Cormac McCarthy: Kaikki kauniit hevoset

Cormac McCarthy: Kaikki kauniit hevoset, WSOY 2014, alkuteos All the Pretty Horses, 1992, suomentanut Kaijamari Sivill , sivumäärä 358, joista tekstiä 342, lopussa on espanjankielisten "vuorosanojen suomennokset".

Hieman juonesta ja henkilöistä
John Grady Cole on kuusitoistavuotias, kun hänen äitinsä myy heidän ranchinsa Texasista. Äiti on Gradyista ensimmäinen nainen, jonka hallussa tila on. Äiti myy isänsä hautajaisten jälkeen tilan. John Gradyn Colen vanhemmat ovat eronneet jo aiemmin. John Grady, miksi hän itseään nimittää, päättää "karata" Meksikoon yhdessä ystävänsä seitsemäntoistavuotiaan Lacey Rawlinsin kanssa. Pojat ovat hevosmiehiä, varsinkin John Grady on "syntynyt hevosen selkään". He lähtevät rajan yli Meksikoon. Päättelin kaikesta, että eletään vuotta 1949. Poikien mukaan lyöttäytyy kolmetoistavuotias hermoheikko poika, joka nimittää itseään Jimmy Blevinsiksi, jonka mukanaolo aiheuttaa harmeja. Blevinsin hieno hevonenkin varastetaan Blevinsin seottua ukonilmassa ja riisuttuaan vaatteensa ja jättäessään hevosen yksin.

John Grady ja Rawlins pestautuvat isoon Haciendaan ajamaan muutamaksi päiväksi karjaa ja ottavat haasteen kesyttää kolmivuotiaita villivarsoja. Tämä tekee vaikutuksen haciendan omistajaan Don Hectoriin. John Grady on saanut paikan Donin kauniin tyttären Alejandran sydämessä. Alejandralla on upea arabialainen hevonen, jolla ratsastaa satulan kanssa, Alejandra osaa ratsastaa myös ilman satulaa. Alejandra asuu osin hermoheikon äitinsä luona pääkaupungissa, jossa käy koulua.  Tyttö on itsepäinen ja pyytelee John Gradya öisille ratsastusretkille. Äidin sisar varoittaa John Gradya shakkiottelun jälkeen ja isä biljardimittelön jälkeen. Meksiko on vanhoillinen, mistä täti avautuu myöhemmin ja kertoo hyvin raa'an ja tunteellisen tarinan ihanteidensa hautausmaasta. Samalla kertaa haudattiin Meksikon vallankumouksen 1913 idealismi. Vallankumouksen taru oli lyhyt ja vaikutus ohut. Rawlins ja John Grady pidätetään ja viedään vankilaan, jossa Blevins on sekopäisenä, häntä syytetään murhasta tai murhista ja hevosvarkaudesta. Vankilassa Joe Grady joutuu taistelemaan elämästään. Rahattomana gringona vankilassa on hengenvaarallista olla. Kirjassa on vielä monta tunteikasta tai raakaa huippu- ja/tai käännekohtaa ja Joe Grady kohtaa vielä Alejandran ja tämän tädin, ja palaa hevosten kanssa Langtryyn Texasiin.

Arviointia
Minusta kirja oli alkuun hyvinkin tylsä ja varsinkin epäuskottava. Päähenkilön Meksikon matkalle en nähnyt yhtään järjellistä tai edes järjetöntä syytä. Myös Blevinsin ymppääminen tarinaan oli kummallista, mitään vastauksia Blevinsistä ei tarjottu, eikä muidenkaan valinnoista tai jatkosta. Teos oli hyvin puuduttava ja useissa väkivaltakohtauksissaan ahdistava. Joe Grady oli kuvattu hyvin väliinpitämättömäksi ja kuolemaa pelkäämättömäksi, sen vuoksi ihmetyttää hevosten takaisin raahaus, sen sijaan aseiden toistuva paukuttelu sopii kuvaan paremmin. Kirjan nimikin johtaa harhaan. Hevostuntemus oli tosin osin oikeaa, mutta sitä oli hyvin vähän. Hevoset olivat ajoittain kovassa rasituksessa ja selvisivät lyhyellä laiduntamisella ilman väkirehua ja lepoa. Ilman satulaa ratsastamista en pidä vaikeana, olen itsekin osannut taidon, tätä seikkaa minusta turhaan alleviivattiin. Onkohan kirjailija itse ratsastanut koskaan tai hoitanut hevosta? Pojat lähtivät vähin varustein ilman mitään suunnitelmaa ja varustusta. Hevosten kengittämisestä ei puhuttu lainkaan eikä hoitamisesta. Vaikea uskoa, että raskaassa kuormituksessa oleva hevonen pärjäisi noin vähällä hoidolla ja ruualla. Lämminverihevoset vaativat monesti varsin hyvää hoitoa. John Grady koulutti kolmevuotiaan villin tammavarsan päivässä tai muutamissa tunneissa ratsuhevoseksi. Oikeasti varsan juoksutus alkaa kaksivuotiaana, ja ratsastaminen alkaa kolmivuotiaana, minusta villiä hevosta ei voi näin nopeasti saada ratsuhevoseksi. Kokemusta asiasta on.

Päähenkilön elämänfilosofia on entisten lännensankarien kaltainen. Kaikki on koettava itse ja vain preerialla koetaan vapautta. Minusta myöskin teoksen loppu on epäuskottava ja huono.

Kirjassa poikien vuoropuhelussa on puhekieltä ja "murretta", en tosin tunnistanut tätä murretta, mutta näyte sivulta 103.
"Hyvännäkönen hevonen on niinku hyvännäkönen nainen, hän sanoi. Niistä koituu aina enempi harmia ku iloa. Ei mies tartte ku semmosen joka hoitaa hommat!" Pojat eivät ainakaan naisista ja hommien hoitamisesta tienneet mitään. Myöhemmin Langtryn tuomari toteaa vielä naisasiasta seuraavaa: "Voi sitä rakastaa tyttöä ja silti panna pullan uuniin", s. 329. Näitä heittoja en itse allekirjoittaisi. Päähenkilön yleisin vuorosana oli "en tiiä"

Kirjassa on pitkiä espanjankielisiä vuoropuheluja, jotka on käännetty takana, osa espanjankielisistä sanoista on ilmeisesti murteellisia. Olen jonkin verran lukenut espanjaa, mutta useimmat käännökset jouduin etsimään takaa, missä ei ollut edes sivunumeroita kuin muutamassa. Tämä hakeminen haittaa lukemista.

Tämä oli rajatrilogian ykkösosa, alla linkit muihin osiin, meno paranee, ja päättöosa on traaginen, mutta loistava.

Wikipedian mukaan Cormac McCarthy on syntynyt Rhode Islandilla 1933 ja asunut muualla, mutta ei minusta Texasissa eikä Meksikossakaan. Minusta tämä oli varsin valjua kuvausta Texasista, jossa on kyllä karjaa, karjapaimenia ja öljynporaustorneja. Tästä minusta monet tv-sarjat antavat paremman kuvan.
Cormac McCarthy (s.1933) on kuitenkin amerikkalainen arvostettu kirjailija, ja rajatrilogian muut osat ovat:
2: Matka toiseen maailmaan, bloggaus täällä.
3: Tasangon kaupungit, bloggaus täällä.


Tästä kirjasta Kaikki kauniit hevoset on tehty elokuva vuonna 2000 ja se näytettiin TV5:llä 29.12.2014, pääosissa olivat Matt Damon ja Penelope Cruz. Osin filmi noudatti osin kirjan juonta. Penelope Cruz oli filmin julkaisun aikaan 26-vuotias ja Matt Damon 30-vuotias, eli molemmat esittivät noin 16-vuotiaita teinejä.