye ben so mery and so jocounde
That at a revel whan that I see you daunce,
It is an oynement unto my wounde,
Thogh ye to me ne do no daliaunce. (Lines 1-8).

Englanniksi kirjasta Landscape with dead dons on blogattu täällä.

Oxfordissa tapahtuu myös Evelyn Waughin Mennyt maailma.

10 kommenttia:

  1. Ohhoh no jopas jotakin! Aikamoinen runsauden sarvi. Mistä löysit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin kesällä torilta 2 euron hintaan. Jonkin verran näin vaivaa selvittäessäni RR:n taustoja, nimi on sngen yleinen briteissä, mutta lopulta löysin oikean Robinsonin, Chaucerin löytäminen oli helpompaa :)

      Poista
  2. Kuulostaa kyllä erikoiselta ja aika jännältä, täytyy pitää mielessä jos tulee vastaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInusta tämä on hyvä dekari (vaikkei pitäisikään niin on ainakin erilainen dekkari).

      Poista
  3. En ole vähään aikaan lukenut tätä, mutta muistikuvani on, että pirun hauska dekkari - ja sellaisiahan on aika vähän.

    Monissa "parhaan dekkarin" kyselyissä tämä eksentrinen dekkari on listoilla, jos ei muuten, niin erikoisuutena. Olen itsekin joskus, kaiketi, jossain kyselyssä sen valinnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä juuri erikoisuutensa takia. Tämä on kuitenkin jonkin verran hankalampi lukea kuin joku "perusdekkari", tässä on aika paljon heittoja. Myös Waughin mennyt maailma tapahtuu osin Oxfordissa, ja sama tiettyjen erikoisuuksien kohtaaminen lähinnä kulmakarvaa nostamalla on tässäkin läsnä. Englantilaiset ovat minusta toisaalta varsin sallivia.

      Poista
    2. En ole aivan varma, enemmänkin erittäin epävarma että muistanko oikein, mutta esim. 1970-luvun alussa tästä Robinsonista ei tiedetty mitään ja joku oli aikanaan arvellut, että saattaisiko se jopa olla romaanin kääntäjäksi merkityn Juhani Jaskarin salanimi!

      Ehkä muistan väärin.

      Joka tapauksessa tsekkasin hyllyssäni olevan "valtavan" (n 1500 sivua) dekkarikirjallisuuden ensyklopedian vuodelta 1980 eikä siinä ole sanaakaan Robert Robinsonista. Mistä voi päätellä, että kirjan ilmestymisen aikoihin ja jälkeenkin, Robinson on ollut aika tuntematon hahmo.

      Poista
    3. Itsekin ihmettelin, että tämä on SaPo:n alkupäätä, ja Robinson on tuikitavallinen nimi. Toisaalta hakusanalla "landscape with dead dones" löytyy 10,6 miljoonaa osumaa. Eli parempi kirjoittaa yksi loistodekkari kuin tusina huonoja :)

      Poista
  4. Lempo soikoon, lukulista piteni taas :D Näemmä löytyy pääkirjastostamme suoraan hyllystä vuoden 1995 painoksena, joten pitää käydä korjaamassa talteen. Olen nimittäin hieman normaalia kiinnostuneempi tapahtumapaikasta eräästä syystä... :D Aika moni mainitsemasi piirre kirjassa tuo mieleen Colin Dexterin komisario Morsen. Morsehan on mm. huippuhyvä ratkaisemaan vaikeita sanaristikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkatien ystävänä kannattaa lukea ainakin maineen vuoksi. Kuten Kyöstille totesin, niin "myös Waughin mennyt maailma tapahtuu osin Oxfordissa, ja sama tiettyjen erikoisuuksien kohtaaminen lähinnä kulmakarvaa nostamalla on tässäkin läsnä. Englantilaiset ovat minusta toisaalta varsin sallivia".

      17.12 ohjelmoin bloggauksen sinunkin bloggaamasta dekkarista eli Ajan tyttärestä. Tämä oli varsin erilainen ja tapahtui "kirjan nykyhetkessä",

      Poista