Anton Tsehov: Lääkärin kohtalo eli Sairaalan N:o 6

Anton Tsehov: Lääkärin kohtalo eli Sairaalan N:o 6, suomentanut Emil Mannstén, Otava, Helsinki, 1900.

Anton Tsehovin Lääkärin kohtalo eli Sairaalan N:o 6 on kuvitteellinen kertomus 1800-luvun Venäjältä.
Tarina alkaa näin. Sairaalan pihalla kohoaa vähäinen sivurakennus jota ympäröi tiheä takiais-, nokkos- ja villihamppumetsikkö. Katto on ruostunut, savupiippu puoleksi rauennut, portaiden astinlaudat mädänneet ja peittyneet ruoholla, ja kalkki-iskoksesta ovat vain merkit jälellä. Etumainen pääty on sairashuoneeseen päin, takimainen pääty tähtää pellolle, josta sen erottaa harmaa naulaharjalla varustettu sairaalan laipio. Kaikki, sekä nämä naulat, jotka ovat käännetyt terävä puoli ylöspäin, että laipio kuin itse sivurakennuskin, on niin ikävän ja jylhän näköistä kuin Venäjällä ovat vain sairaalain ja vankilain rakennukset.
Tuskin missään sairaalat tai vankilat ovat olleet parempia 1800-luvulla.

Sairaalan huoneessa N:o 6 on viisi potilasta, joista tarinan kannalta merkityksellisin on Ivan Dmitritsh Gromow, 33-vuotias entinen oikeudenpalvelija, jonka elämä suistui lopullisesti raiteiltaan hänen nähtyään kahlevankeja. Kuvitelmissaan hän teki itsestään murhaajan, vietti unettomia öitä, ja sekosi lopullisesti ja tuotiin huoneeseen N:o 6. Huoneessa on myös entinen yrittäjä, joka syöksyi masennuksen mustaan aukkoon firman kaatumisen jälkeen. Sairaskertomukset ovat loistavasti kirjoitettu, mutta niiden lukeminen on vastaavasti hieman raskasta.

Tarinan päähenkilö on kuitenkin tohtori Andrei Jefimitsh Ragin. Joka innokkaana aloitti sairaalassa, mutta hukkui rutiineihin, eikä puuttunut väärinkäytöksiin vaan turtui kaikkeen.

"mitäpä maksaisi estää ihmisiä kuolemasta, jos kerran kuolema on jokaisen normaalinen, laillinen loppu? Mitäpä hyötyä siitä, jos joku torikaupustelija tahi virkamies elääkin viisi, tahi hyvässä lykyssä kymmenen vuotta kauemmin? Jos sen sijaan otaksumme lääketieteen tarkotuksen olevan kipujen ja kärsimysten vaimentamisen, niin seuraa itsestänsä kysymys: mitäpä varten niitä vaimentaa? Ensiksikin, sanotaan, että kärsimykset auttavat ihmistä täydellisyyteen, ja toiseksi, jos ihmiset tosiaankin oppivat vaimentamaan kärsimyksiään pillereillä ja tipoilla, niin laiminlyövät he kokonaan uskonnon ja filosofeeraamisen, joissa heillä tähän saakka on ollut vahva turva kaikissa tukalissa elämäntiloissa ja joissa he ovat tunteneet itsensä onnellisiksi. Moisten mietteiden turruttamana Andrei Jefimitsh heittäytyi toimettomaksi eikä siitä lähtein enää joka päivä käynyt sairashuoneessa".
Toimettomuus olisi ollut normaali olotila, jonka ympäröivä yhteisö olisi hyväksynyt, mutta tohtori Andrei Jefimitsh Ragin menikin toistuvasti keskustelemaan huoneeseen N:o 6 Ivan Dmitritsh Gromowin kanssa.
Yhteisö kummastelee tätä ja pakottaa lääkärin eroamaan virastaan. Eron jälkeen hän on matkalla ainoan ystävänsä Mihail Averjanitshin kanssa, jonka pelivelkoihin loput Andrein 500 ruplaa menevät. Rahattomana hän kituuttaa muiden vaivoina, kunnes uusi sairaalaan mielisairaalan lääkäri saa hänet houkuteltua Huoneeseen N:o 6: huoneessa kuusi on kuusi potilasta.

Tarina osoittaa lääkärin olleen pelkkä työläinen 1800-luvulla. Ragin hukutetaan ja turrutetaan työllä. Virasta ei koidu suuria tuloja, ja eläkettä ei ole. Andrein olisi pitänyt haalia rahat omin keinoin.

Kuolemattomuus on teoksen eräs teema, se mainitaan toistuvasti. Päähenkilö ei itse usko kuolemattomuuteen

— Ettekö te usko sielun kuolemattomuuteen? kysyy yhtäkkiä postimestari.
— En, arvoisa Mihail Averjanitsh, en usko eikä ole syytä uskoaksenikaan

Raginin sanat kuolemattomuudesta ovat armottomat (poimittu teoksen eri kohdista

"Kuolemattomuutensa näkeminen aineiden uudistuksessa on yhtä kummallista, kuin loistavan tulevaisuuden ennustaminen kotelolle, senjälkeen kuin siinä säilytetty kallisarvoinen viulu on särjetty ja mitättömäksi tehty".

"Vaan minun luja uskoni on, että jos ei kuolemattomuutta ole, niin sen ennemmin tahi myöhemmin keksii suuri ihmisen järki".
"Mihail Averjanitsh ja miljoonat muut uskovat kuolemattomuuteen. Mutta onkohan sitä? Kuolemattomuutta hän ei kuitenkaan halunnut, ja hän ajatteli sitä vain silmänräpäyksen..."

***
Anton Tsehov (1860-1904) oli venäläinen kirjailija, jonka näytelmän Lokki olen lukenut. Tsehov elinaikansa puolesta olisi voinut saada Nobelin kirjallisuuspalkinnon, mutta kuuluu enemmistöön, joka ei sitä koskaan saanut. Tsehov kuoli tuberkuloosiin. Hänellä oli lääkärinopintoja.

Tämän teoksen sanotaan olleen pienenä viitteenä Rosa Liksomille, joka puksutti Hytissä nro:6 näin.

***

Tämän kirjan luin Gutenbergistä. Löydät Gutenbergin täältä tai googlettamalla gutenberg tai kirjoittamalla osoite, tästä kirjasta siellä lukee mm. seuraavaa

The Project Gutenberg EBook of Lääkärin kohtalo, by Anton Tsehov

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Lääkärin kohtalo eli Sairaalan n:o 6
Author: Anton Tsehov
Translator: Emil Mannstén
Release Date: December 3, 2012 [EBook #41543]
Language: Finnish

Suositan kirjallisuuden ystäville tätä loistavaa palvelua, jossa vielä useimmin on mainittu Tapio Riikonen.

*****
Osallistun tällä Jaanan Venäjä haasteeseen, lisäksi olen blogannut

Boris Pasternakista täällä.
Dostojevskin Pelureista täällä
Venäläisiä novelleja luin uudestaan täällä.