Jerry Cotton

G-mies: Jerry Cotton: Kuoleman aluevesillä, numero 1, vuodelta 1967, Kolmiokirja. Tarinan mitta 65 sivua.

Olen lukenut nuorempana muutamia vanhoja 1970-luvun Cottoneita, nyt ostin Antikvariaatista hyväkuntoisen 1960-luvun Jerry Cottonin. Sarjan ydin on minusta tässä. Poikamies Jerry Cotton on G-mies eli FBI:n agentti. FBI on liittovaltion poliisi, joka voi tutkia rikoksia ilman osavaltiorajoja. Kumppaninaan Jerryllä on Phil Decker ja vanhempi G-mies Neville, joka on todellinen viskisieppo ja omaa ison virka-aseen. Pääpaikka heillä on New York, ja pomo tarkastaja High. G-miehet ovat köyhiä mutta kunniallisia poikamiehiä, jotka juovat viskiä Max Salosen baarissa ja Jerry ajaa punaisella E-typen jaguarilla.

Kuoleman aluevesillä -lehdessä  G-miehet Jerry Cotton ja Phil Decker saavat komennuksen Los Angelesiin. Kysymys on ihmissalakuljetuksesta Meksikosta, asiakkaina on maksukykyisiä ihmisiä eri maista. Jerry Cottonin tultua paikalle hän suorastaan kompastuu ammuttuun mieheen lähtiessään baarista. Murha siirtyy pian paikallispoliiseilta FBI:lle tutkittavaksi. Baareilta ja rannoilta löytyvät gangsterit, jotka laitetaan rautoihin tai useammin lautoihin.

Tämä on ilmeisesti käännöstarina. Juonen kehittely oli sujuvaa, mutta nopeaa. Mukana oli huulenheittoa ja viskin juontia. Toisaalta tästä tarinasta ei jäänyt juurikaan mitään muistiin. Tutkinta kestää muutaman päivän. Montaa asianosaista ja epäiltyä etsitään, ja löydetään useimmin kuolleena, mutta seuraavaa oljenkortta etsitään. Konnat ovat varsin tyhmiä. He murhaavat avoimesti kaikki asioista vähänkin tietävät ja yrittävät päästää ilmoja myös G-miehistä Cottonista ja Deckeristä.

Tyypillistä sanailua esittäköön seuraava:
- Raskas ruumis. Sanovat, että synti painaa.
Hänen sanansa iskivät ruumiinkantajiin kuin paalujuntta.

Toisaalla Cotton on kamppaillut elämästään gangsterin kanssa. Cotton hämää heittävänsä käsikranaatin, mutta heittää oman kengänsä. Myöhemmin gangsteri kuolee ja puhutaan hänen kengistään.
Hän ei tarvitse  enää niitä kenkiä. Taivaan nurmilla kirmataan avojaloin.
Lisäksi Cottoneissa yleensä väännetään sananlaskuja uuteen muotoon tässä lehdykässä:
Kerro kerro kilistin, kuka täällä asuukin

Jerry Cotton: 1973/15: Kadonnut juna, Kolmio-kirja, sivumäärä 66.
New Jersyssä tapahtuu junaryöstö Amereikan kansallispäivänä, johon liittyy raiteitten miinoitusta, gangsterien saalis oli juna, jolla tuotiin suomalaista setelipaperia USA:n rahapajaan. Jerry Cotton ja Phil Decker olivat päivystämässä ja saavat tehtävän.

Kontra on tehnyt loistavasti cottonit kiteyttävän biisi, jossa kolmen minuuttiin on kiteytetty koko genre. Laulun on sanoittanut Moog Konttinen ja biisi on julkaistu vuonna 1978. Sinkku on uudelleen julkaistu 2000-luvulla ja minulla on se, kansi yläkuvassa. Kyse on käännösbiisistä alkuperäinen on  Jack the Idiot Dunce, katsoin youtubesta niin tämä on  the Kinksin biisi. Cottonin kliseet on kaikki saatu mahtumaan Kontran biisiin: punainen jaguar, Phil Decker, Neville, tarkastaja High ja Max Salosen baari sekä isoäiti, tervapamppu, vasikoille annettavat dollarit. Cottonin koko nimi oli Jeremias Aaron Cotton, kotoisin hän Connecticutista ja FBI:n entinen päällikkö oli Edgar Hoover, Hoover oli myös imurimerkki, johon Moogin sanat viittavat: "taidolla. minkä Hoover loi, hän pahat pojat imuroi". Laulun mukaan Cotton olisi suosinut viskeistä bourbonia.

Sinkussa tuli pari muutakin biisiä käännösbiisi Ressu ja punainen paroni. Tenavien Ressu on ollut minun suosikkini. Kuvan oikeudet luonnollisesti tekijän Charles M Schulzin. Kyseisessä sarjakuvassa, josta olen ottanut tarkoituksella epätarkan kuvan. Oheisessa sarjakuvassa Ressu kadehtii Remppua, joka on maavoimissa. Ressun veli Remppu ei ole todellakaan onnistuja, eli kadehtimisen syytä ei ole. Remppu on nimittäin juoksuhaudassa. Tenavien huumori on humaania ja suomalaisille sopivaa, kukaan Tenavista ei ole täydellinen, paitsi Tellu, jonka ongelma on siinä, että hän on liian täydellinen ja koppava.

Sinkussa  on vielä biisi Ajaa hiljaa isi, se on alun alkaen käännöslastenlaulu. Tässä se on Kontran rokkiversiona.

****
Suomalaisten Jerry Cottonien takana on Seppo Tuisku  (s.1936), joka toimitti Jerry Cottonia vuodesta 1968 alkaen. Nettilähteiden mukaan 1970-luvun Jerry Cottonit olisivat olleet kotimaassa kirjoitettu ja varsin hyviä. Vuonna 1967 Jerry Cottonin vuositilaus oli 24 numeroa ja tilaushinta oli 20 mk.

*****
Tälläkin osallistun Suketuksen "Pojat lukemaan" -haasteeseen. Luultavasti kukaan kirjoja lukematon poika ei tätä bloggausta lue. Paras tapa saada pojat lukemaan, on antaa itse esimerkkiä ja lukea. Poikien pitää lukea niitä teoksia, mitkä kiinnostavat.