Sivut

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

John Steinbeck: Helmi


John Steinbeck: Helmi, Tammi Kurki-kirja 1966, alkuteos The Pearl ilmesty 1947, suomentanut Alex Matson. Sivumäärä 118. Tiedot ovat peräisin kuvan teoskappaleesta, jonka luin.

Kino ja Juana ovat köyhiä intiaaneja. Heidän asumuksensa on risumaja. Heidän pientä lastaan Coyotitoa puree skorpioni, mutta ahne valkoinen lääkäri ei hoida "eläimiä". Juana rukoilee, että Kino löytäisi helmen, jotta lääkärille voitaisiin maksaa, Coyotito on yhä sairaampi.

Toive käy toteen lokin munan kokoinen helmi löytyy, sen pinnassa kuvastuu valoisia kuvia. Lihava lääkäri haluaa helmestä osansa, pappi haluaa jotain seurakunnalle. La Pazissa helmen myynti ei onnistu. Risumaja tuikataan tuleen ja kun Kinon perhe lähtee myymään helmeä muualle niin ryöstökolmikko seuraa perässä.

Kino on yksinkertainen alistetussa asemassa oleva alkuasukas, jolla ei ole yhteisössään mahdollisuutta kohota, on hänellä helmi tai ei. Helmen ostajat liittoutuvat eivätkä osta Kinolta Helmeä vaan tarjoavat mitätöntä summaa, lääkäri sortaa koko perhettä.

Kinolla ei ole tukena kehittynyttä laillista yhteiskuntaa, jossa voisi toimia.

Juana huomaa miltei heti, että helmi on heitettävä  mereen. Kinolla on unelmia mutta ne hukkuvat vereen. Helmestä kuvastuu pääkallo.

Kino aistii kaiken tapahtuvan lauluina, kerronta on hyvin vivahteikasta.

Kinon, Juanan ja Coyotiton traagisen tarinan kautta Steinbeck osoittaa, että alistettu yksilö pysyy läävässään potkaisee häntä onni tai onnettomuus.
***
Suketus on löytänyt minusta kirjan sanoman hyvin täällä.
Zephyr on löytänyt vihan ja ahneuden kirouksen täällä . 
Marilelle lukuaika oli väärä täällä 

Minusta teoksen laulut olivat liian mollivoittosia itkuvirsiä ja ankeus lisääntyi, lopussa lauloi enää kivääri.
***
John Steinbeck (1902 - 1968 ) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1962. Hän on syntynyt Salinasissa Kaliforniassa. Kirjojensa miljööt ovat usein juuri sieltä Tyynen valtameren rannikolta.
Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista

12 kommenttia:

  1. Olen lukenut steinbeckiltä hänen Punainen poni -teoksensa ja siinäkin oli tietynlainen alavireinen sävy. Helmi pitäisi löytyä hyllystäni, jos nyt oikein muistan ja odottaa vielä lukuvuoroaan. Vaikuttaa kyllä aika ankealta teokselta noin postauksesi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Steinbeckiä on käännetty paljon, seuraavaksi bloggaan Ystävyyden talosta, josta en kovinkaan paljon pitänyt. Punaista ponia en ole lukenut, eikä kirjaakaan ole. Tämä oli ankeista ankein.

      Poista
  2. Olen lukenut Helmen yläasteaikana, mutta en muista enää oliko se "pakkoluettava" vai muutenko poimin kirjan kirjaston hyllystä. Tarina teki vaikutuksen, koska nyt kun postasit tästä, niin palautui se voimakkaana mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina oli hyvin vahva, ikävää että maailma on epäoikeudenmukainen, joillain ei ole edes mahdollisuuksia,

      Poista
  3. Tässä on kyllä amerikkalainen unelma toisin päin!
    Minulle tämä kirja kuului äidinkielen opintoihin lukiossa. Kävin katsomassa hyllyssäni, näin on, lukiolaisen merkintöjä. Olin ostanut kirjan 1967 ja lukenut huolella. Olin alleviivannut seuraavan "Suunnitelma on todellisuus, ja mitä ihminen aikoo, hän jo kokee." Muistan, miten paljon pidin kirjasta! Äkkiähän tuon lukisi uudestaan, näkisin tuleeko samat fiilikset. Melkein alkoi tulla jo tuossa selatessani sama surumielinen ja haikea olo ja kiukkukin Kinon ja Juanan puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Mestarillinen teos, vaikka ankeudessaan ei ehkä ole miellyttävä lukukokemus.
      Itse arkailen alleviivata kirjoja. Joissain käytettyinä ostetuissa kirjoissa olen nähnyt alleviivauksia ja nasevia huomioita, ja itsekin niihin tehnyt merkintöjä lähinnä lyijykynällä.
      Suunnitelma siis toteuttaa itseään alitajunnan kautta ?

      Poista
    2. En minäkään enää viivaile. Silloin nuorena kirjoitin aina kirjan alkuun nimikirjoituksenikin hienosti koukeroiden ja vuosiluvun, mikä on kyllä hyödyllinen juttu. Nyt tiedän, että olin lukenut Helmen lukion tokalla, seitsemäntoistavuotiaana.
      Mitä jos hankkisi adlibriksen? Onko sinulla? Kirjoista tulisi heti arvokkaampia, kun ne leimaisi omikseen.

      Poista
  4. Huhhuh, vieläkin puistattaa, kun vain ajattelenkin tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin nyt paljastaa, että luin tämän heti postauksesi jälkeen, ja jätin varastoon. Oli todella ankea.

      Poista
  5. Mekin luettiin tämä koulussa. Pitäisi varmaan kokeilla uudestaan.

    VastaaPoista