Frans Emil Sillanpää: Poika eli elämäänsä, Otava 1953, sivumäärä 375.
Esipuheessa F.E Sillanpää kutsuu itseään taataksi ja kertoo kirjan olevan kuvaus omasta elämästä, vapaat muistelmat. Hän on pohjimmiltaan sama hämeenkyröläinen poika. Kirja on varsin perinteinen muistelmateos, hän kertoo vanhempiensa Pransun ja Miinan tarinaa, heidän naimisiin menon ja pirtin pystytyksen. Frans oli perheen ainoa lapsi, joka jäi henkiin, hänellä oli vanhemmat sisarukset: veli ja sisko Kalle- ja Anna-Vainaa. Taata turinoi lapsuutensa maisemista, hämeenkyröläisten elämästä. Seuraavaksi Frans siirtyi Tampereelle reaalilyseoon, jossa köyhän mäkitupalaisen lapsella oli omat haasteensa. Taatan lapsuusmaisemia ja tärkeitä henkilöitä on myös valokuvin. Ylioppilaslakin ja lyyran Taata sai keväällä 1908 ja pankkilainan turvin hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa, jotka jäivät tosin kesken. Hän tapasi opiskeluaikanaan ensin Juhani Ahon vuonna 1913 ja myöhemmin Heikki Järnefeltin kautta Eero Järnefeltin. "Sikrin" kanssa hän avioitui ja sai lapsia tämän jälkeen Taata selvittää kirjallisen työnsä alkutaipaletta ....
Kirja etenee muistellen viimeiseen lukuunsa "Kirjailijan kutsumuksesta", joka alkaa "Suomen kansa, varsinkin sen ruumiillista työtä tekevä osa, on henkiseltä laadultaan 'kirjallista', sen parhaimmisto lukee paljon". ja päättyy .. "Ja me rakastamme ihmistä hänen jaloudessaan ja vihaamme ihmistä hänen alhaisuudessaan ja haluamme löytää nämä molemmat ja kaiken välillä olevan omassa itsessämme ja tuoda nämä löytömme esiin lähimmäistemme vapauttamiseksi. Teemme sen kirjoittamalla romaaneja, kertomuksia, novelleja, runoja. Ja nyökkäämme rohkaisevasti kaikille nuorille, samaan pyrkiville ponnistelijoille".
*****
Frans Emil Sillanpää (1888 - 1964) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1939. SKS:n biografiakeskuksen webbisivujen mukaan "Sillanpää varmisti Siljan tarinalla asemansa eurooppalaisena kertojana, ja sen myötä hän myös ponnahti vuotuisten Nobel-veikkausten eturiviin". Eli tämän mukaan FES-taata olisi ollut tyrkyllä palkinnon saajaksi vuodesta 1933 saakka. Silja -hahmo on luullakseni teoksessa Nuorena nukkunut vuodelta 1931.
Sillanpää syntyi siis Hämeenkyrössä, kävi koulunsa Tampereella, opiskeli Helsingissä.
Hurskas kurjuus, joka ilmestyi vuonna 1919, oli Sillanpään kolmas romaani. Tämän kirjan olen lukenut. Se kertoo kansalaissodassa teloitetun Juha Toivolan tarinan. Teloitus minusta tapahtui ilman pätevää syytä, ja kirja oli varmasti sisällissodan jälkeen kovin luettu. Vapaussodan osapuolet eivät kiittäneet kirjan näkemystä.
F.E Sillanpään pääteoksina pidetään 1930-luvun alussa ilmestyneitä Nuorena nukkunut. (1931), Miehen tie (1932), ja Ihmiset suviyössä (1934), ne on minulta lukematta.
Sillanpää on kyllä muutenkin kunnostautunut kirjannimien mitäänsanomattomuudessa mutta tämä on kyllä voittaja :)
VastaaPoistaMutta pitäisi varmaan jossain vaiheessa jotain herralta lukea...
Minä pidän Sillanpään kirjoista erittäin paljon. Olen lukenut ainakin kolme jo mainittua ja nyt nobelistihaasteesi kyllä nostatti lukuinnon Sillanpään lukemiseen.
VastaaPoistaSuomalaisten oma nobelisti oli vallan unohtua! Nuorena nukkunut innoitti José Saramagoakin. Taisin kirjamessuilta löytää yhden Sillanpään, joten sen voisi lukea tähän haasteeseen.
VastaaPoistaItselläni on kirjahyllyssä odottamassa Silllanpään Elokuu jonka ajattelin lukea tuohon Nobel-haasteeseen :) Nuorena nukkunut on kiinnostanut myös jonkin aikaa ja sen haluaisin lukea.
VastaaPoistaKiitos kommenteista. F E Sillanpäätä ei juurikaan ole koulujen lukulistoilla.
VastaaPoistaEnsinnäkin, upea otos kirjasta! Malliesimerkki siitä, miten vähän vaatimattominkin kansin varustetusta kirjasta saada hienon kuvan!
VastaaPoistaSillanpää on erinomainen kertoja, jonka tuotantoon haluaisin ehdottomasti tutustua vähän enemmänkin. Ysiluokalla tein kirja- ja kirjailijaesitelmän Sillanpäästä ja Nuorena nukkuneesta ja teoksesta tuli silloin lempikirjani ja pysytteli sillä arvoasemalla aika pitkään. Viime syksynä tenttiä varten lukemani Hurskas kurjuus oli upea ja traaginen tarina, joka teki myös syvän vaikutuksen. Muistan hämärästi lukeneeni myös lukiossa Elämä ja aurinko -teoksen koulua varten, ja vieläkin hämärämmin muistelen, että se oli ainakin silloin vähän mitäänsanomaton lukukokemus. (Ehkä olin liian nuori arvostamaan sitä.)
Seuraavana Sillanpää-listallani olisi Hiltu ja Ragnar -teos, johon sain vinkin yhdeltä kirjabloggaajalta Hurskas kurjuus -bloggaukseni yhteydessä. Tarina siis perustuu Hurskaasta kurjuudesta tutun Juha Toivolan lapsen Hiltun tarinaan, siis se tyttö, joka kuolee Hurskaassa kurjuudessa vähän mystisissä olosuhteissa ollessaan palkollisena.
Kiitos, pohdin kuvaustaustaa paljon, kuva itsessään ei ole kummoinen, ja kännykällä otettu, mutta viljataulu ja kansi minusta täydentävät toisiaan.
PoistaHurskaan kurjuuden itsekin olen lukenut. Minua haittasi hieman Juha Toivolan kuvaaminen varsin yksinkertaiseksi. Hiltun ja Ragnarin kytköksestä Juha Toivolaan en tiennytkään :)