Isaac Asimov: Säätiön alkusoitto, alkuteos Prelude to Foundation 1988, suomentanut Anu Niroma, WSOY, 1994. Sivumäärä 384.
Säätiö-trilogian (bloggaus tulossa sunnuntaina 23.11.14) alkuun on kirjoitettu kaksi kirjaa, ne täydentävät Säätiö-sarjan ja yhdistävät Robotit-sarjaa Säätiön tarinaan. Varo mahdollisia juonipaljastuksia, joskin näissä ennakkoteoksissa kumotaan paljon itse trilogian alussa olevia tunnelmia ja tapahtumia. Alkuperäinen trilogia kirjoitettiin 1942 alkaen ja julkaistiin kirjona 1950-luvulla, ja nämä kirjat julkaistiin 1988 ja jälkimmäinen 1992 tai 1993. Scifi-kirjallisuuden aatelia edustava Isaac Asimov kuoli 72:n vuoden iässä vuonna 1992, kuolemaa luultavasti nopeutti sydänleikkauksessa saatu verensiirto (esim. wikipedia täällä).
Säätiön alkusoitto -kirja kertoo Hari Seldonista ja psykohistoria -tieteen synnystä, johon legendaarinen Säätiö-sarja perustuu. Nuori 32-vuotias Hari Seldon saapuu kotiplaneetta Heliconilta Imperiumin pääplaneetalle Trantorille luennoimaan kehittelemästään ideaansa psykohistoriasta. Keisari Cleon I on kiinnostunut Harista ja ennustavasta tieteestä. Kirja on varsin tyypillinen Säätiö-trilogian laajennus. Asioita kerrataan ja selitetään uudestaan. Samoin kuin teoksessa Säätiö ja Maa huikeat juonenkäänteet aiheuttaa auroralainen robotti R. Daneel Olivaw, joka esintyy kirjassa kahdessa roolissa Cleon I:n esikuntapäällikkö Eto Demerzelinä, joka "ajaa takaa" Hari Seldonia, sekä "hyvänä lehtimiehenä" Chetter Humminina, joka auttaa Hari Seldonia pakenemaan Eto Demerzeliä. Hummin luennoi Imperiumin rappeutumisesta teknologian taantumisesta ja "tökkii" Hari Seldonia kehittämään psykohistoriaa ja analysoimaan Linnunradan Imperiumia.
Asimovilaiseen tyyliin kuuluu, että kaikki tapahtumat koetaan avainhenkilöiden kautta. Vaikka psykohistoria käsittelee massoja ja historia toteutuu suurina linjoina, kuitenkin kerronnassa kaikki koetaan yksilöiden kautta ja yksilöt viime kädessä tekevät valinnat.
Hari Seldon kiertääkin eri Trantorin muutamia sektoreita (joita on yhteensä 800) ja joutuu aina vaikeuksiin, kuten Säätiö ja Maa -teoksen päähenkilö Golan Trevize. Trantorin hallintokeskuksesta Seldon "karkaa" Humminin kanssa Streelingin yliopistoon, jossa hän tapaa historian tohtori Dors Venabilin. Kaiken tarkoitus on perehdyttää Seldon Linnunradan asuttamismyytteihin, robotti-ihmis -dilemmaan ja Maa-myyttiin, tuttuja, loppuun jauhettuja aiheita Asimovilla. Kiinnostavaa on ainoastaan "lainaukset" Galaktisesta Ensyklopediasta, sitä mitä siis tuskin edes asimovilaisessa Galaksissa edes julkaistiin. Joka tapauksessa Venabili valottaa Seldonille historiaa ja pelastaa Seldonin paleltumasta. Seldon on joutunut eksyksiin planeetan kuvun katolle ja uhkaa paleltua. Seuraavaksi Hari Seldon tutustuu Mycogen-sektoriin, joka tuottaa hiivaravinteita planeetalle. Mycogenilaiset ovat historiansa palvelijoita. He ovat mallintaneet hiivatuotantonsa, heillä ei ole uskontoa, vaan ylvästelevät historiallaan, mutta palvovat vanhaa robottia, mycogenilaiset ovat uskomuksensa mukaan Auroralta paenneiden avaruuslaisten jälkeläisiä. Seldonin matka jatkuu Lämpönieluun, jossa hän tapaa älykkään Yogo Amarylin, hän on kiinnostunut matematiikasta sekä nuoren rohkean Raychin. Eri sektoreita kierretään kunnes on tilinteon aika. Hummin-Demerzel paljastuu Linnunrataa pyörittäväksi robotiksi R. Daneel Olivawiksi, Asimovin jokapaikan höyläksi ja lempilapseksi! Ihmiset hylkäsivät robotit ja robottitalouden, mutta galaksia, triljoonia ihmisiä ja kymmeniä miljoonia asuttuja aurinkokuntia pyörittää yksi robotti. Kertana kielon päälle vielä Hari Seldonin rakastama Dors Venabili on naisrobotti, ja tämä tarina on paketissa. Tästä kirjasta pidin vuosikymmen sitten erittäin paljon, nyt hieman vähemmän.
Isaac Asimov: Kohti Säätiötä, alkuteos Forward the Foundation 1993, suomentanut
Jorma-Veikko Sappinen, WSOY, 1995, sivumäärä 357. Varo mahdollisia juonipaljastuksia!
Edellisestä osasta on kahdeksan vuotta. Cleon I ja Eto Demerzel ovat enemmän liemessä jatkuvien kumousyritysten kanssa. Joranumin populistinen liike on valtavan suosittu, Eto Demerzel ei.
Hari Seldon on hautautunut Streelingin yliopiston matematiikan tiedekunnan johtajaksi. Todellisuudessa hän kehittää Yuko Amarylin kanssa psykohistoriaa. Dors on hänen vaimonsa, liitto on luonnollisesti lapseton, mutta Hari on adoptoinut Raychin, jota käyttää apunaan juonittelujen vastajuonitteluissa.
Eto Demerzel luopuu politiikasta ja Hari Seldonista tulee pääministeri, kunnes keisari Cleon I murhataan. Psykohistorian tutkimus etenee, mutta Dors tuhoutuu, puolustaessaan projektia. Tässä vaiheessa lukijalle ja Hari Seldonille selviää, että Dors on ihmisen kaltainen robotti, minkä tajusin jo edellisessä osassa. (Dorsin kommenteista Harin rakkauden tunnustuksiin, luulin, että asia oli loppuun asti kaluttu, lisäksi robotiikan pääsäännöt vaikuttavat robotin toimintakykyyn).
Raychin tytär Wanda omaa mentaalisia kykyjä, jotka havaitsee ja hän perustaa aviomiehensä Stettin Palverin kanssa Toisen Säätiön, jota käytetään hyväksi suunnitelmassa. Lopulta aika riitti Säätiöiden perustamiseen.
Kohti Säätiötä -kirja on tarkoitettu päättämään puuttuva aukko. Aukon täyttäminen horjuttaa kuvaa ensimmäisen osan Hari Seldonista. Vaikea uskoa, että alkuperäisen Säätiön Hari Seldon olisi ollut robotin kanssa naimisissa ja pääministerinä kymmenen vuotta. Sen jälkeen tyyli muuttuu, lopussa on vain murheen alhoa, olot jatkuvasti huononevat, Seldonin läheiset kuolevat. Seldonia syytetään nuorisorikollisten pahoinpitelystä toistuvasti. Kirjan loppuosa olisi pitänyt tiivistää ja karsia, toisaalta näen tässä kirjailijan itsensä ajatuksia ja tunnelmia ennen lähestyvää kuolemaa.
Kirja koostuu episodeista, joiden välillä on hyppäyksiä. Tarina on rakennettu huolellisesti, mutta se on juonivetoinen juonittelu ja salamurhaeepos ja tarkoitettu muut kuusi teosta lukeneille Asimov- ja/tai Seldon-faneille, kuten minulle.
Viihdyttävä kirja, joka syö alkuperäisen trilogian taianomaista tenhoa, jota yritän välittää TÄÄLLÄ.
Edellisestä osasta on kahdeksan vuotta. Cleon I ja Eto Demerzel ovat enemmän liemessä jatkuvien kumousyritysten kanssa. Joranumin populistinen liike on valtavan suosittu, Eto Demerzel ei.
Hari Seldon on hautautunut Streelingin yliopiston matematiikan tiedekunnan johtajaksi. Todellisuudessa hän kehittää Yuko Amarylin kanssa psykohistoriaa. Dors on hänen vaimonsa, liitto on luonnollisesti lapseton, mutta Hari on adoptoinut Raychin, jota käyttää apunaan juonittelujen vastajuonitteluissa.
Eto Demerzel luopuu politiikasta ja Hari Seldonista tulee pääministeri, kunnes keisari Cleon I murhataan. Psykohistorian tutkimus etenee, mutta Dors tuhoutuu, puolustaessaan projektia. Tässä vaiheessa lukijalle ja Hari Seldonille selviää, että Dors on ihmisen kaltainen robotti, minkä tajusin jo edellisessä osassa. (Dorsin kommenteista Harin rakkauden tunnustuksiin, luulin, että asia oli loppuun asti kaluttu, lisäksi robotiikan pääsäännöt vaikuttavat robotin toimintakykyyn).
Raychin tytär Wanda omaa mentaalisia kykyjä, jotka havaitsee ja hän perustaa aviomiehensä Stettin Palverin kanssa Toisen Säätiön, jota käytetään hyväksi suunnitelmassa. Lopulta aika riitti Säätiöiden perustamiseen.
Kohti Säätiötä -kirja on tarkoitettu päättämään puuttuva aukko. Aukon täyttäminen horjuttaa kuvaa ensimmäisen osan Hari Seldonista. Vaikea uskoa, että alkuperäisen Säätiön Hari Seldon olisi ollut robotin kanssa naimisissa ja pääministerinä kymmenen vuotta. Sen jälkeen tyyli muuttuu, lopussa on vain murheen alhoa, olot jatkuvasti huononevat, Seldonin läheiset kuolevat. Seldonia syytetään nuorisorikollisten pahoinpitelystä toistuvasti. Kirjan loppuosa olisi pitänyt tiivistää ja karsia, toisaalta näen tässä kirjailijan itsensä ajatuksia ja tunnelmia ennen lähestyvää kuolemaa.
Kirja koostuu episodeista, joiden välillä on hyppäyksiä. Tarina on rakennettu huolellisesti, mutta se on juonivetoinen juonittelu ja salamurhaeepos ja tarkoitettu muut kuusi teosta lukeneille Asimov- ja/tai Seldon-faneille, kuten minulle.
Viihdyttävä kirja, joka syö alkuperäisen trilogian taianomaista tenhoa, jota yritän välittää TÄÄLLÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti