Risto Isomäki: Pimeän pilven ritarit

Risto Isomäki: Pimeän pilven ritarit, Kirjayhtymä, 1997, sivumäärä 335. Kirja on kirjoitettu vuosien 1994 ja 1996 välillä.

Kirja Pimeän pilven ritarit on Isomäen tyyliin jaettu prologin ja epilogin lisäksi viiteen osaan, joiden osien nimet paljastavat miljöön ja tapahtuma-ajan. Prologi on kirjattu vuodelle 2038, osat ovat I Maa, 2109; II Kuiperin vyöhyke, 2111; III Dudajevin komeetta, 2112;  IV Mars -  Merkurius - Maa,  2112; V Maa 2113, Epilogi tapahtuu niin ikään vuonna 2113 mutta itäisellä Suomenlahdella.

Pimeän pilven ritarit -kirja alkaa vuonna 2038 huomiolla, että Kuiperin vyöhykkeellä Neptunuksen takana on tuhansia, kymmeniä tuhansia tai miljoonia komeettoja, ja kaikki ovat tulossa kohti Aurinkokunnan sisäosia. Tästä siirrytään vuoteen 2109, jossa avaruusastronautti Johnny Kororon silmin katsotaan Los Angelesiin osuvaa mahtavaa järkälettä, joka aiheuttaa tuhoa kuumuudellaan ja räjähtämällä, maan järinänä sekä tsunameina. Johhny Kororo on Spaceguardin retkillä tehnyt miljardien krediittien omaisuuden, retkillä joilla eloonjääminen on epätodennäköistä ja joilla torjutaan komeettoja. Hänellä on ollut suhde toisen astroveteraani Nadeshan kanssa. Johnnyn ystäviin kuuluu myös astroveteraani Ralph Zworkin, joka kaivaa Keniassa fossiileja ja löytää kolmannen lajiryhmän nisäkkäiden ja dinosaurusten rinnalle.

Johnny Kororoa houkutellaan uudelle matkalle asteroidivyöhykkeelle tutkimaan 51 vuotta sitten löytynyttä Dudajevin komeettaa. Johnnylla ei olisi mitään syytä lähteä halveksimaan kuolemaa komeettavyöhykkeelle, mutta adrenaliini ajaa miehen taas astronautiksi, päätöstä avittavat tiedemes Cheng asia-argumentein ja tiedenainen Suseelah fyysisillä. Mukaan lähtee myös Cheng, Suseelah sekä Ralph. Matka taittuu avaruuspurjehtijoilla, ja osa matkasta kuluu horteessa. Kun on saavuttu Kuiperin vyöhykkeelle paljastuu retken todellinen tarkoitus, salaisessa filminpätkässä on Dudajevin komeetan sisältä löytynyt jättiläiskokoinen  (7 km x 1 km) avaruusalus, joka paljastaa, että ...

Tämän pidemmälle ei juoni etene tai en kerro, mutta suurin osa miehistöstä kuolee ja vain yksi alus palaa Tellukseen. Kuolo korjaa joko komeettatörmäyksissä tai jumitutaan vieraaseen avaruusalukseen. Suseelah kuolee vasta paluumatkalla, kun aurinkopurjehtija ei pääsytkään suoraan maahan, vaan sen piti ottaa Merkuriuksesta vipuvoimaa päästäkseen maahan, impulsseja antanut Suseelah jäi avaruuteen.

Kororo on matkan jälkeen jokseenkin romuna ja viski maittaa, mutta entinen tyttöystävä Nadescha eheyttää kippaamalla viinat viemäriin, ja tarjoamalla lakanalohtua. Lopuksi saasteiden syömällä Suomenlahdella veteraanipariskunta katsoo hanhiparvien muuttoa ja he visioivat suurta avaruuden valistusta ihmiskunnan virheistä.....

***
Pimeän pilven ritarit -kirjan rakenne ja teemat ovat varsin samat kuin Isomäen Saravatin hiekkaa -teoksen. On muinaisia kaivauksia, luonnon katastrofeja ja ihmisten virheiden luettelua: otsonikerroksen ohentaminen, merenpohjien metaanipurkauksien aiheuttaminen, kasvihuoneilmiön voimistaminen, ydintalven aiheuttaminen, napajäätikköjen sulattaminen, supermyrskyt, sinilevät ja muut ongelmat: sodat, nälänhädät, pakolaisuus. Lisäksi linnunradan liike aiheuttaa ajoittaisen komeettasateen ja niihin liittyvät tsunamit. Yhtymäkohtia näen myös Arthur C Clarken Avaruusseikkailu 2001:een, koska siinäkin matkustettiin vieraan kulttuurin rakentamien monoliittien perässä, ja tehtävä oli osin salainen, eivätkä kaikki astronautit herää horroksesta. Clarken romaani Jumalan moukari tuntuu takakantensa puolesta olevan samanlainen, lähdetään tuhoamaan maata lähestyvää asteroidia. (Jumalan moukari on julkaistu 1993 ja suomeksi vasta 2010)

Isomäen kirjoitustyyli pitää jännitystä yllä, hänellä on myös hypnoottinen kyky vangita lukija kirjan ääreen. Hän myös luettelee ikäviä faktoja luonnon kestokyvystä ja kosmisista faktoista lähtien dinosaurusten kuolemasta komeettasateessa, ja Tunguskan räjähdyksestä vuonna 1908. Luku-urakkaa analysoitaessa huomaa, että Isomäki pinoaa vain vaikeudet, eikä lainkaan mahdollisuuksia. Isomäen sankarit voivottelevat enemmän pienen telkän kuolemaa savupiippuun  kuin satojen miljoonien ihmisten tuhoa komeetan maahan sinkoutumisessa. Maailma tuntuu kovin autiolta, kun sitä tarkastellaan Johnny Kororon silmin, eli ihmisiä ei ole mailla halmeilla, vaikka Telluksella on kirjan mukaan 11 tuhatta miljoonaa eli 11 miljardia ihmistä. Wikipedian mukaan Kuiperin vyöhykkeellä on harvassa komeettoja, eikä kuten kirjassa tiheästi eli minusta ei kannata menettää yöunia, komeettasadetta tuskin on luvassa, eikä muitakaan katastrofeja, uskon lisäksi ihmiskunnan järkeen viisastua. Tosin yksi kunnon komeetta tai katastrofi riittää, ei tarvita komeettasadetta?

Saastuminen johtuu minusta viime kädessä kerskakuluttamisesta. Itse ainakin olen köyhä ja elän varsin vaatimattomasti, enkä ole eläissäni esimerkiksi lentänyt ulkomaille tai lomamatkalle, eikä ole jatkossakaan suunnitteilla, minulla ei ole myöskään moottorivenettä eikä myöskään kesämökkiä, missä katsoisin telkkää. Tämä liittyy kirjan teemaan sikäli, että Kororo visioi Kenian kaivauksistaan turistikohdetta, joka turistikohde aiheuttaisi minusta lentoliikennettä, joka aiheuttaisi saastumista, kasvihuoneilmiön voimistumista ja otsonikerroksen ohentumista. Kuka väittää, että turismi on vain positiivinen asia?
***
Avaruusaluksina toimivat teoksessa aurinkopurjelaivat. Aurinkopurjehtija on erilainen idealtaan kuin rakettimoottori, sen maksiminopeudeksi mainitaan miljoona kilometriä tunnissa. Neptunukseen on maasta 29 AU:ta (30 AU - AU), ja AU= 149,6 miljoonaa kilometriä, näin laskien ihmettelin horrekaappia, sillä matka Neptunukseen kestäisi "vain" puolisen vuotta, joskin välillä nopeus on "vain" 10 000 km/h, eli horre tarvitaan nopeuden vaihtelun vuoksi ja ehkä ruoka- ja ulosteongelman takia, jota myös kirjassa käsitellään. Aurinkopurje -idea on keksitty 1920-luvulla ja se perustuu esim. fotonien imeytymiseen. Tieto on peräisin wikipediasta. Luultavasti aluksia ei ole suunnitteilla eikä ole rakennettu koskaan.
***
Risto Isomäki kaikesta ylläolevasta huolimatta tai sen ansiosta on varteenotettava ja hyvä scifi-kirjailija sekä "kansan" herättelijä.