L.M Montgomery Vanhan kartanon Pat

L.M Montgomery Vanhan kartanon Pat, Minerva-pokkarit, 2011 365 sivua. Sivumäärästä tarina kattaa 354 ja kirjassa on kuva Silver Bushista eli kirjan nimen "kartanosta" sekä suomentaja Sisko Ylimartimon seikkaperäinen selvitys kirjan merkityksestä L.M Montgomerylle. Hänen mukaansa tämä on hänen avainteoksiaan, ja Patissa on paljon häntä. Teoksen kannen kuvassa lienee juuri Pat, joka katselee portaikon pienestä pyöreästä ikkunasta, joka ikkuna on kovin tärkeä. Tämä kirja on myös ikkuna L.M Montgomeryyn, sillä Patissa on paljon L.Maudia. Tämä kirja on hyvää luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneita Montgomerysta ja montgomerylaisesta maailmasta.

Kansikuvassa minua hämmästyttää poskipuna ja huulten tumma puna, ei minusta sovi lapselle. Kirjan kannen vihreästä väristä en myöskään pidä, tai kontrasti on outo, kysyin erään toisen henkilön (joka tietää kuvataiteesta enemmän) mielipidettä kannesta ja tuntemukset olivat samansuuntaiset. Kannen värien selityksenä voi olla Judyn kertomat "kummitus"-jutut ja luonnon kokeminen "animistisena", tosin minusta luonto on kauniimpi kuin tämä kansi. Kirjan Pat kokee niityt ja kedot vahvasti, luonnon kuvaus on herkkää ja kaunista. Itseäni kummastutti Patin rakkaus saniaisia kohtaan. Saniaisia tosin on tuhansia lajeja, mutta ne ovat kaikki itiökasveja, jotka eivät kuki, joten kummastuttaa kuvaus "kullanhohtoisia saniaisia, joiden tuoksu leijui ilmassa" s.17. Alas teen luettelon kasveista, joita kirjassa mainitaan. Alkukappaleessa voin kuitenkin vilpittömästi todeta, että kirjan sisältö on aivan mahtava, todella korkealaatuinen kirja, kaikille henkilöille, jotka tuntevat Montgomeryn teoksia ja on lukenut joko Anna-sarjan tai Pienen Runotytön

Alkupuheessa avataan myös Lucy Maud Montgomeryn kiintymistä paikkoihin, läheisiin ja kotieläimiin ja alleviivataan, että juuri Pat kokee asiat samoin.
Pat sanoo "minäkään en mene ikinä naimisiin minun on jätettävä Silver Bush. Me olemme täällä aina". Perheen taloudenhoitaja Judy toteaa, että maailma muuttuu. Totta. Nykyisin jos asut kerrostaloalueella, joko itse muutat tai joku sinun naapureistasi muuttaa. Pikku kaupungista nuoret lähtevät opiskelemaan ja töihin kasvukeskuksiin tai Helsinkiin, ei ole mitään muuttumatonta idylliä, jossa ihmiset olisivat aina samalla tavalla. Myös ihmiset muuttuvat. Luonto on kaunista, joten Patin kiintymyksen ymmärtää. Pat inhoaa piikkilankaa. Se on ikävää luonnossa. Vaikka jotkut ovat aiemmin aidanneet tonttinsa piikkilankalla suunnistaessa olen pari kertaa repinyt itseni piikkilankaan, ei ole kivaa.

Taloudenhoitaja Judy on mukava murremamma. Kääntäjä on onnistunut hyvin murrevalinnassaan. On lähinnä itäsuomalaista murretta "miul on olt vaan yks ihailija". Jos Judyn sanoisi, "mää oon vaan kerra pruukannu olla riiul" syntyisi lukijalle varsin toisenlainen kuva Judystä, joka on tarinan ehdoton piristys: viisas ja kannustava ja jalat maassa.

***
Vanhan kartanon Pat on kertomus Patricia "Pat" Gardinerin kasvusta lapsesta nuoreksi neidoksi, miten hän kokee elämän ja luonnon, sekä hänen kodistaan ja ja perheestä Prinssi Edvardin saarella. Perhessä on äiti ja isä sekä siskoja ja veli, tärkeä on myös taloudenhoitaja Judy ja itse talo Silver Bush. Pat kiintyy kovasti naapurissa asuvaan Jingleen eli Hilary Gordoniin, joka on samanlainen luonnossa viihtyvä haaveksija kuin Patkin (hyvässä mielessä), mutta poika. Junglestä tulee mieleen Laurie Alcottin Pikku Naisista. Hilary on vähän nynny, joka osittain johtuu hänen traagisesta perhetaustastaan.

L.M Montgomeryn kuvaus Patin elämästä ja tunteista on niin aitoa, että se tuntuu itse koetulta, ja kuin tv-ohjelmaa katsoisi, niin visuaalista ja tunteellista se on. Patilla on väristyksiä vähän väliä. Montgomery kirjoitti tämän 1930-luvulla "kypsällä" iällä noin 59-vuotiaana, ja tilanteessa, jossa talouslama oli syönyt kirjailijan sijoitukset ja aviomies oli masennuksen kourissa, laajensin Ylimartimon analyysia muutamalla wikipedian tiedolla, joiden oletan olevan oikeita.

Patin kasvua seurataan suhteellisen pienestä teini-ikään asti. Pat on todella haaveksija ja runotyttö, ja kuukylpyjä ottava empaattinen mutta tietyllä tavalla ehdoton tyttö. Minusta lumotuissa niityissä ja monessa asiassa on myös paljon Annaa ja Hedelmätarhan Kilmenyä. Patin elämässä lumotut niityt, keijukaiset ja runot ovat tärkeitä. Judy perheen sielu ja taloudenhoitaja toimii lähikasvattajana, joka lohduttaa ystävän kuoleman jälkeen, kiskoo maan pinnalle Harris J Hynesin aiheuttamasta rakkausautereesta. Judy onkin sangen järkevä. Hän tietää myös, että kaksi tyttöä ovat hyvät ystävät, mutta kolme on joukko. Maailman tapahtumat myös maailmansota "lipuvat" ohi.

Keskiössä on Patin kokemukset isoista murheista ja pikku pulmista kuten Hilaryn äidin teflonmaisesta tunteettomuudesta, ihastumisista, ulkonäköpaineista, ystävättären kuolemasta, sairauksista hiusten lähdöstä, se mikä on pysyvää on kiintymys kotiin ja rakkaus ympäröivään luontoon. Joidenkin vieraiden ja koulukaverien kanssa on erimielisyyksiä, May Binnien kanssa Patilla menee monesti napit vastakkain. Itseäkin ärsyttävät henkilöt, jotka ruotivat muiden asioita ja extrapoloivat juoruja ja tekevät liiallisia ja ilkeitä päätelmiä, joita eivät pidä omana tietonaan.

***
Puita mainitaan ainakin: koivu, poppeli (salava), kuusi, ja mänty,
Kasveista ja kukista mainitaan: sananjalat, saniaiset, metsäorvokit, tuhatkaunot, liljat, kurjenmiekat, niittyleinikki, asteri, sammal, laakeripensas, timotei, voikukka, ritarinkannus, akileijat, daalia ja pensasangervo.
Krysanteemit mainitaan kaupunkiserkkujen suosikkeina, minulle tuntemattomia kukkia ovat verimarja, kosmoskukka, revonhäntä ja leimukukka

Hyötykasveina tai yrtteinä mainitaan ainakin kumina, pietaryrtti ja siankärsämö (kuivattuina yrtteinä), persilja, luumu, omena, ruusut (häissä), peruna ja kirsikkapuu. Luulisin, että Patin perhe viljelee maata, joten siihen nähden hyötykasveista ja eläimistä oli sangen vähän mainintoja, myös kotieläimistä mainintoja keräsivät lähinnä kissat ja koirat.
***
Oma bloggaukseni tästä kauniista kirjasta on osin tahattomasti ja pitkälti tahallisesti sekava ja hajanainen. Tästä kirjasta on  todella hyväi ja asiantuntevia -parempia- bloggauksia nimittäin
Leena Lumin
Saran.
Liisan.

***
Se mies joka saa Patin vaimoksi on minusta varsin onnellinen. Pat ei shoppaile, ihailee vain niittyjen ja luonnon kauneutta. Talon pitää olla muuttumaton, maalit saavat hilseillä, ja kaiken pitää olla ennallaan. Luultavasti tämä elämänmeno tulee varsin huokeaksi, jos vielä vaimo pyöräyttää vaikuttavat tyttökirjasarjat, tasainen elintaso on taattu :)