Sivut

perjantai 29. marraskuuta 2013

Aino Kontula: Rexi on homo ja opettajat hullui!


Aino Kontula: Rexi on homo ja opettajat hullui!, opettajan päiväkirja, Ajatus Kirjat, 2006, kolmas painos 222 sivua, teos lainattu kirjastosta ja kirjan nimi tulee kirjan koulun pihan asvalttiin maalatusta graffitista Rexi on homo ja opettajat hullui! 

Rexi on homo ja opettajat hullui! on Aino Kontulan esikoisteos, joka kohahdutti ilmestymisvuonna 2006, jolloin sen myös luin. Otin nyt uusintakierroksen. Teoshan kattaa peruskoulun yläasteen biologian ja maantiedon lehtorin päiväkirjan joulukuun seitsemännestä päivästä alkaen lukukauden loppuun, epilogissa tarkastellaan vielä seuraavan lukuvuoden aloitusta. Miljöönä on  iso yläaste, jossa on 75 opettajaa ja noin tuhat opiskelijaa.

Kontulan ilmaisun vahvuutena on lyhyt asiallinen teksti, jossa tarkastellaan samoja tapahtumia: säätilaa, aamun avauksia, opettajakollegojen tekosia, ja tiettyjen luokkien oppilaita. Kontula tarkastelee ylisuoriutuja Juhoa, joka ei jaksa täydellisyytensä kanssa ja on aivan pihalla, kuten positroniset aivot omaava Teppokin, jonka kapteeni Kirkin lokipäivitykset ovat kirjan ehdoton suola.
James Tiberius Kirk pudotti vaiheisensa lattialle ja huusi
-Tähtitaivas on sinut armahtanut, voit jatkaa matkaasi romulaanien alueelle
-Aye Sir!

"En ole huolissani Teposta. Tepon äiti on psykologi. 'Näiden lapset on kaikkein oudoimpia', sanoo lehtori Akkanen, jolla on yksi lapsi ja yliopistollinen arvosana psykologiasta"

Valitettavasti kummallekin (Juholle ja Tepolle) käy huonosti, kuten joillekin häiriköille, kuten Rotalle, Sulhas-Petrille ja Samille, itse asiassa laman lapsille käy kalpaten. Kirjassa minusta tapahtuu hieman liian ankeita tapahtumia, joita tietenkin suuressa koulussa jo tilastollisestikin tapahtuu.

Kirjoittaja tuntuu ymmärtävän poikia, mutta viestejä vaihtavat tytöt Tytti ja Sanna Kontula kuvaa ellottaviksi munahaukoiksi ja viikonloppujuopoiksi, joiden äidit napostelevat "oxepamei". "Tea oli kiltti ja kohtelias oppilas", mutta koulun päättäjäisiksi oli jättänyt kirjan minälle eli vanhemmalle naisopettajalle kirjaansa terveiset "Huora en kaipaa sua".

Vanhemmista on joitain mainintoja, Johannes on teillä tietymättömillä, ja äiti on vihainen koululle. Kirjassa kysytään, miten syrjäytyneet vanhemmat ottavat kasvatusoppineiden neuvoista vaarin ja ottavat roolinsa vanhempina ja alkavat kasvattaa? Koulukuria ei saada vain valvontakameroilla, vaikka kirjan kuvauksen perusteella paljon sattuu ja tapahtuu.

Pidin Kontulan hiljaisesta rivinväleissä olevasta tausta-ajatuksesta, että lapsen kasvatuksesta ovat vastuussa vanhemmat, opettaja vain koulussa kouluaikana, ja käytöksestä kantaa vastuu lapsi itse, eli mitä enemmän "kasvattajia" (opo, erva, erkkaope, etsivä nuoristyöntekijä, psylogi, kuraattori, resurssiope, pienryhmä ope, ...) sen sekalaisempi on monesti soppa. Ongelmatilanteissa interventio, jossa päätetään kuka tekee ja mitä. (Periaatteessa nuori tarvitsee tukihenkilön, joka auttaa selviytymään, mutta ei kahtakymmentä aikuista suunnittelemaan sellaista, johon nuori ei sitten pystykään, ja sitten joko voivottelemaan tai syyllistämään: blogistin oma mielipide :)

Kirja tarkastelee opettajia sangen terävästi:
Ensin itseä "minä opetan tälle häiriintyneelle karhulle biologiaa ja maantietoa, ..pidän työstäni, vaikka olen usein raivoissani ja kyllästynyt, ...sisälläni asuu pieni hiiri" ja "minän havaintoja oppilaista "minusta Tytistä on tullut laiska ja vastenmielinen valittaja, .. hävytön ja ilkeä oppilas" .Mutta toteamus "Minä olen surkea opettaja", ei minusta pidä paikkaansa, kirjan opettaja saa yhteyden oppilaisiin ja jaksaa vaikka sitten buranan voimalla. Jokainen arvostelija voi tehdä vuoden ajan yläkoulussa opettajan sijaisuuksia, silmät voivat avautua. Kirjassa ollut "viisaan" ohje "jos oppija ei viihdy tunneillasi olet syyllistynyt opettamisvirheeseen", voi olla peräisin vain ihmiseltä, joka ei ole oikeasti opettanut. Myös opiskelijoiden keksimät lempinimet opettajille ovat osuvia, mutta yleensä satuttavia, kukaan ei halua olla "sössö" tai "ameeba".

Eräs opettaja soittaa kotiin ja haluaa tyttärensä numeroon korotusta, minusta tämä on sikamaista toimintaa, soittamisessa ei ole mitään pahaa, mutta hiostamisessa on.
.
Opettajista saa hyvän kuvan, jotenkin tekstistä ilmenee, että miesopettajat pääsevät helpommalla tai päästävät itsensä helpommalla, eli joko saavat kurin aikaan, tai ovat löysiä, eivät vaadi oppilailta tai itseltään liikaa. Kollegoista Honka, miesopettaja, kuvataan kaikesta valittajaksi, pikkumaiseksi jopa rasistiseksi. Perfektionistinaisopettajalla Liljalla on anoreksia ja hän jää lopulta sairaslomalle.

Eräs välkky oppilas koulussa on, eli tiedemies-Antti, jonka toteamus Tepon äidistä on ehkä humoristinen, mutta minusta ilkeä: "Tepon äiti on mielenterveystoimistossa, tiedemies Antin mukaan 'ehdottomasti väärällä puolella tiskiä'.

Koulun liepeillä tapahtuu paljon rikoksia, ja putkassakin öitä joku viettää, entiset oppilaat myös rötöstelevät, joten koko ympäristöstä tulee kumma kuva. Koulun entisten oppilaiden kuolemiakin todetaan kuusitoista, joista viisi mopolla ja viisi itsemurhaa. Kasiluokkalaiset tulevat isäksi. Nuoruus kirpaisee!

Aamunavaukset kuuluvat yläkouluun ja niistä on paljon mainintoja. Seurakunnan aamunavauksista ja rippileireistä teos antaa kumman kuvan.

Kouluhallintoon Kontula viittaa vähän, mutta kirjan lopussa siirrytään Wilmaan ja Kurreen, jotka lienevät vielä vuonna 2013 laajasti käytössä oppilashallinnossa.

Aino Kontula: Rexi on homo ja opettajat hullui!, opettajan päiväkirja, on minusta Kontulan teoksista paras, olen lukenut Ei eläinkokeita käyttäkää mopoja, joka ajatus on mainittu tässäkin teoksessa sekä Herra rehtori. Tämä Rexi on homo ja opettajat hullui!, oli minusta johdonmukainen ja tiivis, hieman ilkeän ivallinen, mutta perusrehellinen.       
***
Aino Kontula on ollut raisiolainen peruskoulunopettaja. Tämä kirja on kuitenkin fiktiota.

Mahdollinen esikuva lienee Raision Vaisaaren koulu, joka  sijaitsee Juhaninkujalla. Ympäristö on täysin normaalia, lähellä on ammattikoulu, aikuiskoulutuskeskus, kirjasto, lukio, työväenopisto, päiväkoti, uimahalli. Vaikka en ole koskaan asunut Raisiossa (tai ehkä juuri siksi :), se on hieno kaupunki, ja siellä asuu fiksuja ihmisiä, joilla on fiksuja lapsia. Kun on paljon oppilaita, kaikkea niin hyvää kuin huonoa tapahtuu.

Kummasta tulee oikeampi kuva koulusta: koulunäkkipaketin kannesta tai tiilikannesta?
Ehkä tiilikannesta, mutta haluan elää ja toimia sen maailman rakentamiseksi, että se olisi koulunäkki, valitettavasti se on usein myös raadollinen tiiliseinä, johon unelmat murskautuvat realismin rattaissa.

11 kommenttia:

  1. Jossain vaiheessa voisin lukea tämän (en tosin ehkä kesälomalla...), sillä olen Kontulalta lukenut Opettajan selviytymisopin, joka oli jollain tapaa aika hauska "käsikirja" opemaailmaan. Ivallinen juu, mutta jotenkin aika raikas ja piristävä – ainakin tällaiselle hyvin tuoreelle opelle. :)

    Olen muuten ihan samaa mieltä: nuori ei tosiaan tarvitsisi kahdenkymmenen hyväätarkoittavan mutta loppujen lopuksi voimattoman aikuisen laumaa. Kun olisi edes yksi ihminen, johon luottaa, ja jos juuri hänen kanssaan saa luottamuksellisen suhteen aikaiseksi, moni asia voisi onnistuakin, kuten oppimissuunnitelmiin, HOJKS:iin tai mihin tahansa papereihin ja suunnitelmiin nyt onkaan kirjattu. Mutta miten tämä käytännössä onnistuu, se jää ehkä vielä tuotekehittelyä odottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, juuri näin koulussa ei ole mitenkään liikaa henkilökuntaa, mutta yksi aikuinen hoitaa kerrallaan jos apua tarvitaan, eli tilanne pitää myös rauhoittaa.

      Poista
  2. Voi mikä kekseliäs kuva, koulunäkkipaketin punaposkisuus ja "Rexi on homo ..." vierekkäin. Pakkohan se on koulunäkin maailmaan uskoa, muuten ei sitä työtä jaksa tehdä.

    Pidän Kontulan kirjasta sen rehellisyyden ja hauskuuden vuoksi. Vaikka tapahtumat ovat karmeitakin, ote on kuitenkin positiivinen.

    Itse olen ollut niin erilaisissa kouluissa kuin vain olla voi. Ensin lyhyt sijaisuus alakoulussa Helsingin Tapiolassa, sitten maaseudun valloituksen ensimmäinen etappi pieni rauhallinen, yläaste Tuupovaarassa, jossa vierähti kaksi vuotta. Pohjois-Karjalan jälkeen 23 vuodeksi mammuttikouluun 11-sarjaiselle Kuhmon yläkoululle (silloin alkuun yli 1000 oppilasta) ja lopuksi kymmeneksi vuodeksi tehdaskaupunkiin Anjalankoskelle. Kuhmossa oli joillain oppilailla lähes sadan kilometrin koulumatka, osa asui asuntolassa. Ongelmana monella oli liialliset kotiaskareet navettatöistä alkaen, mikä väsytti ja haittasi kouluun keskittymistä. Tässä viimeisessä paikassa oppilaita väsytti muuten vain ja ehkä pahiten se, että enää ei ollut tulevaisuutta tehtaalla kuten isillä ja isoisillä.

    Toistan Kontulan, Joken ja Suketuksen perässä: auttajalauma ei auta. Terveydenhoitaja oli ennen luottohenkilö, ei siinä rajattu niin tarkkaan tehtäviä. Myös luokanvalvojan kanssa oli aikaa rupatella, oli pitkät välitunnit ja joustoa. Saattoi jutella yhden akuutissa kriisissä olevan kanssa ja antaa muiden odottaa käytävällä. Sitten tuli sellainen aika, ettei oppilaslaumaa saanut eikä voinut jättää hetkeksikään ilman vartiointia mihinkään, koska aina oli joukossa joku pahat mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Olen kommenttisi kanssa samaa mieltä, vaikka en ole opettanut kuin muutaman vuoden.

      Poista
  3. Kiitos mainiosta postauksesta. En ole lukenut Kontulan kirjoja, mutta kyllähän ne kiinnostavat ei pelkästään tämän vihatun opettajaimagon vuoksi, joka saa jopa aikuiset käyttäytymään lapsellisesti, joten olen hiljaa koulutuksestani, vaan tarinoiden vuoksi ja siksi, että olen se vanhempi, joka olen soittanut opettajille ja ollut aktiivinen vanhempi. Todellakin olen saanut numerot nousemaan soitoillani sekä omat että lasteni. Se on aikuisen velvollisuus, jos ope sorsii lasta ja käyttää valtaansa numeroja jakaessaan. Inhottavin oli vammaisen poikani kotitalousope, mutta numero nousi kuutosesta 8, kun soitin ja antoi vieläpä stipendin pojalleni, mutta inhottavaa käytöstä ei tule sietää (openkaan taholta). Pojan kärsimys ei unohdu koskaan.
    Kouluista löytyy oppilas kiusaa oppilasta, oppilas kiusaa opettajaa, opettaja kiusaa oppilasta ja opettaja kiusaa opettajaa-variaatiot kiusaamisilmiöstä. Myös rehtorit ovat aktiivisia siinä hommassa.
    Poikieni luokkatoveri teki itsemurhan yläasteella, joten sitä en ihmettele yhtään, että kuolemat ovat kirjassa esillä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Mai, juuri näin.
    Kirjan esimerkissä ei ollut aihetta korottaa numeroa, opettaja oli onkinut oman lapsensa numeron selville, ja myös muiden numeron ja hiosti ja painosti.
    Itsekin olen sitä mieltä, että virheet ja väärinymmärrykset pitää vanhempien toimesta oikoa, kukaan ei ole aina oikeassa.

    VastaaPoista
  5. Main variaatioihin vielä sekin, että jotkut kiusaavat syyttämällä kiusaamisesta, jota ei tosiasiassa ole. Ihan niinkuin on vääriä pedofiliasyytöksiä, kun halutaan saada toinen ansaan. Olen kohdannut tällaistakin.

    On paljon yleisempää, että vanhemmat vaativat parempia numeroita epäasiallisesti ja tietämättään, kun heillä ei ole vertailukohtaa kuten opettajalla, joka vertaa oppilasta useisiin kymmeniin, jopa satoihin muihin. Mutta kaikenlaista voi tapahtua tietenkin ihmisten kesken.

    Kainuussa poikaoppilaat tekivät paljon itsemurhia lukioasteella ja heti sen jälkeen. Kuudenkymmenen opettajan koulussa, jossa opetin, kahden opettajankin pojat tekivät itsemurhan. Yhteen aikaan tuntui, että se on ihan epidemia. Yksi tekijä oli varmaan se, että kun sieltä lähti opiskelemaan, niin sehän oli kuin ulkomaille lähtisi, matka kotiin yöjunalla tai koko päivän automatka. Tulevaisuuden pelko ja jännitys tällaisessa tilanteessa on paljon pahempi kuin etelän kaupunkilaislapsella, joka käy pyrkimässä yliopistoon kotoa käsin ja saattaa vielä ylioppilaaksi tultuaan asua kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painavaa asiaa, ja nuoruus on joillekin hyvin raskas kantaa.
      ***
      Luultavasti vanhemmat tietävät useimmin vain oman läpsensa version, joissain kouluissa on arviointikeskusteluja, joissa käydään jokaisen kanssa läpi numeron muodostuminen ja numero.

      Poista
  6. Minua kiinnostaisi lukea tämä Kontulan teos, joka on mennyt ohi, vaikka hämärästi muistan kuhinaa kirjan ympärillä. Onko kirja mielestäsi ahdistava/rankka vai onko siinä kuitenkin enemmän humoristinen ote?

    Ja nythän meillä kuhistaan Suomen koulumenestyksen laskusta (ei olla enää maailman parhaita) ja etsitään kaikkia mahdollisia syitä siihen koulujen rauhattomuudesta, tableteista ja peleistä, vanhemmista, oppilaan liikunnan puutteesta jne. Voihan Pisa! Ollaanko me edes Euroopan parhaita? Jos mitataan kaikilla kolmella alueella, no ainakin Pohjoismaissa olemme ykkösiä. Ihan hyvä herätys meille ja tuosta poikien taitojen laskusta pitäisikin olla huolissaan! Toivottavasti sitten ei tehdä niitä säästötoimenpiteitä juuri lopettamalla kouluja ja ahtamalla kaikki yhteen ja samaan kouluun tai opettajien lomautuksilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole aikuiselle mitenkään rankka, siinä on sellainen ote, että asioita vain tapahtuu. Minusta moni oppilaan tarina "kasvaa" vuoden aikana, joskin moni päättyy onnettomasti. Parasta minusta on lukea, mitä peruskoulu voi todella olla (tietenkin tämä on vain yksi näkökulma).
      Mitä tulee Pisaan? Olen lukenut vain lehdistä, esim. eilinen Ilta-Sanomat niin Pohjois-Suomessa tytöt ovat kiitettäviä lukijoita, pojat vain tyydyttävän alarajalla, minusta huomionarvoista on se, että pojat ovat 1,5 v tyttöjen jäljessä lukemisessa ja luonnontieteissä tytöt ovat parempia, vain matematiikassa pojat ovat tasoissa tai hieman edellä paitsi pohjoisessa, joissa tytöt ovat parempia.
      Minusta koko Eurooppa on jäämässä Aasian jeliittialueiden alkoihin, se onko esim. koko Shanghai tutkittu en tiedä.

      Poista
    2. Näin muuten muistaakseni Kiinasta tv-ohjelmaa, missä nuorukaiset lukivat, ja oli heillä kova tahti, kilpailu on siellä kovaa, päivät ovat pitkiä, ja oppilaat lukevat vapaa-aikanakin. Minusta kyse oli tosin vanhemmista opiskelijoista taisivat pyrkiä korkeakouluun, eli oletettavaa on, että töitä tehdään enemmän eikä kurinpito-ongelmia ole.
      Siitä, että onko niin kova systeemi hyvä voidaan keskustella, luulen, että nuorista ei kannata puristaa mehuja liian aikaisin, kun kuulemma eläkeikä on nousemassa kahdella vuodella :)

      Poista