Bernhard Schlink: Lukija

Bernhard Schlink: Lukija, alkuteos Der Vorleser 1995 suomentanut Oili Suominen, wsoy bon-pokkari , sivumäärä 224.

Tämän kirjan luin muutamassa tunnissa, mutta se herätti paljon ristiriitaisia ja voimakkaita tunteita ja ajatuksia.

Lukija -teos alkaa, kun  minäkertoja länsisaksalainen Michael Berg on viisitoistavuotias. Tekstistä ilmenee epäsuorasti, että kertoja on syntynyt 1943. Hän tutustuu kolmekymmentäviisivuotiaaseen Hanna Schmitziin, joka on syntynyt 1922 Transsilvaniassa Romaniassa. Suhde on miltei puhtaasti seksuaalinen ja niin ollen epätasa-arvoinen ja minusta hyväksikäyttävä ja vahingoittaa tulkintani mukaan syvästi kertojaa, joka ilmenee hänen myöhemmissä vaiheissaan.

Pian Hanna katoaa tai on muuttanut pois, joitain vuosia myöhemmin hän on syytettynä natsioikeudenkäynnissä, jota kertoja pakonomaisesti seuraa.

Loppuosa kirjasta herätti minussa voimakkaita ristiriitaisia tunteita. Hanna minusta tuomitaan oikeutetusti elinkautiseen vankeuteen, hän on ollut sekä Auschwitzissä ja Krakovassa vartijana. Kertoja yrittää keksiä verukkeita teon ymmärtämiselle. Ristiriitaiset tunteeni johtuivat juuri kertojan jahkailuista Hannan syyllisyydestä. Leirien tarkoitus oli tuhota viattomia ihmisiä, jotka laittomasti sinne toimitettiin täysin tarkoituksella. Kertoja minusta ei selkeästi tuomitse hirmutekoja eikä syyllisten piiloutumista. Minusta kertojan suhde tilanteeseen osoittaa, että joko hyväksikäyttö on häntä vahingoittanut tai jostain muusta syystä moraalinen kehitys on jäänyt vajaaksi.

Hanna sen sijaan lopulta vankeudessa ymmärtää ja katuu, joka ilmenee kirjan loppuosan tapahtumissa. Katuminen ei koskaan poista tapahtunutta, eikä herätä ketään henkiin, se voi mahdollisesti estää uusia hirmutekoja.

Lukija -nimi juontuu siitä, että kertoja lukee Hannalle kirjoja klassikoita esimerkiksi  Sotaa ja rauhaa, Odysseusta. Vankilassa Hanna opettelee lukemaan Michaelin lähettämien nauhojen avulla.

Kertojan asenteessa minua ihmetytti monikin asia, pelkästään jo seuraava ärsytti "Sitä paitsi saattoi odottaa että sota olisi lopussa ... "s.127. Kyse oli Auschwitzistä poispääsemisestä. Sodan loppuminen pitäisi ajatuskulun mukaan päättyä liittoutuneiden voittoon, mikä tapahtuikin. Todisteet yritetään aina vastaavissa tilanteissa hävittää ja niin ollen kaikki vangit tappaa, mikä (tappaminen) minun tietojeni mukaan oli leirien ainoa tarkoitus. Hanna oli minusta syytettynä myös tilanteessa, jossa Krakovan leiriltä poistuttiin ja muistakin asioista kuten vankien palamisesta tilanteessa, jossa ovea ei avattu. Hannan tuomio oli minusta oikein, vaikka kertojan mielestä se oli väärin. Hanna meni vapaaehtoisesti vartijaksi keskitysleiriin.

Pohdin pitkään bloggaanko tästä ollenkaan. Katsoin oman omatuntoni takia, että pitää, luultavasti tämä bloggauskin herättää lukijassa ristiriitaisia ajatuksia. Lukija on nimittäin teos, joka saa ajattelemaan ja minussa se herätti voimakkaan tunnereaktion.

Bernhardt Schlink on wikipedian mukaan syntynyt 1944 ja juristi, kuten Lukija -kirjan kertojakin.

Pohdin, mikä kirjan sanoma todella on. Kirjassa mainitaan Hannan lukeneen Auschwitzin kuolemanleirin johtajan Rudolf Hössin muistelmat. Hösskin piilotteli sodan jälkeen raukkamaisesti siviiliväestön joukossa, sekin oli murusen kokoinen synti kaiken muun rinnalla, josta hän oli tuomiolla. Minusta kirjassa ei tehdä tiettäväksi faktaa, että Auschwitzissa kuoli yli miljoona ihmistä, ehkä jopa neljä miljoonaa. Kaikki todisteet yritettiin hävittää ja kieltää koko asia. Viimeisistä vangeista, jotka onneksi pelastettiin, oli miltei joka kymmenes alle 15-vuotiaita.

Lukija -kirja on minusta monelta osin hyvin hyvin epäuskottava. Todellisuudessa kaupungissa nuoren koulupojan ja keski-ikäistyvän naisen jokapäiväiseen ja öiseen suhteeseen olisi puututtu, se olisi tullut miltei heti ilmi. Toiseksi on äärimmäisen epäuskottavaa väittää, että luku- ja kirjoitustaidoton henkilö voisi olla rahastajana raitiovaunussa, ja muuttaa jatkuvasti ja siten hankkia asunnot ja solmia vuokrasopimukset ja hankkia työpaikka yhä uudestaan ja osata käsitellä rahaa. Kirjassa on monta muuta hyvin epäuskottavaa seikkaa.

Pohdin myös sitä, mitä teos haluaa kertoa. Uskon, että kirjailija tulkitsee tilanteen kuten minä, mutta joka tapauksessa minusta teokseen pitäisi kirjoittaa auki, miksi keskitysleirit perustettiin. Näitä asioita yritetään eräissä piireissä edelleen kieltää tai ei haluta tietää, minusta ei voi luottaa kaikkien lukijoiden omiin tietoihin. Keskitysleirit olivat minusta ei-toivottujen ihmisten tappamista varten, tätä on minusta vastuutonta piilotella jollain lukutaidottomuudella. Leiriltä ei minusta ollut tarkoitus enää palata yhteiskuntaan. Tämän Hannakin vankilassa ymmärtää, ehkä jo ennen.

Tästä on tehty samanniminen elokuva Lukija, jota näytetään MTV3-leffa kanavalla. Hyvä filmi. TV-ruudusta otetusta valokuvasta selviää, että oikiksen ryhmä on varsin pieni, nelisen opiskelijaa. Tämä ryhmä opettaja ja opiskelijat eli kvintetti menevät seuraamaan oikeudenkäyntiä junalla.

Lukijaa on luettu muuallakin:
Ullan bloggaus syksyltä 2014 täällä.
Minna Vuo-Cho on pohdiskellut näin