Sivut

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat



Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat, Tammi Keltainen kirjasto 457, alkuteos 2012 Profeterne i Evighedsfjorden, suomentanut Katriina Huttunen, sivumäärä 631.

Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat kuvaa pohjoisen Tanskan siirtomaan Grönlannin karua arkea 1700-luvun lopussa. Tanskan kruunun kauppavaltuuskunta kuppaa maan antimia, ja papit levittävät evankeliumia. Tässä kaamoksen ja sorron keskuudessa moraali hukkuu, jos ei muuhun niin viinaan.

Teoksen päähenkilö on norjalainen Tanskassa papiksi lukenut Grönlantiin lähetystyöhön lähtenyt omituinen ilmeisen fiktiivinen hahmo Morten Pedersen Falck, joka on syntynyt 1756 ja kuolee 1807. Historiallisesti tämä on Tanska-Norjan unionin aikaa. Tanskaan kuuluu myös Grönlanti, jonne lähetystyötä oli alkanut tehdä alunperin  Hans Egede (mainitaan kirjassa).

Kirja on jaettu eri ajankohtiin. Se alkaa vuonna 1793, kun eräs "leski" hyppää Grönlannissa kalliolta kuolemaan. Tämän jälkeen Morten Pedersen Falckin nuoruutta tarkastellaan Kööpenhaminassa 1782- 1787, jolloin Morten opiskelee isänsä rahoin papiksi. Uutuuskirjasta en avaa juonta, mutta voin todeta että valistuksen hengessä Morten tutustuu porttojen tapoihin tiirailemalla irvokkaita akteja ja on itsekin mukana vastenmielisissä toimituksissa. Lisäksi Leinen teksti viittaa myös lapsiprostituutioon ja lasten tappamiseen, joiden tekijöitä ei kuitenkaan esitellä. Kaupunki on kuvauksen mukaan kloakka, suuri viemäri, jonne syntien liemet valuvat. Kirja on hyvin irvokas enkä suosittele sitä alle 18-vuotiaille. Falck kihlaa kirjanpainajan tyttären ja muutaman karkelon jälkeen kaveria alkaa avioliitto epäilyttää, vapaus olisi mennyttä. Koska hän on viimein saanut virkamiestutkinnon ja papin paperit, hän suuntaa Grönlantiin, yksin. Joskin Morten yllättää kaikki ja ottaa laivalle lehmän mukaan, jota ruokkii ja lypsää. Laivamatka sujuu myrskyjen merkeissä. Laivalla on myös laivapoika, jonka suosiosta miehistö tappelee. Aikansa hyttejä kierrettyään ajaa kokki hänet mastoon, josta tämä putoaa ja kuolee.

Grönlannissa vallitsee kolonialistinen henki. Kauppavaltuuskunta kontrolloi kuninkaan antamin valtuuksin "alkuasukkaita", joista osa on käännytetty, pakanoilla ei ole asiaa kruunun maille, myös hylkytavara on kruunun. Morten on riemukas ja lapsellinen innossaan muuttaa kaikki paha hyväksi, mutta tanskalaisten hierarkia ja suhde paikallisiin ajavat miestä hulluuteen. Lopulta mies varastaa viinatynnyrin ja kirjoittaa päiväkirjaa, teksti on rajua, jossa kaverin rujo tajunnanvirta rienaa ja huutaa. Kaveri on todella sekaisin, hullu ja vielä vainoharhainen, fyysisesti hän pierii ja sylkee verta ja hampaat tippuvat, maha myllertää ja pää pyörii epäkeskona. Morten kuitenkin nousee aina uudestaan jaloilleen.

Itse juoni tarkastelee pitkälti lähetystyön onnistumista (nauru kuuluu pakanan elämään, itku kristityn s.199) sekä  hurmoksellista liikettä Ikuisuusvuonolla, mistä tulee kirjan nimi. Lisäksi tarkastellaan paikallisten naisten suhteita pappeihin, asiaa tarkastellaan lähetyssaarnaaja Oxbølin lehtolapsien kautta. Kovaa kuria siirtokunnassa pitää Tanskan kruunun edustaja kauppias Kragstedt. Kragstedtin "asenne" on vanhoillinen ja kolonialistinen. Morten Falckin suosikkikirja on siirtomaahenkinen Robinson Crusoe, ja hänen mielilauseensa on Rousseaun "ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla on kahleissa".

Tässä kirjassa on vain rujoutta ja rumuutta. Muutaman kerran puhdistava tuli  raivaa syntiä tieltään.
Tätä lukukokemusta en unohda.

Tapahtumiakaan en ennalta arvannut. Arvasin vain, että Mortenin lehmä tapetaan Grönlannissa. Syy, miksi lehmä tapetaan ja tapa, millä se tehtiin, on hyvin kummallinen. Myös lapsia paikallisten kanssa tehtaillut Oxbøl kohtaa loppunsa. (Ox tarkoittanee härkää!)

Grönlanti on varmasti kaunis saari, seuraavassa Morten tiirailee laivaa, jolla haluaisi poistua saaresta:
"Hänen kielensä osuu etuhampaaseen joka on keripukin takia irtoamaisillaan, hänen mahansa on sekaisin, ja hän tuntee ripulin solisevan pahaenteisesti suolissaan, sulkijalihas värisee rasittuneena". s.134.

Toinen lainaus tulkoot sekavasta päiväkirjasta sen siisteimmästä osasta, mutta tässä puhutaan myös hampaista.
Ei kipua
Vain halua
Ei nälkää
Vain janoa
Ei katumusta
Vain kohmeloa
Etuhampaani ovat pudonneet lukuun ottamatta viittä jotka killuvat kuin rosvot hirsipuussa
R.I.P

Ensimmäinen osa päiväkirjasta oli suorastaan nerokas kaikessa sekavuudessaan ja rienassaan. Varsinkin Grönlannin osuus tuntuu rehelliseltä, vaikka kuonaa oli liikaa. Kirjan rakenne on sangen hajanainen ja rönsyjä on aivan liikaa ja lopussa kerronta hajoaa valaanpyyntiin ja Tanskan matkoihin. Tämä kirja kuitenkin kannatti lukea, pidän rehellisestä tekstistä, uskon, että kolonialismi Grönlannissa oli juuri tätä, eikä 1700-luvun lopun Kööpenhamina ollut onnela.

*****
Kim Leine on syntynyt 1961 Norjassa Telemarkissa, luokitellaan tanskalaiseksi kirjailijaksi. Kirjan takakannen mukaan hän on ollut Grönlannissa ja tietää lisäksi viinasta ja sen vaikutuksesta. Ikuisuusvuonon profeetat on hänen neljäs romaaninsa. Tanskalainen sivu TÄÄLLÄ avaa hänen tarinaansa aika syvältä ja auttaa ymmärtämään kirjankin taustoja. Tekstiä ymmärtää minusta ruotsin perusteella. Tämä sivu on niukka, mutta ruotsiksi. Tämän romaanin ansiosta Kim Leine on palkittu Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, www-sivu TÄÄLLÄ.

6 kommenttia:

  1. Luin vaan viimeisen kappaleen, kun tämä on mulla pinossa. Valitettavasti vielä muutama teos ennen tätä vuorossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Odotellaan bloggausta, kuten lopussa totesin, teos kannatti lukea.

      Poista
  2. Mulle riitti tämä, kiitos! Siis mitä pohjoisemmas mennään, sitä hurjemmaksi yltyy meno. Tämän rinnalla Mukat ja muut Lapin kirjoittajat ovat selvästi ihan kilttejä ja säyseitä. Ja miten teet tämän - tämän valtaisan lukumäärän ja perusteelliset bloggaukset? Nukut ilmeisesti 2-3 h/vrk ja luet 500 s/h.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Lokakuussa olen tosiaan lukenut paljon tämän Leinen teoksen, sekä Remeksen Hornan sekä Mäen Cowboyn, sekä Modianon yhden teoksen ja Lukija-nimisen kirjan, mutta muut kirjat olen lukenut kesällä ja ohjelmoinut bloggaukset lokakuulle.

      Tajusin jo vuonna 2012, että oma lukurytmi ja -iaka vaihtelee, joten bloggauksia kannattaa kirjoittaa heti teoksen luettuaan, mutta ohjelmoida se johonkin tai "laittaa varastoon" :)

      Lokakuun bloggauksista poistan ehkä Tuomari/Karkein oikeus bloggauksen, mutta en ole vielä päättänyt. Kuukausittain julkaisen yleensä kymmenen bloggausta, ensi vuonna ehkä vähemmän.

      Poista
  3. Hmm en taida tuota juuri nyt tuohon tarttua. Lienee pikkuinen virhearviointi minulta. Olen kaunosielu, jolla jo Linnaneidon lokikirja meni yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIrja on minustakin varsin raju, joskin se on myös rehellinen ja perustunee oikeisiin tapahtumiin. Tässä ei puhuta kauniista lumesta ja igluista eikä romantisoida mennyttä aikaa.
      Olisin sanonut, että kirja on loistava ilman rönsyilyjä.

      Poista