Anatole France: Pingviinien saari

Anatole France: Pingviinien saari, Tammi 1976, L'Ile des Pingouins, 1924 (niteen tieto, muissa lähteissä vuosiluku 1908) suomentanut Joel Lehtonen, sivumäärä 287 ja kolmen sivun mittainen sisällys.

Anatole Francen Pingviinien saari on perinteinen yhteiskunnan satiiri, jossa kerrotaan Pingvinian historia. Tekstiä ryydittää sarkastiset sidokset moniin taruihin, ja hyvinkin pisteliäitä huomioita esitetään. Yhdeksän sivun mittaisessa alkulauseessa "todistetaan", että historian kirjoitus on kopiointia, lukija ei halua yllätyksiä, kansakunnan elämä on jono rikoksia, onnettomuuksia ja hassutuksia. Lisäksi jo kerrotaan, että pingviinit vihaavat merisikoja vain siksi, että merisiat sattuvat olemaan naapureita, isänmaallisuus eläköön, kuolema merisioille. He sotivat satoja vuosia. Merisikojen historiankirjat kuvaavat tapahtumat täysin päinvastaisiksi kuin pingviinien historioitsijat.

Pyhä Mael löysi pingviinit. Hän oli pyhä mies, joka perusti luostarin, jonka hurskas tosin loppui, kun Mael lähti lähetystyöhön. Nunnat aiheuttivat munkeille ylenmääräisiä kiusauksia. Lähetysmatkoillaan Pyhä Mael eksyi pohjoiseen Alkan saarelle, jossa hän saarnasi väkijoukolle, jonka myöskin kastoi. Väkijoukko oli tarkemmin analysoituna rauhaa rakastava pingviinilauma. Taivaassa pohdittiin, oliko kaste pätevä. Pingviinien kaste katsottiin päteväksi, ja heidät muutettiin ihmisiksi, ja Pingvinia oli syntynyt.

Rauha ja rinnakkaiselo jäivät lintujen maailmaan ja loppuosa kirjasta tarkastelee lempeän ironisesti Pingvinian yhteiskunnan "kehitystä". Linnut olivat riidelleet vain soitimella, nyt riidat muuttuvat jokapäiväisiksi. Omistusoikeus paalutetaan rajapyykein, ja maassa alkaa vallita vahvimman laki, josta muokataan siviilioikeus. Pingviinittäret verhotaan hameisiin, ja pakotetaan raskaisiin töihin. Kun maa on jaettu, niin valtiopäivillä kokoontuvat aateliset, jotka päättävät, että vain alhaiset maksavat veroa.

Kraakin pojasta Darkosta tulee Pingvinian ensimmäinen kuningas. Kraakki halusi tehdä suuria tekoja, hän otti vaimokseen Orberosen, joka oli neitsyt, ja Kraakki vei hänet kotiinsa ja lähti lohikäärmeeksi pukeutuneena hamuamaan toisten rikkauksia itselleen. Orberose sillä välin vietti vapaiden suhteiden aikaa ja karkeloi monen paimenen kanssa. Jotta lohikäärme voitettaisiin, tarjoutui Orberose Maelille neitsyeksi, ja hän "voittaisi" lohikäärmeen. Huijausten jälkeen Kraakki kohosi mahtavan rikkaaksi maanomistajaksi, ja Orberose pyhimykseksi. Kraakin lapsesta Drakosta tulee ensimmäinen kuningas, jonka kruununa on lohikäärmeen harjahattu. Tässä olen referoinut kirjan ensimmäiset 80 sivua, meno on varsin hulvatonta, ja sisältää viitteitä ilmeisesti ranskalaisiin ja roomalaisiin "taruihin", kerronta toisin kuin yleensä näissä on varsin humoristista ja hauskaa, eikä saarnaavan laahaavaa.
Lainauksia ss 86 -87
Bosco Jalomielinen nousi hänen jälkeensä valtaistuimelle, ja ollakseen varmempi murhasi huolellisesti kaikki sukulaisensa. Hänestä polveutui paljon mahtavia kuninkaita.... Drago Suuri saavutti suuren maineen soturina. Hän sai selkäänsä useammin kuin muut. Juuri tappioiden runsaudesta tunnetaan suuret sotapäälliköt. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän poltti enemmän kuin satatuhatta kylää ... "Sota ilman tulipaloa on sama kuin rullasyltty ilman sinappia, ylen tympeää"
Hurskaat miehet joutuvat pahan pauloihin, siveät neidit rietastelevat ja paholainen viekottelee monissa eri hahmoissa. Oivaa historiaa kirjoittaa munkki Talpa, joka tosin meni jo 11-vuotiaana eristettyyn luostariin, josta käsin hän kirjoitti aikansa elettyä historiaa, mutta eli erakkona.

Myös Pingvinian taidetta käsitellään, ja pyhien ihmisten kuvia analysoidaan, ja liikaa on keskitytty fyysisiin ominaisuuksiin. Kirjallisiin merkkipaaluihin Pingviniassa kuuluu Marbodin matka tuonelaan, minusta tässä on yhtymäkohtia Danten jumalaiseen näytelmään.

Maailman historiaa tässä matkitaan: Pingviniassa vapaa tutkimus johtaa kirkolliseen reformaatioon, joka johtaa pyhäinjäännösten tuhoamiseen, ja pyhimysten nimet joutuvat romukoppaan. Pyhä Orberose säilyttää pitkään asemansa, ja häneen liitetään tarinoita, jotka tiedämme täysin valheellisiksi. Pingviineillä on vaihe, jossa puhdas rotuajatus ja luonnon filosofia ovat voimissaan, samalla Trinac -niminen hallitsija valloitti puolet maailman tunnetuista maa-alueista. Kuningaskunta "muuttuu" tasavallaksi, maa pakko-otettaan aatelilta ja papistolle, porvareiden omistusoikeutta saamaan maahan lujitetaan lainsäädännöllä. Tasavaltaa hallitsi todellisuudessa muutama raha-mies. Tasavaltaa koitetaan emigranttiprinssien toimesta horjuttaa. Maanpakopaikaksi kelpaa Merisika-maa. Kamppailu jatkuu. Pääministerin suhde erään ministerin vaimoon johtaa kovaa mustasukkaisuusdraamaan ja eräiden vaiheiden jälkeen syntyy maailmansota. Se, että onko tämä kohta kirjoitettu vuonna 1908 vai 1924 on merkitsevää:  "Tuli maailmansota, koko maailma upposi verivirtoihin". Vai onko sillä merkitystä, maailmansotahan alkoi taas uudestaan vuonna 1939?! Tästä huolimatta itse tilanteen pohjustus tuntui hieman ontuvalta. Loppuosassa kirjaa tarkastellaan tilannetta viidenkymmenen vuoden päästä, ja korkeita taloja ja liike-elämän dominanssia ennustetaan. Ennustus meni ehkä oikein, mutta muutos hidastui sekä Neuvostoliiton vallankumouksen vuoksi ja varsinkin toisen maailmansodan vuoksi.

Anatole France: Pingviinien saari on täynnä hienoja viitteitä, joista osa menee Juntti-Jokkelta ohi. Tällaiset kirjat joko toimivat ja ovat hauskoja, mutta osoittavat olennaisen tai ovat pitkäpiimäisiä puuduttavia paatoksia tai sitten eivät.

Nobelisti France on onnistunut, Pingviinien saari -kirja on loistava pisteliäs satiiri.

***
Pariisilainen ja myös ranskalainen kirjakauppiaan poika Anatole France (1844 -1924) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1921. Palkinnon perusteluissa viitataan siihen, että hänellä on gallialainen luonto."in recognition of his brilliant literary achievements, characterized as they are by a nobility of style, a profound human sympathy, grace, and a true Gallic temperament". Viisaita nuo gallialaiset.