Aksel Sandemose: Ihmissusi

Aksel Sandemose: Ihmissusi, Gummerus 1969,  sivumäärä 402, Varulven 1960, suomentaja Eija Palsbo.

Aksel Sandemosen Ihmissusi on monitasoinen sekä kerronnaltaan että aikatasoiltaan, herkkä, mutta armoton kuvaus pinnan alla väreilevistä alkukantaisista tunteista ja väkivaltaisista voimista, osin ehkä psykoanalyyttinen luotaus, sillä henkilöiden rajuja unia selvitetään. Kerronta on mosaiikkimainen, missä toinen henkilö kirjoittaa, muistelee tai kertaa toisen päähenkilön tarinaa. Teoksessa ei ole erillisiä lukuja vaan otsikoiden alla on tekstiä. Teksti on tiivistä, luin kirjaa pitkään ja loppuun asti kirja leikkii uusilla mosaiikkipaloillaan ja viimeiseen sivuun asti jännite säilyy, eikä lopullisia vastauksia sielläkään anneta.

Teoksen prologissa Erling Vik soittaa Felicia Venhaugille  vuonna 1957 ja prologi tarkastelee Felician käsillä olevaa mielentilaa sekä puutarhuri Tor Andersenin hahmoa. Puutarhuri työskentelee Venhaugin isännän ja Felician aviomiehen Janin palkollisena. Erling Vikin ja Felician suhdetta käsitellään eri aikatasoissa ja eri henkilöiden silmin. Kirja tapahtuu Norjassa, paitsi toisen maailmansodan aikana myös Ruotsissa. Tapahtuma-aika on ajanjakso välillä (noin) 1910-1960. Kirja alkaa vuodesta 1957, siirtyy eri kappaleissa eri ajanjaksoihin eri henkilöiden pariin yhdistellen hellävaraisesti mutta määrätietoisesti paloja teemojen ympärille.
Teemoja on rakkaus, seksuaalisuus, miehen ja naisen suhde, mustasukkaisuus, kateus, ja sota-ajasta johtuvat natsismi ja väkivalta sekä pahuus. Vaikka sota-aikaa ei juurikaan käsitellä, siellä on tapahtunut paljon merkityksellisiä asioita, joita ruoditaan teoksen loppuvaiheissa. Eräiden murhien motiivit viittaavat sota-aikaan, tai sitten eivät. Jan, Erling ja Felicia ovat paenneet vastarintaihmisinä kaikki sodan aikana Ruotsiin turvaan, Felicia veljiensä murhien jälkeen. Norjassa teoksen mukaan puhalsi natsituulet sodan aikana, ja kirjan  Torvald Ørjelle tämä tuuli oli myötäinen. Erling kuvailee Ørjen hirviöksi, "joka sairastuu ilosta, jos joku joutuu hänen valtaansa". Torvald Ørje on yrittänyt tappaa Erlingiä, mutta ei ole onnistunut eikä Erling ole ilmiantanut tätä sodan jälkeen. Samassa yhteydessä Sandemose tarkastelee natsien ihannointia sodan aikana, mutta sodan jälkeen heidät vaan unohdettiin. Teoksessa käsitellään paljon Norjan sodanaikaisen johtajan Quislingin hahmoa, joka hallitsi natsien aikana, ja tuomittiin kuolemaan sodan jälkeen.

Ihmissusi-teos kuitenkin alkaa varsin toisenlaisissa tunnelmissa kuusitoistavuotias Erling Vik on kokenut vuonna 1915 ensirakkautensa neljätoistavuotiaan Gulnare Svaren kanssa. Heidän rakkaus on ollut nuorta ja puhdasta. Nuorten tapaamiset loppuivat Gulnaren vanhempien aavistukseen, että Gulnare salaa jotain. Isä, joka on sivistynyt oppikoulun lehtori, kiskoo tiedot Gulnaresta, ja Gulnare joutuu tunnustamaan kaiken suhteestaan Erlingiin, joista pahimmat synnit olivat jäätelön ostaminen kaupasta, ja alastomana uinti. Kodissa järjestetään pieksäjäiset, joissa Gulnare tunnustaa paljon sellaista, mitä ei ole edes tapahtunut. Tätä viattoman rakkauden väkivaltaista tappamista käsitellään monissa muodoissa teoksessa. Parisuhdeongelmat ovat eräs kirjan teema. Kolmikymppinen Erling on puolestaan ollut seitsentoistakesäisen Felician ensirakkaus ja tällöin on todellisuudessa päästy "loppuun asti", Erling pääsi Gulnaren kanssa "loppuun asti" vasta myöhemmässä unimaailmassa. Erling on jättänyt ensimmäisen yön jälkeen Felician toisen naisen Cecilian takia. Erling on tällöin ollut toimittaja ja myöhemmin kirjailijana, jolla on alkoholiongelmia. Felicia ja Erling ovat tavanneet vastarinta-aktivisteina Tukholmassa 1942, jossa on ollut myös Jan Venhaug, tuleva Felician mies. Jan Venhaug on talollinen, jonka nuoruuden kaihoisat hetket liittyvät kaksikymmenvuotiaana tapaamaansa Vigdikseen, joka Felician ja Janin avioiduttua täysin rupsahtaneena ruttunaamana tuijottaa Feliciaa. Parisuhteet noudattavat samaa kaavaa, nuoruuden rakkaus tuhotaan tai tuhoutuu ulkopuolisten kateuden voimasta tai oman mustasukkaisen käytöksen vuoksi. Erling tapaa oman nuoruuden ruusunnuppunsa kahvilassa, jossa henkisesti ja ruumiillisesti rupsahtanut rouva Gulnare Kortsen lähettää sapekkaat sanat Erlingin niskaan. Erling oli nuorukaisena odottanut kultaista Gulnare saapuvaksi, samoin kuin Felicia oli odottanut sukupuoliasioista luennoimassa ollutta Erlingiä. Erling oli teoreettisen luennon jälkeen lähtenyt soveltamaan teoriaa käytäntöön erään tyrkyn kanssa. Erlingillä on myös avioton lapsi Julia, jonka Felicia ja Jan ovat ottaneet luokseen asumaan. Julian äiti on ollut alkoholisoitunut prostituoitu (=juoppo ja huora), ja Julia oli varttunut lastenkodissa. Julia muistuttaa Feliciaa hänen omasta nuoruudestaan, Julia on ihastunut Janiin. Felicia ylläpitää ajoittaista fyysistä suhdetta Erlingiin, ja hoitaa kasvihuonetta alastomana. Alastonta Feliciaa taas katselee venttiilistä omituinen puutarhuri Tor Anderssen  Talossa on kleptomaani, Felicia epäilee Juliaa, mutta Julia on syytön...

Rakkaus-juoni ei näyttäydy näin selvänä, luin useita kohtia uudestaan, teema on rakennettu loistavan hienovaraisesti. Sama mustasukkaisuus- ja kateusteema sekä vaillinaisuus-, ja riippuvuusteema toistuu yhä uusissa ihmissuhteissa, joita on vielä ylläolevaa enemmän.

Erling Vik on työläisperheen kasvatti, palkkaräätälin poika, jonka isoveli Gustav on työn sankari. Jo pienenä hevosen teurastajan apumiehenä lyö hevosta päähän, jolloin polvet notkahtavat, ja veri lasketaan pois. Gustav on elättänyt itsensä myöhemmin räjäyttäjänä. Gustav jää henkisesti luokkaansa vaimonsa Elfriden kanssa, joka on hänen huonekalunsa. Pikkusieluinen Gustav paheksuu veljensä bohemiutta. Erling hankkii sivistystä nuorena, mutta vasta vanhana katkaisee välinsä Gustaviin, ei siksi, että Gustav on ruumiillisissa töissä, vaan että ainoa henkinen harrastus on lukea kuolinilmoituksia, ja etsiä niistä "hassuja" nimiä, kirja mainitsee esimerkkinä kreivitär de Paska:n.

Teoksen nimi Ihmissusi liittyy Sandemosen teoriaan ihmissudesta, ihmissudessa piiloutuu langennut ihminen, ihmissuden tarkoitus saada vahinkoa aikaan. Teoria on loppujen lopuksi teennäinen ja perustuu samoihin tulkintoihin kuin Hermann Hessen Arosusi, että ihmisessä olisi Susi sisällä, joka kamppailisi elintilastaan tietoisen minän kanssa. Minusta William Golding päätyy Kärpästen Herra -teoksessa ihmisen sisäiseen pahuuteen, ei tällaiseen lapselliseen tulkintaan. Sandemosen Ihmissusi-teoretisointi pilaa paljon siitä virityksestä, mitä ilman teos olisi antanut, Sandemosen ote katoaa kuten Hesselläkin Arosudesta. Sandemose pilaa kirjaansa myös lopussa. Hän on rakentanut riippuvuusteeman, missä Felicia, vaikka on naimisissa Janin kanssa on riippuvainen joko Erlingin rajusta rakkaudesta tai Erlingin poissaollessa Torin tirkistelystä, Felician on pakko poseerata. Lopun murhat Sandemose yrittää selittää sodanaikaisilla tapahtumilla ja Felicia Ormsundin veljien kohtalolla, joita veljiä ei edes esitellä kirjassa ja näin hän lipsuu omasta teoriastaan ja selittää lopun murhat molemmin puolin käsittämättömällä ihmissusi-teorialla.

Minusta Sandemose on joko kirjoittanut lopun harkitsematta tai on harkinnut sitä liian paljon.

Juonipaljastuksia tai ei, niin Felicia kirjan loppuosassa katoaa, tai murhataan. Syyllisiä kartoitetaan, ja luetellaan henkilöitä ja motiiveja, kuka voisi olla murhan takana:
Gulnare Kortsen syynä natsisympatiat, ja se, että Felicia eliminoi hänen miehensä sodan aikana sekä antipatia Erlingiä kohtaan. Vigdis syynä kateus Felicia kohtaan, Cecilia Skog  samalla motiivilla, Victoria Hagen erään kirjailija Steingrimin hirviövaimo, joka ajoi miehensä itsemurhaan. Steingrimin itsemurhaa kummastelin, sillä mies oli saanut vaimostaan eron, ja Erlingin mukaan nähnyt ja tunnistanut ihmissuden ja laittanut sen liekaan. Epäiltyinä luetellaan suurin piirtein kaikki kirjan henkilöt, jopa Erling ja Tor, jonka motiivi on maahismainen tirkistely, ja kurkisteluventtiillin kiinnilaitto Erlingin tullessa, ja on ihmissusiteoria, mutta kaikki lopuksi tilitetään sodan ajan kaunalla ja varagöbbelsiksi mainittu herran väitetään olevan murhan tekijä. Kuten aiemmin totesin tämä teema unohduttaa toistot nuoren rakkauden tuhoamisesta, jota edellä mainittujen lisäksi kuvataan erään Maryn ja asentajan suhteessa, nuori orastava rakkaus loppui talon emännän likarätin moniin iskuihin.

Aksel Sandemosen Ihmissusi on surrealistinen ja osin kubistinen kirja, jonka mosaiikkimainen rakenne esittäytyy toisaalta rujona mutta myös kauniina, puutteellisuuksistaan ja vajaavuuksistaan huolimatta minusta todellinen iätön monimerkityksellinen mestariteos, jossa kirjallisuus ylittää todellisuuden rajan ja samalla porautuu ihmismielen syviin mustiin kerroksiin.

***
Aksel Sandemose (1899 - 1965) oli maineikas tanskalais-norjalainen kirjailija. Hän on kuuluisa Janten laista, joka alkaa "älä luule, että olet jotain ...".

***
Tämä teoksen Tor Andersenia verrataan maahiseen, joka tulee joka ilta kurkisteluventtiililleen katsomaan Felician mahdollista poseerausta kasvihuoneessa. Tätä riippuvuutta analysoidaan paljonkin. Näen tässä yhtäläisyyttä myöhemmin julkaistuun Tove Janssonin Muumipappa ja meri teoksen Mörkön ja Muumipeikon kohtaamisiin, sekä Muumipeikon ja merihevosten suhteeseen, joiden motiivit voivat loppujen lopuksi olla osin piiloseksuaalisia tai ainakin molemminpuolista avutonta ja alkukantaista riippuvuutta.